Raamatun näkökanta
Voivatko taikakalut suojella sinua?
”ELONKORJUUAIKAAN mennessä Daniel kuolee!”
Näillä synkillä sanoilla länsiafrikkalainen fetisismiä (esineiden palvontaa) edustava pappi järkytti edessään seisovaa perhettä. Tämän perheen jäsenet eivät kuitenkaan olleet tulleet kysymään tietoja nuoresta Danielista vaan hänen isästään, joka makasi vakavasti sairaana. Kysyttyään neuvoa pienten luitten, näkinkenkien ja kivien kokoelmalta pappi oli vakuuttanut heille, että sopivien uhrien ja rituaalien avulla isä paranisi pian kokonaan. Mutta heidän kauhukseen pappi sanoi edelleen, että hirvittävä sairaus katkaisisi pian nuoren Danielin elämän!
Perheenjäsenet anoivat papilta apua. Varmaankin hän voisi tehdä jotakin tilanteen korjaamiseksi. Heidän hellittämättömyytensä vuoksi pappi turvautui jälleen ennusteluun. Oli todellakin vielä yksi toivonkipinä! Pappi sanoi, että vain jos Daniel pitäisi jatkuvasti vyötäröllään nauhalla kiinni sidottua taikarahaa, hän välttyisi kuolemanuhalta.
Daniel kutsuttiin heti koulusta kotiin, ja hänelle selitettiin, millaisessa hengenvaarassa hän oli. Hän kieltäytyi kuitenkin pitämästä vyötäröllään hänelle tarjottua kolikkoa. Vaikkei hän ollutkaan kristitty, hän ei vain yksinkertaisesti uskonut minkään kolikon pystyvän säilyttämään elämää.
Onko taikakaluilla voimaa vai ei?
Pystyvätkö taikakalut todella suojelemaan käyttäjiään? Sellainen käsitys, että ne pystyvät, ei suinkaan ole uusi. Taikakaluja palvottiin jo muinaisessa Roomassa, Kreikassa, Babylonissa ja Egyptissä. Ja niihin uskotaan yleisesti myös nykyään. Puinen veistos vartioi kylää pahalta. Perheenisä ripustaa erityisen pussin roikkumaan katosta pahojen henkien torjumiseksi. Perheenäiti sitoo pienen nahkapussin tyttärensä kaulan ympärille sairauksien torjumiseksi. Kyläpäällikkö kantaa mukanaan virtahevon hammasta, jonka hän uskoo olevan varma suoja vihollisten noituutta vastaan.
Monet länsimaiset ihmiset saattavat halveksia tällaisiin esineisiin uskomista. Americana-tietosanakirja muistuttaa kuitenkin meitä: ”Vaikka fetisismiä [taikakalujen käyttöä] usein ajatellaan esiintyvän ainoastaan primitiivisissä yhteisöissä, niin sitä tavataan jonkin verran kaikissa yhteisöissä.” Niinpä länsimainen ihminen, joka kantaa taikauskoisesti jäniksenkäpälää taskussaan tai ripustaa hevosenkengän ovensa yläpuolelle, uskoo yhtä lailla taikakaluihin.
On kiinnostavaa, että ne jotka käyttävät tällaisia esineitä, uskovat usein yliluonnollisten kykyjensä olevan lähtöisin Jumalasta. Mutta mitä Jumala itse sanoo taikakaluista? Profeettansa Jeremian kautta hän vastaa hyvin selvästi: ”Ne [epäjumalat] ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla, eivät ne voi puhua; kantamalla täytyy niitä kantaa, sillä eivät ne voi astua. Älkää peljätkö niitä, sillä eivät ne voi pahaa tehdä; mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää.” (Kursivointi meidän.) – Jeremia 10:5.
Huomaa, että aivan samoin kuin eloton linnunpelätin ei voi tehdä hyvää eikä pahaa, eivät epäjumalat eivätkä taikakalutkaan voi tehdä mitään. Ne eivät pysty kävelemään eivätkä puhumaan. Ne voidaan murskata, polttaa tulella tai heittää jokeen, ja ne voivat joutua koin ja ruosteen raiskaamiksi. Jos ne eivät siis pysty suojelemaan itseään, niin miten ne mitenkään voisivat suojella toisia?
Kuka on petoksen takana?
Huomasitko, että asiaan liittyy myös petos? Linnut petetään luulemaan, että linnunpelätin on elävä. Samoin ihmiset saadaan luulemaan, että taikakaluissa on voimaa ja että ihmisten hyvinvointi riippuu niistä.
Esimerkiksi eräälle Herätkää-lehden toimittajalle annettiin lupa valokuvata yksi museossa oleva taikakalu. Kyseessä oli afrikkalainen nahkahattu, jonka sanottiin voivan tehdä sotilaan voittamattomaksi taistelussa. Kun museon intendentiltä kysyttiin, voisiko joku pitää hattua malliksi päässään, niin hän vastasi: ”En voi sallia sitä. Hatussa on yhä taikavoimia. Se voisi aiheuttaa vahinkoa.”
On siis ilmeistä, että taikaesineet voivat pettää myös koulutettuja ihmisiä. Mutta kuka on tällaisen petoksen takana? Selvästikään ei Jehova, ”totuuden Jumala”, joka tuomitsee taikuuden harjoittamisen. (Psalmi 31:6, UM; 5. Mooseksen kirja 18:10–14) Kysymyksessä on pikemminkin Jumalan päävihollinen, Saatana Panettelija. Hän on pääpettäjä, joka alaisuudessaan olevien demonien kanssa ”eksyttää koko asuttua maata”. – Ilmestys 12:9.
Kun tiedämme fetisismin alkuperän, meidän on helpompi ymmärtää, että sitä harjoittavat etsivät tietämättään demoneilta suojelusta ja turvaa. Onko se viisasta? Ehdottomasti ei! Jeesus tunnisti Saatanan ”tappajaksi” ja ”valheen isäksi”. Saatanalliset voimat eivät halua suojella vaan hallita. Niiden tavoite ei ole säilyttää vaan tuhota. – Johannes 8:44.
Ne jotka haluavat miellyttää Jehovaa, tuhoavat siksi muinaisten Efesoksen kristittyjen tavoin kaikki spiritistiset esineensä. (Apostolien teot 19:19) Joku voi kuitenkin esittää seuraavan vastaväitteen: ’Eikö ole totta, että jotkut jotka ovat yrittäneet tuhota taikakalunsa, ovat joutuneet henkimaailman hyökkäyksen kohteiksi?’ Se on totta, mutta se ei johdu siitä, että jokin eloton puun, kiven tai kankaan pala ei olisi suojellut heitä. Ilmeisestikin demonit vihastuivat sen johdosta, että ne menettivät tuon yhteyden aineelliseen maailmaan. – Vrt. Matteus 8:28–32.
Muista kuitenkin, että Jehova ja hänen uskolliset enkelinsä ovat paljon voimakkaampia kuin pahat henget ja he auttavat niitä, jotka uskossa huutavat Jumalaa avuksi. Sananlaskujen 18:10 sanookin: ”Herran [Jehovan, UM] nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.”
Taikakalut eivät voi antaa tällaista suojaa. Ne ovat pelkkää petosta ja huijausta. Kysy kirjoituksen alussa mainitulta Daniel-nimiseltä mieheltä. Siinä kuvaillut tapahtumat sattuivat vuonna 1935. Hänen isänsä kuoli kuukauden kuluttua, vaikka hän olikin taikakalun ”suojeluksen” alainen. Daniel taas, joka hylkäsi fetisismin, oli tuomittu kuolemaan puolen vuoden kuluessa. Viisikymmentä vuotta myöhemmin hän on yhä elossa ja voi hyvin.
Miksi siis turvautuisimme pahojen henkien välineisiin? Ne ovat elottomia ja yhtä voimattomia kuin linnunpelättimet. Todellinen turva ja suojelus tulevat Jehova Jumalalta.
[Kuva s. 17]
Taikahattu, jonka väitetään voivan tehdä sotilaan voittamattomaksi taistelussa. – Freetownin museo, Sierra Leone