Lukijoiden kirjeitä

Apua Herätkää-lehdestä

Sain äskettäin tilaisuuden opettaa uskontoa 13 ryhmälle eräässä koulussa, yhteensä 52 luokalle. Herätkää-lehden ansiosta olen voinut opettaa heille monia heidän kehitykselleen hyödyllisiä asioita. Olen käsitellyt muun muassa seuraavia aiheita: ratkaisu maailman vaikeuksiin, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, haureus, homoseksuaalisuus, huumeitten käyttö ja Jehova Jumalan nimi. Minusta tuntuu, että oppilaat todella nauttivat kuulemastaan aineistosta. Kiitoksia teille.

O. M., Brasilia

Miten tärkeää on hyvä ulkonäkö?

Kirjoituksenne ”Nuoret kysyvät: Miten tärkeää on hyvä ulkonäkö?” [suomeksi 22.3.1986] ei ole vain nuoria varten. Olen 42-vuotias ja minun on aina ollut vaikea hyväksyä ulkonäköäni, minkä vuoksi minua on inhottanut katsoa peiliin. Kuluneiden 14 vuoden aikana tilannetta on suuresti pahentanut se, että olen kärsinyt vakavasta kroonisesta masennuksesta. Kirjoituksenne auttoi minua tajuamaan, että olen ihan tavallisen näköinen, en paremman enkä huonomman näköinen kuin muut. Lisäksi minulla on muita taitoja, jotka painavat vaa’assa paljon enemmän kuin mitkään ulkonaiset puutteet.

N. H., Indiana, USA

Guillain-Barrén oireyhtymä

Lehdessänne julkaistut henkilökohtaiset kokemukset ovat aina hyvin kannustavia, mutta mikään niistä ei ole tehnyt meihin samanlaista vaikutusta kuin Winston Peacockin kokemus, jonka aiheena oli ”Pääsenköhän enää koskaan kävelemään?” [Suomeksi 22.3.1986] Saadessamme tuon lehden 23-vuotias rakas tyttäremme oli ollut viisi viikkoa halvaantuneena Guillain-Barrén oireyhtymän vuoksi. Emme olleet koskaan aikaisemmin kuulleet siitä, ja pohdimme, pääseeköhän hän enää koskaan kävelemään. Luettuamme Winston Peacockin kokemuksen ja selvityksen siitä, millainen tämä sairaus oikein on, tunsimme saaneemme todellista huojennusta ja rohkaisua. Saatoimme yhdistää hänen tapauksensa lähes jokaisen vaiheen Sallyn tapaukseen, ja nyt yhdeksän viikon jälkeen Sallykin pystyy kävelemään kävelytuen avulla, ja toivomme, että hän palaa pian kotiin huolehtimaan vajaan puolentoista vuoden ikäisestä tyttärestään. Kiitoksia teille hyvin paljon.

C. ja P. U., Englanti

Onko koira ihmisen paras ystävä?

Olen postiljooni ja haluan kiittää teitä kirjoituksesta ”Onko koira aina ihmisen paras ystävä?” [Suomeksi 8.5.1985] Luettuani kirjoituksen ymmärsin, että koira ajaa vaistomaisesti takaa kaikkea mikä liikkuu. On käynyt monta kertaa niin, että koira on pelästyttänyt minut ja saanut minut juoksemaan, ja silloin olen joutunut pulaan. Muuan koira puri laukkuani. Haluan kertoa, kuinka minulle kävi erään dobermannin kanssa vähän sen jälkeen, kun olin lukenut kirjoituksenne. Aina kun toimitettavanani on kirjattu kirje, käytän talon portilla olevaa sisäpuhelinta pyytääkseni talonväkeä hakemaan kirjeen. Tuona päivänä soitin omistajalle ja hän lupasi tulla, mutta hänen kanssaan tuli tämä suuri dobermanni, joka hyppäsi suoraan aidan yli. Se haukkui kuin villipeto eikä antanut minun liikahtaakaan. Muistin kirjoituksenne ja pysyin aivan liikkumatta teeskennellen täysin rauhallista. Lopulta omistaja sai sen hyppäämään takaisin aidan yli. Olin tosin pelästynyt, mutta kirjoituksenne ansiosta selvisin tästä tapauksesta vammoitta. Julkaiskaa edelleenkin kiinnostavia tietoja, joista voi olla hyötyä kaikille.

G. T., Italia