Pikku Sammy kuoli AIDSiin

PIKKU Sammyn vanhemmat, Jerrold ja Helen Kushnick, eivät osanneet mitenkään aavistaa, että heidän poikansa sairasti AIDSia ja että hän kuolisi siihen. Miten tämä hyvässä huolenpidossa kasvanut kolmivuotias juutalaisperheen jäsen oli voinut saada tällaisen pelottavan taudin?

Eräs spesialisti selitti heille: ”Hän on saanut sen verensiirron mukana.”

Kushnickit kertoivat: ”Emme tienneet lainkaan, että hänelle oli edes annettu verta.” Ennen kuin heidän poikansa pääsi synnytyksen jälkeen sairaalasta, hänelle oli heidän tietämättään annettu 20 kertaa verta, joka oli peräisin 13:lta eri luovuttajalta. Jerrold Kushnick kertoi myöhemmin Herätkää-lehdelle, että siirretyn veren määrä oli vaihdellut ”5 millilitrasta 17 millilitraan eli vajaasta teelusikallisesta suunnilleen ruokalusikalliseen”. Ainakin yksi näistä verieristä – jonka luovuttajalle oli ehkä sanottu, että sillä voidaan vielä pelastaa jonkun henki – osoittautui lopulta todellisuudessa kohtalokkaaksi.

Sammy ja hänen kaksoissisarensa Sara syntyivät 19. elokuuta 1980, seitsemän viikkoa liian aikaisin. Kumpaisellakin oli hengitysvaikeuksia ja muita ennenaikaisesti syntyneille tyypillisiä ongelmia, mutta he selviytyivät niistä. Huojentuneina vanhemmat noutivat Saran kotiin kuuden viikon vanhana ja Sammyn viikkoa myöhemmin. Heidän isänsä sanoi: ”Ajattelimme, että saamme nyt kotiin kaksi tervettä lasta. Olimme tavattoman onnellisia siitä, että meillä oli heidät kummatkin. He kehittyivät erinomaisesti.”

Sammyn äiti selitti: ”Sammy ei kasvanut aivan yhtä nopeasti kuin Sara, mutta meille sanottiin, että pojat kehittyvät aina tyttöjä hitaammin.”

Sen jälkeen syntyi muita ongelmia. Vuoden 1982 lopussa Sammy vilustui ja vilustuminen muuttui krooniseksi. Helmikuussa hän sai korvatulehduksen, jota hoidettiin antibiooteilla. Sitten hän sai ripulin, mutta lääkäri pani sen antibioottikuurin tiliin.

Kushnickien vaatimuksesta Sammy tutkittiin useaan kertaan, mutta hänellä todettiin vain lievää anemiaa ja veren gammaglobuliinipitoisuuden kohonneen voimakkaasti. Lastenlääkäri selitti tämän merkitsevän sitä, että Sammyn elimistö taisteli kaikin voimin jotakin vastaan. Myöhemmin vanhemmat saivat tietää sen olleen merkkinä vakavasta immuunijärjestelmän häiriöstä.

Sen jälkeen Sammy sai kandidiaasi-tyyppisen sienitartunnan, joka ilmeni valkoisena laikkuna suuontelossa. Sen jälkeen hän sai toisen tartunnan ja lopulta kuumeen, joka ei hellittänyt. Hänen äitinsä sanoi: ”Häntä ei jaksanut kiinnostaa enää mikään – hän oli täysin uuvuksissa.” Eräänä sunnuntaina hänen huulensa värjäytyivät sinisiksi. Äiti jatkoi: ”Vein hänet sairaalaan. Hänestä otettiin verta, ja se oli hapenpuutteen vuoksi sinipunertavaa.”

”Sammylla on AIDS”

Laboratoriolla ei ollut kerrottavana hyviä uutisia. Sammy oli saanut harvinaisen pneumocystis carinii -keuhkokuumeen. Jerrold kertoo lääkärin selittäneen: ”Kun me sanomme pneumocystis carinii, tarkoitamme AIDSia.” Se oli valtava järkytys. Helen muistaa lääkärin sanoneen, että ”Sammyllä ei ole pienintäkään mahdollisuutta jäädä henkiin – nyt on vain kysymys siitä, miten kauan hän vielä voi elää. Mutta parantaa häntä ei voida mitenkään.” Samuel Kushnick kuoli vajaat kolme viikkoa myöhemmin.

Sammyn isä sanoi: ”Monet, monet lääkärit näkivät vaivaa hänen vuokseen.” Eräs heistä oli tri Arthur Ammann, verensiirron mukana saadun AIDSin hoidon johtavia asiantuntijoita. Kushnickit olivat noutaneet hänet San Franciscosta päivää ennen Sammyn kuolemaa. Tri Ammann oli vuonna 1982 kertonut eräästä puolitoistavuotiaasta potilaasta, joka oli saanut AIDSin verensiirrossa.a Helen Kushnick muistaa hänen sanoneen Sammystä: ”Hänellä on AIDS, ja hän on saanut sen verensiirron mukana. Käytyäni hänen synnytyssairaalassa kirjatut hoitotietonsa läpi voin kertoa teille, että saastunut veri on peräisin joltakulta näistä viidestä verenluovuttajasta – heidät pitäisi saada ensimmäiseksi tutkimuksiin.”

Sammyn isä kertoi Herätkää-lehdelle, että lääkärit ”eivät halunneet merkitä kuolintodistukseen kuolinsyyksi AIDSia”. Lopulta he kuitenkin tekivät sen. Helen Kushnick lisäsi: ”Sairaalan ja veripankin edustajat eivät suhtautuneet meihin kovinkaan suopeasti, vaan he yrittivät yhä uudelleen saada meidät vakuuttumaan siitä, että Sammy ei olisi mitenkään voinut saada AIDSia verensiirron mukana. Sen jälkeen saimme tietää, että Sammy oli kahdeksan kuukauden kuluessa neljäs lapsi, joka Los Angelesissa oli kuollut tautiin, jota lääkärit kutsuivat hankituksi immuunikadoksi – AIDSiksi.”

Kushnickit ovat vakuuttuneita siitä, että sellaisia tapauksia, joissa lapsi on saanut AIDSin verensiirrossa, on paljon enemmän kuin mitä tilastot osoittavat.

Leviääkö AIDS normaalissa arkipäiväisessä kanssakäymisessä?

Helen Kushnick huomautti: ”Toivon, että kaikki ajan myötä rauhoittuvat ja ymmärtävät, että kyseessä on virus, joka leviää yhdynnässä tai verensiirron mukana, sillä jos se leviäisi syljen mukana tai jollain muulla tavoin, me olisimme kaikki kuolleet jo ajat sitten.” Kushnickit eivät olleet tienneet, että Sammyllä oli AIDS, joten he eivät olleet osanneet ryhtyä mihinkään varotoimiin.

Mitä myöhemmin tehdyt tutkimukset osoittivat? Helen Kushnick vastaa: ”Kaikissa meille tehdyissä testeissä tulos oli negatiivinen. Meillä ei ole vasta-aineita, mikä merkitsee sitä, että me emme ole edes joutuneet tekemisiin viruksen kanssa. Myös Saralla osoittautuivat kaikki testit negatiivisiksi.”

Tämä tapaus on tullut laajalti tunnetuksi. Niinpä Kushnickit ovat saaneet tietää, että muissakaan perheissä eivät vanhemmat olleet tienneet lapsensa sairastuneen AIDSiin, joten hekään eivät olleet ryhtyneet erityisiin varotoimiin. Myös näiden lasten lähiomaisille tehdyissä testeissä tulokset ovat osoittautuneet kauttaaltaan negatiivisiksi. Helen Kushnick sanoi: ”Tämänhetkisen tietämyksen mukaan virus ei kykene elämään pitkään elimistön ulkopuolella, ja kaikki viittaa siihen, ettei se voi siirtyä normaalissa arkipäiväisessä kanssakäymisessä.”

Hän otti esille MMWR-julkaisun 30. elokuuta 1985 päivätyn numeron, jossa sanotaan: ”CDC:llä on tiedot yli 12000:sta AIDSia sairastavasta, eikä sille ole tullut yhtään sellaista ilmoitusta, että joku näiden potilaiden lähiomaisista olisi saanut AIDSin, ellei oteta lukuun [AIDS-virus]tartunnan saaneiden potilaiden sukupuolikumppaneita ja tartunnan saaneille äideille syntyneitä lapsia.”

Jerrold Kushnickin mielestä todellisena huolenaiheena AIDSia sairastavien lähiomaisilla on se, että he voivat tartuttaa sairaaseen jonkin sellaisen taudin, johon tämä lopulta kuolee – taudin jota AIDSin heikentämä immuunijärjestelmä ei pysty enää torjumaan. Niinpä perheenjäsenen, joka käyttää kylpyammetta, ”täytyy desinfioida se huolellisesti ennen kuin AIDSia sairastava voi kylpeä siinä”. Kun joku on yskässä tai flunssassa, häntä piinaa koko ajan kysymys: ”Mahtaakohan tämä tarttua häneen ja koitua hänelle lopulta kuolemaksi?”

Sammyn sisar

Kun Saran lastentarhassa tuli tunnetuksi, että Sammyllä oli AIDS, jotkut joutuivat pakokauhun valtaan. Jerrold Kushnick kertoo: ”Senkään jälkeen kun lääkärit ja Los Angelesin terveysviraston edustaja olivat kertoneet, että Sara oli tutkittu ja että hän oli terve eikä siksi voinut olla taudinkantaja, Saraa ei olisi haluttu ottaa takaisin lastentarhaan.”

Kushnickit siirsivät Saran oman synagogansa ylläpitämään lastentarhaan. Joidenkuiden lasten vanhemmat olivat sitä vastaan, mutta heille kerrottiin: ”Sara pysyy täällä! Jos te ette enää halua lähettää lastanne tänne, me otamme hänen tilalleen seuraavan jonotuslistalla olevan. Sara on terve. Häntä ei panna täältä pois.”

Kushnickeilla on se käsitys, että pian on tuhansia sellaisia lapsia, joiden perheessä joku sairastaa AIDSia. Helen Kushnick nostaa esiin kysymyksen: ”Mitä silloin aiotaan tehdä? Pitääkö heille kullekin järjestää erikseen oma päivähoitopaikka?”

Riski kasvaa

Koska AIDSin ensi oireiden ilmaantumiseen voi kulua viisi vuotta tai kauemminkin tartunnan saamisesta, kukaan ei tiedä, miten moni jo kantaa tätä tautia. Jerrold Kushnick sanoi pelkäävänsä, että miehet saavat sen huumeita käyttäviltä prostituoiduilta ja tartuttavat sen sitten kotona vaimoonsa, joka raskausaikanaan lopulta siirtää sen lapseensa. Hänen mielestään ihmisille pitäisi selvittää, millaisessa vaarassa ovat ne, joilla on useita sukupuolikumppaneita.

Kushnickit toimivat kumpikin teatterialalla, Jerrold juristina ja hänen vaimonsa managerina. He ovat tekemisissä merkittävien amerikkalaisten televisiotuottajien, kirjailijoitten ja näyttelijöitten kanssa. Jerrold Kushnick halusi kertoa Herätkää-lehdelle myös tämän: ”Poikamme kuolema jätti elämäämme tyhjiön, joka ei koskaan täyty. Arvomaailmani on muuttunut täysin. Raha ja tavara eivät enää merkitse minulle mitään. En ole poikamme kuoleman jälkeen halunnut ostaa juuri mitään uutta. Antaisin varmasti kaiken, mitä meillä on, siitä hyvästä, että saisimme poikamme takaisin.”

Kushnickit sanoivat ajatelleensa vakavasti sitä, pitäisikö heidän astua julkisuuteen vai ei. Kaikki heidän asemassaan olevat vanhemmat eivät ole halunneet tehdä tiettäväksi sitä, että heidän lapsellaan on AIDS, ja se mitä Sara joutui kokemaan, tekee tämän kyllä ymmärrettäväksi. Helen Kushnick lisäsi: ”Me keskustelimme asiasta ja tulimme siihen tulokseen, että jollemme tee sitä, meistä tulisi osasyyllisiä toisten kuolemaan. Tunsimme, että meillä oli velvollisuus kiinnittää toisten vanhempien huomio niihin vaaroihin, joita verensiirrot voivat tuoda mukanaan.”

Heidän mielestään veripankeista on kasvanut suuria liikeyrityksiä, joiden toimintalinjoista päättää suurimmaksi osaksi veripankkiteollisuus itse. Helen Kushnick sanoi vielä: ”Haluaisimme ihmisten tietävän, että tätä tautia ei paranneta pelon avulla. Nyt on vain huolehdittava rahoituksen järjestämisestä tutkimustyölle, jotta sen avulla tautiin voidaan ehkä löytää parannuskeino.”

Kushnickit ovat esiintyneet monissa televisio-ohjelmissa Yhdysvalloissa, Australiassa ja Englannissa. Sanoma- ja aikakauslehdet ovat eri puolilla maailmaa kirjoittaneet heidän tapauksestaan, sanomalehdet Los Angeles Times, Washington Post, Wall Street Journal ja People-aikakauslehti mukaan luettuna. He uskovat myötävaikuttaneensa monien ihmishenkien säästymiseen kiinnittämällä yleisön huomion siihen, miten verensiirrot voivat osaltaan levittää AIDSia.

[Alaviitteet]