Onnettomuuksien syitä etsitään

”HISTORIAN pahin vuosi”, otsikoi Lontoossa ilmestyvä Times-sanomalehti vuonna 1985 sattuneita lento-onnettomuuksia käsittelevän kirjoituksensa. Lähes 2000 kuolonuhria vahvistavat sen, että kyseessä todella oli siviili-ilmailun historian pahin vuosi.

Pahin koskaan jalkapallostadionilla sattunut tulipalo aiheutti tuhoa Bradfordissa Englannissa toukokuussa 1985. Liekit raastoivat puista pääkatsomoa, jossa oli 3000 katsojaa, jättäen jälkeensä 55 kuollutta ja satoja loukkaantuneita.

Viime vuonna luonnonkatastrofit aiheuttivat muualla valtavan määrän ihmishenkien menetyksiä. Meksikon pääkaupungin maanjäristys viime vuoden syyskuussa surmasi yli 9000 ihmistä. Muutamaa viikkoa myöhemmin Kolumbiassa sijaitsevan Nevado del Ruiz -tulivuoren purkaus sai aikaan valtaisan mutavyöryn, joka käytännöllisesti katsoen pyyhkäisi pois Armeron kaupungin haudaten alleen yli 20000 ihmistä.

Perussyiden löytäminen

Onnettomuuden jälkeen alkavat perusteelliset tutkimukset, jotka voivat kestää viikkoja tai kuukausia. Oliko syynä välinpitämättömyys, teknillinen vika tai kenties sabotaasi? Oliko varoitettu riittävästi? Millaisia olivat olleet varotoimenpiteet? Oliko joku tinkinyt niistä?

Korvausvaatimukset ovat sen varassa, kuka kantaa vastuun. Tuholaismyrkkyjä valmistavan tehtaan kaasuvuotoa Bhopalissa Intiassa kuvailtiin ”historian pahimmaksi teollisuusonnettomuudeksi”, kun 1700:n ilmoitettiin virallisesti kuolleen ja 200000:n loukkaantuneen. Tälle kemialliselle tehtaalle esitetyt korvausvaatimukset kohoavat kuulemma suuremmiksi kuin sen Intiassa olevan omaisuuden arvo. Tällaisten etujen ollessa vaakalaudalla on syytä ja syyllisiä etsittäessä oltava hyvin huolellisia.

Nykyään suurissa lentokoneissa on kaksi nauhuria eli ns. mustaa laatikkoa. Toinen kerää joka sekunti kymmeniä yksittäisiä tietoja lentokoneen toimintakyvystä. Toinen äänittää äänet ohjaushytissä, ja siihen sisältyvät miehistön keskustelut aina putoamishetkeen saakka. Mustat laatikot ovat niin tärkeitä lento-onnettomuuksien syytä määriteltäessä, että niiden löytämiseksi nähdään valtavasti vaivaa.

Tutkijat haastattelevat usein myös eloonjääneitä etsiessään johtolankoja siihen, mikä aiheutti onnettomuuden. Japanissa muuan lentoemäntä, joka oli onnettomuuslennolla matkustajana, säilyi hengissä maailman pahimmasta lento-onnettomuudesta. Hän pystyi kertomaan asiantuntijoille tärkeitä yksityiskohtia lennon vaiheista näiden yrittäessä etsiä syytä tragediaan, joka vei hengen 520 ihmiseltä.

Arvokkaita opetuksia

Kun onnettomuuden syy on saatu selville, käännetään huomio siihen, miten samanlaiset katastrofit voidaan ehkäistä. Bradfordin jalkapallostadionin tulipalon todettiin johtuneen katsomon alla olleista roskista, jotka olivat ilmeisesti syttyneet savukkeista tai palavasta tulitikusta. Seurauksena oli, että viranomaiset laativat ohjeita urheilupaikkojen turvallisuuden parantamiseksi.

Manchesterin lentokentällä Englannissa suihkumatkustajakone syttyi tuleen sen lähtiessä lentoon, ja 55 ihmistä kuoli. Tapauksesta oli seurauksena se, että ryhdyttiin tarkastelemaan kriittisemmin evakuointitoimenpiteitä. Lentokoneiden sisustusmateriaalien tulenkestävyyttä ryhdyttiin myös tutkimaan huolellisesti.

Onnettomuuksien syiden tutkiminen on tarjonnut myös arvokkaita opetuksia. Välinpitämättömyys, huono työn laatu, suunnitteluvirheet ja muut tekijät osoittavat, miten huomattava osuus ihmisellä on näissä onnettomuuksissa.

Mutta mitä on sanottava luonnononnettomuuksista? Mitä niiden syiden tutkiminen paljastaa?

Luonnononnettomuuksien ennustaminen

Uhkaavista luonnononnettomuuksista varoittamista voitaisiin tuntuvasti parantaa. Hyvänä esimerkkinä ovat hurrikaani- eli pyörremyrskyvaroitukset. Erään raportin mukaan Karibianmerellä ”varhaisvaroituksen luotettavuus” on ”lähes 100-prosenttinen”. Raportti lisää: ”Useimmiten myrskyn tulosta voidaan varoittaa vuorokausi etukäteen, ja voidaan ilmoittaa sen voimakkuus.”

Toisenlaisten luonnononnettomuuksien ollessa kyseessä on edeltä käsin varoittaminen paljon vaikeampaa. Eräässä tapauksessa kiinalaiset kuitenkin onnistuivat ennustamaan maanjäristyksen. Eläinten omituinen käyttäytyminen eräällä alueella Liaoningin maakunnassa sai viranomaiset kiinnittämään huomiota lähestyvään katastrofiin. He evakuoivat Haitšengin kaupungin. Maanjäristys iski pian sen jälkeen ja tuhosi 90 prosenttia kaupungista. Koska varoitusta oli noudatettu, ihmishenkiä menetettiin tuskin lainkaan.

Maanjäristysennusteet ovat kuitenkin harvoin niin täsmällisiä, että voitaisiin ryhtyä evakuointiin onnettomuuden varalta. Esimerkkinä tästä on vuonna 1976 Kiinassa sattunut Tang-šanin maanjäristys, jossa kuoli valtava määrä ihmisiä, virallisesti 242000. Tiedemiehet voivat paikallistaa monia vaarallisia alueita, mutta he eivät pysty ennustamaan, milloin maanjäristys sattuu. Vaikka siis vuoden 1985 Meksikon maanjäristys ei tullutkaan ”minään yllätyksenä seismologeille”, kuten eräs lehti kirjoitti, se sai silti aikaan valtavaa tuhoa.

Luonnononnettomuuksien ehkäiseminen

Asiantuntijat tarjoavat vain vähän toivoa tällaisten onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Itse asiassa erään luonnononnettomuuksia ja niiden syitä käsittelevän kirjan mukaan ”ihmisten muuttaessa elinympäristöään se tulee alttiimmaksi erilaisille onnettomuuksille, samalla kun heistä itsestään tulee haavoittuvampia”. (Natural Disasters: Acts of God or Acts of Man?)

Esimerkkeinä tästä ovat ne maailman ylikansoitetut alueet, joissa ihmisten hävittäessä kasvillisuutta maa tulee alttiimmaksi kuivuudelle ja tulville. Lisäksi on lukemattomia esimerkkejä ihmisistä, jotka asuvat onnettomuuksille alttiilla alueilla eivätkä välitä viranomaisten varoituksista.

Voidaanko mitään tehdä sellaisten luonnonvoimien pysäyttämiseksi, jotka aiheuttavat onnettomuuksia? Maanjäristysten ollessa kyseessä tiedemiehet panivat merkille, että syvään reikään pumputtu neste aiheutti kyseisellä alueella useita pieniä tärähdyksiä. He toivovat tämän vähentävän maan kuoren jännitystä ja maanjäristysvaaraa. Tähän mennessä heillä on kuitenkin ollut vain vähän menestystä. Muuan kirja tuleekin seuraavaan johtopäätökseen: ”Toimenpiteen turvallisuudesta ei tällä hetkellä tiedetä tarpeeksi – – jotta voitaisiin puolustella sen käyttöä tiheästi asutuilla alueilla.” – Disaster! When Nature Strikes Back.

Muutkaan yritykset luonnononnettomuuksien torjumiseksi eivät ole osoittautuneet yhtään paremmiksi. Kannattaa muistaa, mitä hurrikaaneille on yritetty tehdä. Noin 25 vuoden ajan lentokoneet ovat lentäneet hurrikaanien keskukseen kylvääkseen niihin kemikaaleja, jotka hajoittaisivat myrskyn voimakkuutta. Hurrikaanit aiheuttavat kuitenkin edelleen tuhoa ja vaativat ihmishenkiä kuten ennenkin.

Pitäisikö syyttää yliluonnollisia voimia?

Koska ennustaminen on epävarmaa ja onnettomuuksien ehkäiseminenkin on tuskin mahdollista, monet panevat onnettomuudet yliluonnollisten voimien tilille. Kirja Disaster! selittää: ”Kulttuurissa, joka on yrittänyt tehdä kaiken sellaiseksi, että se voidaan ennustaa, luonnon raivo on poikkeus, omituisuus, jota kukaan ei voi selittää eikä estää.”

Ei siis ole mikään ihme, että monet ajattelevat luonnononnettomuuksien johtuvan Jumalasta. Mutta pitääkö se paikkansa? Ovatko onnettomuudet todella Jumalan aiheuttamia?

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Reuters/Bettmann Newsphotos