Karnevaalit – keino paeta elämän ongelmia?
Herätkää-lehden Brasilian-kirjeenvaihtajalta
TÄSSÄ kaksi Brasilian lehdistön kommenttia karnevaaleista: ”Nämä tulevat olemaan mahtavat karnevaalit. Mitä enemmän vaikeuksia, sitä suurempi tarve ihmisillä on pitää hauskaa. Sanotaan, että Pompeijin viimeisinä päivinä tunnelma oli korkealla.” ”Karnevaalien aikaan kaikenikäiset ja kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset voivat muutamiksi päiviksi unohtaa tavanomaiset ongelmansa.”
Kenenpä meistä ei tarvitsisi aika ajoin rentoutua? Niinpä tuhannet ihmiset suuntaavatkin kulkunsa rannalle tai vuorille, viettävät aikaansa mieliharrastuksensa parissa tai vain lueskelevat ajanvietteekseen. Entä mitä on sanottava karnevaaleista? Ovatko ne hyvä keino paeta jokapäiväisen elämän ongelmia? Pelkkä karnevaalien ajatteleminen saa joidenkuiden varpaat heilumaan ja ruumiin keinumaan samban tahdissa. Ovatko ne vain viaton juhla? Millaista hedelmää ne tuottavat?
”Karnevaalihenki” herää monissa maissa kerran vuodessa. Karnevaalit kestävät yleensä lauantaista tuhkakeskiviikkoa, paaston ensimmäistä päivää, edeltävään tiistaihin. Yhdysvaltain tunnetuimmat karnevaalit järjestetään New Orleansissa, ja ne tunnetaan nimellä Mardi Gras (joka merkitsee ’rasvatiistaita’, sillä ennen oli tapana käyttää pois kaikki rasva ennen paastonajan alkua). Karnevaaleja on perinteisesti vietetty myös monissa Euroopan ja Etelä-Amerikan kaupungeissa, kuten Pariisissa, Nizzassa, Roomassa, Venetsiassa, Münchenissä, Rio de Janeirossa ja Buenos Airesissa vain muutamia mainitaksemme. Mutta portugalinkielisen Delta Larousse -tietosanakirjan mukaan ”Rio de Janeirossa järjestettäviä karnevaaleja pidetään värikkäimpinä”.
Kaikissa karnevaaleissa on paljon musiikkia, tanssia, naamioita, upeita pukuja, paraateja joissa on liikkuvia näytöslavoja ja ennen kaikkea paljon ”vapautta”. Vanhassa brasilialaisessa laulussa sanotaankin: ”Suutelen sinua nyt, mutta älä ymmärrä minua väärin, sillä tänään on karnevaalit.” Newsweek-lehti kirjoitti joitakin vuosia sitten samaan tapaan: ”Reininmaassa – – Karnevalfreiheitia (karnevaalivapautta) pidetään laillisena puolustuksena melkein kaikelle muulle paitsi murhalle tai rattijuoppoudelle.” Time-lehdessä sanottiin, että müncheniläiset ”tuomarit eivät pidä Fasching-aikana [karnevaaliaikana] suoritettua aviorikosta perusteena avioerolle”. Silloin on aika unohtaa huolet ja paeta todellisuutta – onhan karnevaaliaika!
Karnevaalit Brasiliassa
Brasilian löysivät portugalilaiset, jotka perustivat sinne siirtokuntiaan. Niinpä he sekä heidän miljoonat afrikkalaiset orjansa, jotka he toivat maahan orjakaupan 300 vuotta kestäneen kukoistuskauden aikana, ovat osaltaan vaikuttaneet karnevaaleihin. Näiden afrikkalaisten mieltymys eloisin ruumiinliikkein esitettävään rytmikkääseen tanssiin ja lauluun edisti samban syntymistä. Se on mukaansatempaava tanssi, jossa on tasajakoinen rytmi ja synkopoitu säestys, ja se riittää saamaan Brasilian kaupunkien katujen valtavissa paraateissa vaeltavat ihmisjoukot haltioituneiksi.
Varsinkin Rio de Janeirossa hotellit täyttyvät ääriään myöten kaikkialta maailmasta tulleista matkailijoista, jotka ovat saapuneet ottamaan osaa karnevaalijuhlallisuuksiin, jotka huipentuvat sambakoulujen paraatiin. Vuonna 1983 Rio de Janeiron kaupunki rakennutti erityisesti näitä paraateja varten kaksi valtavaa sementtikatsomoa, joissa on yli 100000 istumapaikkaa. Mutta mikä sitten on niin erikoista sambakoulujen paraatissa?
Sambakoulu on seura tai kerho, jonka muodostavat jopa tuhannet samban innokkaat harrastajat – miehet, naiset ja lapset, jotka yleensä asuvat samalla alueella. Jokaisella koululla on oma carnavalesconsa eli johtajansa, joka suunnittelee ryhmälle käsikirjoituksen, puvut ja musiikin, jonka tahdissa koulun jäsenet paraatissa tanssivat. Näiden tietojen perusteella kukin tanssija sitten valmistaa oman pukunsa ja harjoittelee tanssin perusaskeleet.
Mutta ovatko nykyajan karnevaalit pelkkä viaton juhla?
”Juhlan toiset kasvot”
Veja-lehti sanoi vuoden 1984 maaliskuun 14. päivän numerossaan yllä mainitun otsikon alla: ”Karnevaaleissa on aina ollut homoseksuaaleja, mutta tällä kertaa he Cariocan [Rion] karnevaaleissa varastivat shown. Maailman suurin kansanjuhla muuttui siellä ehkä suurimmaksi tällä planeetalla pidetyksi homoseksuaalien juhlaksi. Juhlan järjestäjien selvästi kannustamana Rio de Janeiro tarjosi lähes 20 karnevaalitanssin maratonin homoseksuaaleille. Yhdysvalloista saapui 230 mihin tahansa valmista homoseksuaalia tilauslennolla Galeãon lentokentälle suoraan juhliin. – – Kuten voidaan nähdä, tällä alueella moni asia muuttui, jopa käsitys siitä, ketkä ovat juhlan päätähtiä. Tosiasiassa homoseksuaaleja ei pelkästään avoimesti hyväksytty, vaan heitä ihailtiin ja sen johdosta tavoiteltiin.”
Näiden samojen karnevaalien aikana liittovaltion hallitus uhkasi ryhtyä toimiin joitakin televisioasemia vastaan, koska ne olivat karnevaalitansseja kuvatessaan näyttäneet koko maan laajuisessa ohjelmassa ”masturbointinäkymiä sekä erilaisia sukupuoliyhdyntöjä”.
Monien mielestä ”karnevaalihenkeen” sisältyy se, että noiden neljän päivän aikana ihmisillä on erikoislupa tehdä kaikkea sellaista, mitä he haluaisivat tehdä aina muulloinkin, mutta pidättyvät siitä joidenkin moraalisten tai yhteiskunnallisten rajoitusten vuoksi. Karnevaalien aikaan kuitenkin ”kaikki hyväksytään” varsinkin, kun alkoholi virtaa vapaasti. O Estado de S. Paulo -lehti sanoikin juuri tästä: ”Eräs toinen karnevaaliajan vakava ongelma on juopumus. Kasvavan yhteiskunnallisen paineen alainen väsynyt ja tyytymätön nykyajan ihminen turvautuu yhä juomiseen halpana pakokeinona varsinkin kun hänellä on neljä päivää vapaata. Ei tulisi kuitenkaan unohtaa, että alkoholi on muutakin kuin pakokeino – –. Sen vaikutuksen alaisena tehdään monenlaisia mielettömiä ja tyhmiä tekoja.”
Parempia tapoja saada vaihtelua
Monet karnevaalien entiset innokkaat kannattajat, jotka ovat pettyneet niissä tapahtuneisiin muutoksiin, nauttivat kyllä yhä hyvän samban kuuntelusta mutta etsivät muita tapoja rentoutua ja saada vaihtelua. Loma-aikoina tai pitkinä viikonloppuina suurien kaupunkien ulosmenotiet ovat täynnänsä rannoille tai vuorille matkaavia autoja. Nykyisen teollistuneen maailman kiihkeä elämäntahti vaatii ihmistä järjestämään itselleen aikaa rentoutumiseen ja vaihteluun. Jopa täydellinen mies Jeesus Kristus piti tarpeellisena mennä syrjäiseen paikkaan ja rentoutua. (Markus 6:30–32) Voisimmeko kuitenkaan kuvitella Jeesuksen vieneen opetuslapsiaan Roomaan osallistumaan roomalaiseen saturnaliajuhlaan, jonka henki muistutti suuresti nykyajan karnevaalien henkeä?
Pian tälle sukupolvelle koittaa aika, jolloin ei ole tarpeellista yrittää unohtaa jokapäiväisen elämän ongelmia. Sellaisia ongelmia ei yksinkertaisesti ole enää olemassa. Maan asukkaat tuntevat silloin kautta vuoden samoin kuin muinaiset israelilaiset, kun heidät oli vapautettu Babylonin ikeestä voidakseen palata omaan maahansa. Profeetta Jesaja kuvaili sitä näin: ”Kaikki maa on saanut levon ja rauhan, he puhkeavat riemuun.” (Jesaja 14:7) Tällainen ”riemu” ei johdu alkoholista eikä hillittömästä käytöksestä vaan pikemminkin siitä ilosta, että saa elää paratiisimaassa vanhurskaan hallituksen alaisuudessa.
[Tekstiruutu s. 17]
Karnevaalien alkuperä
Karnevaalien alkuperästä ei olla varmoja. Niiden juuret ulottuvat kauas historiaan, joten on olemassa monia olettamuksia. Encyclopædia Britannica -tietosanakirja kertoo hakusanan ”karnevaalit” alla: ”Sanan alkuperästä ei olla varmoja, mutta mahdollisesti se juontuu keskiaikana puhutun latinankielen sanoista carnem levare tai carnelevarium, jotka merkitsevät lihan pois viemistä. Tämä käy yksiin sen kanssa, että karnevaalit ovat viimeinen juhla ennen 40 päivää kestävää ankaraa paastoa, jonka aikana katolilaiset muinoin pidättyivät syömästä lihaa. Myös karnevaalien historiallinen alkuperä on epäselvä. Ne juontuvat mahdollisesti alkukantaisesta juhlasta, jossa kunnioitettiin uuden vuoden alkua ja luonnon uudelleensyntymistä, vaikka onkin mahdollista että Italian karnevaalit liittyvät jotenkin muinaisten roomalaisten viettämään pakanalliseen saturnaliajuhlaan.” Erään toisen käsityksen mukaan sana juontuu ilmauksesta ”carnal pleasure” (lihallinen nautinto). Delta Larousse -tietosanakirja sanoo: ”Karnevaalien alkuperää on etsitty ihmiskunnan vanhimmista hillittömistä juhlista, myös roomalaisten viettämistä uskonnollisluontoisista saturnaliajuhlista, joissa kunnioitettiin kevään paluuta, joka kuvasi luonnon uudelleensyntymistä. Myös karnevaalinaamioitten rituaalisen alkuperän on havaittu liittyvän kuolleitten palvontaan.”
Myös Otavan suuri ensyklopedia sanoo: ”Karnevaaleilla on kristinuskoa vanhemmat juuret, sillä jo vanhastaan useissa kulttuureissa vietettiin juhlia, jotka liittyivät uuden vuoden alkamiseen ja uskomuksiin auringonvalon katoamisesta sekä Auringon ja luonnon uudelleensyntymisestä. Myös näihin juhliin liittyivät naamiot ja ilonpito, mutta niiden tarkoituksena oli ennen kaikkea pahojen henkien karkottaminen.” – S. 2721.