Pikku-Lindan veretön sydänleikkaus

KUN pikku-Linda syntyi synnytyssairaalassa Ruotsin Falunissa, hänellä todettiin paha sydänvika, niin sanottu suurten valtimoiden virhesijainti. Lindan tapauksessa se merkitsi sitä, että aortta ja keuhkovaltimo olivat vaihtaneet paikkaa. Hapettunut veri ei sen vuoksi päässyt muualle elimistöön, vaan jäi vain kiertämään edestakaisin keuhkojen ja sydämen väliä.

Miten tällainen lapsi voi elää? Lapsen sydämessä on sikiövaiheessa avoimia yhteyksiä, jotka toimivat vielä hetken aikaa syntymän jälkeenkin. Sen jälkeen nämä alkavat sulkeutua, jotta verenkierto pääsisi toimimaan normaalilla tavalla. Tässä lyhyeksi jäävässä välivaiheessa hapettunut veri pääsee kiertämään elimistössä sellaisellakin potilaalla, jolla valtimot ovat vaihtaneet paikkaa.

Vaikka Linda syntyi ennenaikaisena ja painoi ainoastaan 2,7 kiloa, hän näytti – ellei nyt ihon lievää sinerrystä oteta huomioon – aivan terveeltä. Sinerrys ei Falunin lääkäreitten mielestä ollut hyvä merkki, joten hänet vietiin tarkempia tutkimuksia varten Sankt Göransin sairaalaan Tukholmaan. Epäilykset kallistuivat aortan ja keuhkovaltimon paikanvaihdoksen puolelle. Samalla Linda sai lääkehoitoa, joka estäisi sydämen eteisten välisen aukon sulkeutumisen, ja hänet pantiin myös keskoskaappiin.

Ensimmäinen toimenpide

Pahat aavistukset saivat vahvistusta tutkimuksista. Lindalla todella oli edellä kuvatun kaltainen sydänvika. Lääkärit tekivät Lindalle hänen henkensä pelastamiseksi niin sanotun ilmapalloseptostomian. Siinä katetri (ohut muoviletku) viedään napasuonen kautta sydämen oikeaan eteiseen ja edelleen vasempaan eteiseen reiästä, joka yhä on auki eteisiä toisistaan erottavassa väliseinässä. Tämän jälkeen letkun päähän kiinnitettyyn ilmapalloon pumputaan ilmaa ja letku vedetään takaisin eteisiä erottavan väliseinän läpi, jolloin pallo repäisee väliseinään niin suuren reiän, että muu ruumis saa jonkin aikaa sen kautta hapettunutta verta. Tällä menetelmällä sydänleikkausta voidaan lykätä, kunnes lapsi tulee noin yhdeksän kuukautta vanhaksi.

Seuraavaksi saimme tietää, että tarpeellista leikkausta ei voitaisi tehdä Ruotsissa sydänkeuhkokoneen avulla ilman ylimääräistä verta. Koska Raamatun avulla valmennettu omatuntomme esti meitä käyttämästä verta tällä tavalla, emme voineet suostua kyseisen menetelmän käyttöön. – 3. Mooseksen kirja 17:10, 11; Apostolien teot 15:28, 29.

Miltä meistä ensimmäiseksi tuntui tällaisen takaiskun jälkeen? Se saattoi meidät epätoivoon. Miten rakkaalle tyttärellemme kävisi? Selviäisikö hän laisinkaan tällaisesta leikkauksesta? Onnistuisiko se ollenkaan ilman verta? Silti me luotimme koko ajan Jehova Jumalaan, ja olimme varmat siitä, että hän osoittaisi meille ulospääsytien. – 1. Korinttolaisille 10:13.

Katetrin ja ilmapallon avulla tehty toimenpide osoittautui hyväksi. Lindan veri hapettui tyydyttävästi, ja saatoimme palata kotiin. Olimme hyvin kiitollisia siitä, että kaikki oli toistaiseksi sujunut hyvin, ja arvostimme myös suuresti lääkäreitten ja muun hoitohenkilöstön meille osoittamaa ystävällisyyttä ja ymmärtämystä. Saimme myös jättää ylilääkärille kirjasen Jehovan todistajat ja verikysymys, jossa selvitetään meidän kantaamme verenkäytön suhteen.

Umpikujassa

Sen jälkeen alkoi pitkä odotus. Aluksi Linda näytti voivan oikein hyvin, ja hänen painonsa nousi tasaista vauhtia. Mutta sitten neljän kuukauden vanhana hänen ruokahalunsa alkoi heiketä. Uusissa tutkimuksissa ilmeni, että hänellä oli sydämen seinämässä pullistuma. Leikkaukseen pääsyä piti nyt jouduttaa. Häntä ruokittiin nenäletkulla, jotta hän olisi ollut hyvässä kunnossa.

Tarkoitus oli, että leikkauksen suorittaisi Tukholman Karoliinisessa sairaalassa lääkäri, joka jo aiemmin oli leikannut useita Jehovan todistajia. Kerroimme hänelle, ettemme hyväksyisi veren käyttöä, minkä jälkeen hän ilmoitti, että leikkausta ei voida tehdä ilman verta. Päätimme ottaa yhteyttä muihin sairaaloihin.

Meihin suhtauduttiin kyllä kaikkialla ystävällisesti ja ymmärtäväisesti, mutta näytti siltä, ettei kukaan ollut halukas leikkaamaan ilman verta. Yleinen mielipide oli, että pikkulapsen leikkaaminen ei mitenkään onnistuisi sydänkeuhkokoneen avulla ilman ylimääräistä verta.

Lämmin vastaanotto Lontoossa

Otimme yhteyttä erääseen lontoolaiseen sairaalaan (National Heart Hospital) ja tiedustelimme, voitaisiinko Linda leikata siellä. Jälleen meihin suhtauduttiin hyvin ymmärtäväisesti. Ylilääkäri asettui heti myönteiselle kannalle, sillä siellä oli jo tehty pikkulapsille leikkauksia ilman verta. Leikkauksen tekisi kuuluisa sydänkirurgi Magdi Jacoub.

Ystävämme, jotka olivat Jehovan todistajia, olivat meitä vastassa Englannissa, ja he veivät meidät suoraan tähän sairaalaan. Siellä meidät otettiin vastaan lempeän hymyn kera. ”Ei, mutta tämä varmaankin on Linda, se ruotsalaistyttö!” ehätti eräs hoitaja sanomaan ennen kuin olimme edes esittäytyneet. Tunsimme heti, että Linda oli nyt hyvissä käsissä.

Sen jälkeen saimme tutustua tohtori Jacoubiin. Meitä jännitti kovasti, mutta hän oli ystävällinen ja leppoisa, mikä sai meidät heti luottamaan häneen.

Vaativa leikkaus

Leikkauksen edellä Linda tutkittiin huolellisesti. Tohtori Jacoub pidettiin ajan tasalla tyttäremme voinnin suhteen. Vihdoin koitti leikkauspäivä, ja hänet vietiin leikkaussaliin. Meitä tietenkin pelotti kovasti, sillä emme tienneet, millaisessa kunnossa Linda olisi nähdessämme hänet seuraavan kerran.

Monen tunnin tuskaisen odottelun jälkeen saimme tietää, että Linda oli päässyt pois leikkaussalista ja että meidän sopisi mennä katsomaan häntä. Pikku Linda oli hengissä! Tunsimme syvää kiitollisuutta ja arvostusta. Siinä hän makasi kaikkine letkuineen, mutta punaisine huulineen ja rusoposkineen hän näytti nyt aivan kuin vastasyntyneeltä. Olimme niin liikuttuneita, ettemme voineet pidätellä ilonkyyneliä.

Yhtäkkiä ovet avautuivat ja tohtori Jacoub tuli huoneeseen. Hän näytti vakavalta. Ensin hän loi tutkivan silmäyksen kaikkiin hoitolaitteisiin. Sen jälkeen hän kääntyi meihin päin, ja hänen suunsa vetäytyi leveään hymyyn. Ymmärsimme, että leikkauksen oli täytynyt sujua hyvin.

Kaikkien näiden mieliinpainuvien kokemusten jälkeen mieheni joutui palaamaan työhönsä Ruotsiin. Jäin ystäviemme luo Englantiin seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Nopea toipuminen

Neljäntenä päivänä leikkauksen jälkeen tyttäremme irrotettiin hengityslaitteesta, ja seuraavana päivänä tunsin sanoin kuvaamatonta iloa voidessani pitää jälleen Lindaa sylissäni. Hänellä oli kovia tuskia, mutta ei silti kestänyt kauaakaan, kun hän jo ensi kerran hymyili.

Meille oli aiemmin kerrottu, että leikkauksen jälkeen voi kulua vielä pari kuukautta ennen kuin kotimatka tulisi ajankohtaiseksi. Mutta jo kahden päivän kuluttua olivat Lindan veriarvot kohonneet normaaleiksi. Hänen toipumisensa oli niin nopeaa, että eräs lääkäreistä hämmästeli sitä ääneen. Linda oli toipunut yli kaikkien odotusten. Eräänä päivänä ylilääkäri sitten sanoi: ”Luulenpa, että voimme lähettää sen ruotsalaistytön kotiin.” Nämä sanat olivat mitä ihaninta musiikkia korvilleni. Pääsimme lähtemään jo 12 päivän kuluttua leikkauksesta.

Tuo aika oli ollut meille tuskallista, mutta silti siitä on näin jälkeenpäin ajatellen jäänyt mieleen monenlaista myönteistä. Olemme erittäin kiitollisia kaikille niille lääkäreille, joiden kanssa olemme olleet tekemisissä, sillä he olivat hyvin ystävällisiä, huomaavaisia ja ymmärtäväisiä, eikä vähiten silloin kun jouduimme selvittämään heille kantaamme verikysymyksessä.

Sen lisäksi että kotiseurakuntaamme kuuluvat ystävämme ovat auttaneet ja tukeneet meitä kaikin tavoin, meitä on liikuttanut syvästi se, miten Englannissa asuvat todistajaystävämme auttoivat meitä. Saatoimme tosiaan itse todeta, että on olemassa kansainvälinen veljesseura, jossa rakkaus, huolenpito ja halu auttaa ovat todellisuutta.

Ennen muuta ajatuksemme kohdistuvat kuitenkin Jehova Jumalaan, joka niin verrattomalla tavalla on pitänyt meistä huolta. Rukoilimme usein häneltä ohjausta niissä vaikeissa tilanteissa, joita kohtasimme. Joka kerta meille avautui ulospääsytie, ja me saimme uutta voimaa. Ja usein kun katselemme pikku-Lindaamme, tunnemme kiitollisuutta lääkäreitä kohtaan heidän taitojensa ja kärsivällisyytensä johdosta ja ennen muuta Jehova Jumalaa kohtaan elämän lahjan antajana. – Lähetetty.

[Kuva s. 19]

Pikku-Linda leikkauksen jälkeen