Rauhaa, ykseyttä ja rakkautta keskellä levottomuuksia
ETELÄ-AFRIKASSA, apartheidin maassa, nauttivat mustat, valkoiset, aasialaisperäiset, ristirotuiset ja muista maista saapuneet vieraat yhdessä kristillisestä toveruudesta. Ei vain muutamia tunteja, vaan kokonaista neljä päivää. Eikä yhteenkokoontuneita ollut vain muutama sata, vaan yli 77000. Tämä väenpaljous oli kokoontunut kahteen erikoiskonventtiin, jotka pidettiin 26.–29. joulukuuta viime vuonna Johannesburgissa ja Durbanissa. Se oli läsnäolleille innostava, unohtumaton elämys.
Konventit kuuluivat Jehovan todistajien järjestämään maailmanlaajuiseen erikoiskonventtien sarjaan, ja niiden yhteisenä teemana oli ”Nuhteettomuuden säilyttäjät”. Kaikkialta Etelä-Afrikasta, Lesothosta, Swazimaasta, Namibiasta, Botswanasta, Sambiasta, Zimbabwesta ja jopa sodan repimästä Mosambikista virtasi kymmeniä tuhansia ihmisiä rautateitse, linja-autoilla, henkilöautoilla ja lentokoneilla.
Lisäksi tuli satoja yhteensä 24 maasta – Japanista, Yhdysvalloista, Euroopasta ja pieneltä Etelä-Atlantilla sijaitsevalta Saint Helenan saarelta. Paikalliset todistajat – mustat, valkoiset ja ruskeat – ottivat heidät lämpimästi vastaan ja saattoivat heidät heidän majapaikkoihinsa.
Johannesburgissa konventtipaikkana oli suuri messukeskus. Tämä kaupungin lounaispuolella sijaitseva nykyaikaisesti rakennettu alue on mahtavan kokoinen. Siellä on näyttelyhalleja, houkuttelevia nurmikenttiä, puita ja kävelyteitä, joten se oli ihanteellinen paikka suurelle monikieliselle konventille. Zulua, sothoa, tšwanaa, englantia ja afrikaansia puhuvilla osallistujaryhmillä oli kullakin käytössään suuri halli, kun taas portugalia ja kreikkaa puhuvat todistajat käyttivät pienempiä halleja. Kaikki seurasivat samaa ohjelmaa. Ohjelmajaksojen aikana enemmistö kokoontui luonnollisesti yhteen omaan kieliryhmäänsä kuuluvien kanssa, mutta ennen ohjelman alkua, väliajoilla ja ohjelman jälkeen kaikkiin rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluvat nauttivat toistensa sydämellisestä seurasta.
Monet ulkomaalaisista vieraista, jotka oli majoitettu valkoisten alueelle, eivät yllätyksekseen nähneet lainkaan levottomuuksia. Eräs saksalainen konventtivieras sanoi: ”Täällä on aivan toisenlaista kuin olimme odottaneet.” Erityisen iloisia olivat kaikki konventeissa ilmenevästä rauhasta ja ykseydestä. ”Katsokaa, miten kaikkiin rotuihin kuuluvat ovat yhdessä”, sanoi eräs Yhdysvalloista Johannesburgin konventtiin saapunut. ”Tästä pitäisi tehdä elokuva, jonka amerikkalaiset saisivat sitten nähdä televisiostaan”, hän jatkoi.
Toinen konventti pidettiin Durbanin satama- ja kylpyläkaupungissa. Useimmat sen valkoisista asukkaista ovat alkuperältään englantilaisia, mutta siellä on myös paljon aasialaisperäisiä asukkaita. Konventtipaikkana oli kaksi vieretysten olevaa King’s Park -urheilupuiston stadionia lähellä Durbanin hiekkarantoja. Toista stadionia käyttivät zulua puhuvat todistajat ja toista xhosaa (ja myös pondoa) ja englantia puhuvat (joiden joukossa oli myös satoja aasialaisperäisiä ja ristirotuisia).
Vallitsiko sielläkin rauha ja ykseys? 600 kilometrin päästä konventtiin saapunut xhosanainen, joka ei ole Jehovan todistaja, sanoi: ”Ihmeellistä, että täällä Etelä-Afrikassa voivat kaikkien rotujen edustajat olla tällä tavalla yhdessä! Se on aivan erilaista kuin mihin olen tottunut kirkoissa.” ”Tämä on suurenmoista”, totesi nuori intialainen nainen. ”Se, että olen nähnyt täällä ristirotuisia, aasialaisperäisiä, valkoisia ja mustia yhdessä, on muuttanut elämänkatsomukseni aivan toisenlaiseksi.”
Ongelmien voittaminen
Valkoisten vieraitten majoittamisessa hotelleihin ja valkoisten asuma-alueille ei ollut juuri vaikeuksia. Sitäkin enemmän niitä oli tuhansien mustien majoittamisessa Sowetoon, valtavan suureen mustien asuttamaan esikaupunkiin, joka sijaitsee Johannesburgin länsipuolella. Tilanne siellä on hyvin räjähdysherkkä. Sowetossa asuvat todistajat osoittivat suurenmoista vastakaikua. Joissakin kodeissa oli majoitettuna jopa 20 konventtivierasta. Ensimmäisen konventtipäivän iltana jotkut kaukaa saapuneet linja-autonkuljettajat kieltäytyivät kuitenkin ajamasta Sowetoon (sillä siellä oli levottomuuksien aikana poltettu monta linja-autoa). Niinpä monet joutuivat viettämään yönsä linja-autoissaan. He mukautuivat syntyneeseen tilanteeseen nurkumatta. Seuraavana iltana kuljetukset hoidettiin jo toisin ja kaikki saivat sopivan majoituksen.
Johannesburgin todistajat iloitsivat suuresti nähdessään niin monien saapuneen Kapkaupungista. Heille kertyi edestakaista matkaa noin 2900 kilometriä. Monilla mustilla ja ristirotuisilla on hyvin pienet tulot. Miten heillä oli varaa tällaiseen matkaan? Bussimatkakomitea, johon kuului eri rotujen edustajia, pystyi järjestämään 26 linja-autoa alle puolella normaalihinnasta. Silti esimerkiksi jotkut lesket joutuivat tekemään lastensa kanssa suuria uhrauksia päästäkseen konventtiin. Bussimatkakomitean puheenjohtaja sanoi ilmenneestä ykseydestä: ”Kapmaassa on viime viikkoina ollut pahoja levottomuuksia. Silti meidän linja-autoissamme matkustivat mustat, ristirotuiset ja valkoiset todistajat täydessä sovussa.”
Vastakohtana levottomuuksille myös Durbanin konventissa oli hyvin rauhallista. Päivää ennen konventin alkamista zulut ja pondot ottivat rajusti yhteen muutaman kilometrin päässä konventtialueelta. Sanomalehdissä luki: ”Ainakin 58 ihmistä kuoli joulupäivänä 2000 zulun ja 3000 pondon ottaessa yhteen.” Lähistöllä sattui konventin aikana toinenkin välikohtaus. Joukko puunuijin aseistettuja mustia hyökkäsi merenrannalla loikoilleitten intialaisten kimppuun saattaen nämä pakokauhun valtaan.
Konventtien kohokohtia
Johannesburgissa ylittivät yleisömäärät heti alusta alkaen kaikki odotukset. Hallissa, jossa ohjelma esitettiin englanniksi, oli 6000 istuinta, mutta läsnäolijamääräksi laskettiin 8942. Monet olivat tuoneet mukanaan kokoon taitettavia tuoleja. Ensimmäisenä päivänä oli molemmissa konventeissa läsnä yhteensä 59996 henkeä. Viimeisenä päivänä heitä oli kaikkiaan 77830, mikä oli todella paljon. Konventtien ruokapalvelu ei ollut osannut varautua tällaiseen väenpaljouteen, joten ruokatarpeet loppuivat aluksi kesken.
Mutta hengellisestä ravinnosta ei ollut puutetta. Erinomaiset raamatulliset puheet, vakavat ja sydäntä tutkivat kehotukset nuhteettomuuden säilyttämiseksi näinä pahoina aikoina, erityisesti nuorille suunnatut ohjeet ja sykähdyttävät näytelmät, joista monet liikuttuivat kyyneliin asti, otettiin kaikki vastaan suurella kiitollisuudella.
Kaikista oli heidän rodustaan riippumatta sykähdyttävää saada kokoontua yhteen muista maista tulleitten vieraitten kanssa ja kuulla heitä. Rakkautta ja ykseyttä huokuvat terveiset, joita veljet toivat kotimaistaan, otettiin vastaan raikuvin suosionosoituksin. Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenet, joita oli saapunut kumpaankin konventtiin, pitivät kannustavia puheita, joista kaikki iloitsivat suuresti. Uusien julkaisujen julkistaminen oli myös suuri ilonaihe. Kohokohta seurasi toistaan.
Kastetilaisuus oli myös mieliinpainuva. Edellisten konventtien perusteella arveltiin, että Johannesburgissa kastettaisiin noin 400 henkeä. Kävi kuitenkin niin, että 921 uutta Jehovan todistajaa vertauskuvasi siellä Jehovalle vihkiytymisensä vesikasteella. Heille ja sille väenpaljoudelle, joka seurasi tällaista eri rotujen edustajien yhteiskastetta, se oli unohtumaton kokemus. Suuri joukko mustia todistajia alkoi ilman sen kummempaa ennakkosopimusta laulaa Valtakunnan lauluja, mikä antoi tilaisuudelle lisähohtoa. Molemmissa konventeissa kastettiin yhteensä 1363 henkeä.
Arvostus ja kiitollisuus
Konventit soivat todistajille harvinaisen tilaisuuden vapaaseen yhdessäoloon yli roturajojen. Esimerkiksi Johannesburgissa lapset eksyivät joissakin tapauksissa väenpaljoudessa vanhemmistaan. Näin kävi eräänä iltana muutamalle mustalle lapselle. Heidät annettiin valkoisten todistajien huostaan, jotka yöpyivät lähelle pysäköidyissä asuntovaunuissaan. Lapsista pidettiin hyvää huolta; heidät kylvetettiin, ruokittiin ja pantiin nukkumaan. Seuraavana aamuna heidät annettiin takaisin kiitollisille vanhemmilleen.
Valkoiset todistajat auttoivat viittä East Londonin kaupungin mustaa seurakuntaa järjestämällä erikoisjunan Durbaniin ja sieltä takaisin. Perillä juna siirrettiin sivuraiteelle konventtipaikan läheisyyteen. Se sai seistä siellä, ja sen vaunut toimivat koko konventin ajan majoitustiloina. Se oli erittäin mukavaa, ja siitä oltiin hyvin kiitollisia.
Durbanin konventtia varjosti pommiuhkaus, ja eräs turvallisuusviranomainen tuli tutkimaan asiaa. Pommiuhkaus osoittautui tekaistuksi. Myöhemmin tämä viranomainen sanoi eräälle valkoiselle todistajalle: ”Minuun on tehnyt erittäin suuren vaikutuksen se, miten te edistätte rauhaa. Olen kuullut teidän kutsuvan mustia miehiä ’veljiksi’. Te tiedätte, miten pitää toimia.” Konventin jälkeen sanoi King’s Parkin isännöitsijä konventinvalvojalle: ”Organisaationne perusteellisuus on tehnyt minuun vaikutuksen. Mikään muu järjestö ei pidä stadionia niin puhtaana kuin te. En epäile laisinkaan, etteikö sitä nytkin luovutettaisi putipuhtaana.”
Johannesburgissa olivat myös mustat järjestysmiehet hyvin mielissään rauhallisesta tunnelmasta. Eräs heistä sanoi: ”Emme ole koskaan päässeet näin helpolla näin suuren tilaisuuden aikana.”
Johannesburgin konventti tarjosi monille mustille heidän elämänsä ensimmäisen tilaisuuden yhdessäoloon valkoisten todistajien kanssa. Eräs musta vanhin totesi: ”Se oli ainutkertainen tunne.” ”Olen hyvin, hyvin onnellinen”, sanoi Sambiasta tullut musta todistaja. ”En ole koskaan ennen ollut tällaisessa konventissa.” Se oli elävä esimerkki seuraavista Jeesuksen sanoista: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” – Johannes 13:35.
Levottomuuksien ja kristillisen rauhan ja ykseyden vastakohtaisuus oli silmiinpistävä. Julkiseksi osoitukseksi arvostuksesta ja päättäväisyydestä jatkaa enenevässä määrin samaan hyvään suuntaan kummassakin konventissa luettiin julkilausuma, joka hyväksyttiin suuren innostuksen vallassa. Se kuului:
”Me ’Nuhteettomuuden säilyttäjien’ konventteihin Johannesburgiin ja Durbaniin 26.–29. joulukuuta 1985 kokoontuneet Jehovan todistajat haluamme ilmaista syvän kiitollisuutemme Jehovalle, taivaalliselle Isällemme, siitä runsaasta hengellisestä juhlapöydästä, josta olemme saaneet ammentaa opetusta ja rohkaisua. Arvostamme sydämestämme 24 maasta saapuneitten vieraittemme läsnäoloa, mikä on selvä osoitus Jumalan kansan maailmanlaajuisesta rakkaudesta, ykseydestä ja veljeydestä. Olemme kiitollisia siitä, että huolimatta vakavista ongelmista ja levottomuuksista, jotka raastavat niin tätä maata kuin muitakin maita, konventtimme ovat sujuneet rauhallisesti, ja iloitsemme saadessamme olla yhdessä kaikkia Etelä-Afrikan suurimpia rotu- ja kieliryhmiä edustavien veljiemme ja sisartemme kanssa. Olemme päättäneet lujittaa rakkauden ja yhteenkuuluvuuden siteitä riippumatta rodusta ja ihonväristä, julistaa entistä innokkaammin Valtakunnan hyvää uutista tässä levottomuuksien vitsaamassa maassa ja säilyttää nuhteettomuutemme Jehovan nimen kunniaksi.”
Useimmat ihmiset näkevät nykyään tulevaisuuden synkkänä ja toivottomana. Toisin on kuitenkin Jehovan todistajien laita. Alati kirkastuvien Raamatun ennustusten valossa he näkevät nykyisen ihmisten luoman järjestelmän lähestyvän nopeasti loppuaan. Tästä katastrofista pelastuminen Jumalan valtakunnan hallitsemaan uuteen järjestykseen tulee olemaan vielä suurempi etu kuin oli Nooan ja hänen perheensä pelastuminen vedenpaisumuksesta. (Sefanja 2:3) Eikö olisi haluttavaa kuulua elossasäilyviin? Siinä tapauksessa liity siihen onnelliseen kansainväliseen veljesjoukkoon, joka nykyään palvoo ainoaa tosi Jumalaa, Jehovaa.
”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, ja että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa.’” – Jesaja 2:2, 3.
[Kuvat s. 7]
Yllä: Kaksi kokoajansaarnaajaa – mustalla todistajalla on ikää 101 vuotta
Alla: Afrikkalaisia konventtivieraita värikkäissä puvuissaan
[Kuva s. 8]
Yleisöä seuraamassa ohjelmaa Durbanin konventissa
[Kuvat s. 9]
Yllä: Konventti alkaa kohta. Matkatavaroiden kuljetusta afrikkalaisittain
Alla vasemmalla: Äiti kuljettamassa lastaan afrikkalaiseen tapaan
Alla oikealla: Näin laukun sisällön tutkiminen sujuu paremmin
[Kuva s. 10]
Yhteensä kastettiin 1363
[Kuva s. 11]
Kaksi Japanista tullutta konventtivierasta iloitsee todistajatovereittensa kanssa