”Rantavalli on murtunut!”

TÄMÄ lyhyt uutinen kuultiin radiosta eräänä helmikuun iltana Pohjois-Kaliforniassa. Rankkasateet olivat täyttäneet joet ja padot ääriään myöten. Kymmenen päivän aikana oli kukkuloille satanut 360 millimetriä vettä ja kaksi kertaa niin paljon vuorille, joilta vesi virtaa Yuba-jokeen.

Tavallisesti tuossa joessa virtaa vähän yli 100 kuutiometriä vettä sekunnissa. Mutta nyt sitä virtasi enimmillään yli 2500 kuutiometriä sekunnissa – 25 kertaa enemmän kuin tavallisesti! Joen rantavallit vettyivät.

Sitten torstai-iltana kello 18.10 liian suurelle rasitukselle joutunut rantavalli antoi eräässä kohtaa periksi. Siihen syntyi 12 metrin levyinen aukko, ja vesi tulvi lähellä sijaitseviin Lindaan ja Olivehurstiin. Seuraavaan aamuun mennessä tuo aukko oli kasvanut 55 metrin levyiseksi. Pelastusmiehet kertoivat veden virranneen alas joitakin katuja niin nopeasti, että syntyi toista metriä korkea aalto. Yksistään tuolla alueella tulva peitti alleen noin 80 neliökilometriä.

Joissakin paikoissa vesi nousi kattojen korkeudelle. Erään talon ikkunasta näkyi, miten sohva kellui lähellä kattoa! Tulva vaikutti tuhansiin koteihin ja satoihin liikeyrityksiin, ja monet kärsivät vakavia vahinkoja. Noin 24000 ihmistä joutui lähtemään kodistaan.

Jotkin vahingoittuneista kodeista kuuluivat lähiseurakuntien yhteydessä toimiville Jehovan todistajille. On kiinnostavaa panna merkille, mihin toimiin he ryhtyivät ja miten se vaikutti heihin ja muihin.

Avustustyön organisointi

Uhanalaisten seurakuntien valvojat varoittivat heti tulvan alkaessa kaikkia, jotka mahdollisesti ajattelivat matkustavansa tulva-alueelle päin. He huolehtivat myös siitä, että tulvan uhrit evakuoitiin ja majoitettiin toisten todistajien koteihin. Seurakuntiin kuuluvien luettelo tarkistettiin sen varmistamiseksi, ettei kukaan ollut kadoksissa.

Seuraavana aamuna, perjantaina, kolme Jehovan todistajien matkavalvojaa ja Yuban konventtisalin valvoja pitivät kokouksen. He soittivat Jehovan todistajien päätoimistoon New Yorkiin saadakseen ohjeita, ja heitä neuvottiin muodostamaan avustuskomitea.

Missä määrin voitaisiin auttaa paikallisia Jehovan todistajia ja muita? Tuona päivänä kukaan ei tiennyt sitä varmasti. Mutta se selvisi pian.

Apu saapuu nopeasti

Näytti siltä, että vasta seuraavana keskiviikkona päästäisiin tulva-alueelle ottamaan selvää todistajien tarpeista. Mutta joissakin paikoin vesi laski niin paljon, että avustuskomitea saattoi ripeän toimintansa ansiosta toimittaa apua jo sunnuntaiksi, kolme päivää aikataulusta edellä.

Lähiseutujen todistajiin otettiin yhteyttä puhelimitse. Heti saapui noin 250 miestä ja naista tarjoamaan palveluksiaan. He kokoontuivat Yuban konventtisalille. Monia muita tuli seuraavina päivinä.

Ensimmäisen päivän iltaan mennessä oli puhdistettu ja korjattu 20 kotia. Vahingoittuneet kipsilevyt ja eristeet revittiin pois. Matot otettiin irti. Talot siivottiin lattiasta kattoon asti ja desinfioitiin, samoin huonekalut ja muu irtaimisto. Jotkin tulvan vahingoittamat esineet, esimerkiksi sohvat ja jääkaapit, vietiin varastorakennukseen, jossa ne puhdistettiin erikoisvälineillä.

Miksi työ edistyi niin nopeasti, kun muut järjestöt eivät olleet saaneet avustustoimiaan edes alkuun? Avainasia oli todistajien halukkuus tarjoutua työhön heti vapaaehtoisesti ja ilman palkkaa, samoin kuin se että he lahjoittivat rahaa ja röykkiöittäin vaatteita, ruokaa ja muita tarvikkeita, esimerkiksi vuodevaatteita, erilaisia laitteita ja jopa joitakin jääkaappeja.

Toinen vaikuttava seikka oli avustuskeskuksen organisointi. Avustuskeskukseen oli asennettu viisi puhelinta ja sisäpuhelinjärjestelmä. Siellä työskennelleet miehet ja naiset koordinoivat talosta toiseen kulkevien työryhmien toiminnan, niin että jokainen ryhmä huolehti omasta nimenomaisesta tehtävästään. Monet todistajilta tulleet avuntarjoukset ja toisaalta työntekijöitä ja tarvikkeita koskevat pyynnöt koordinoitiin samalla tavoin. Ei ollut epätavallista, että avustuskeskuksessa samoin kuin korjattavissa taloissakin tehtiin 16-tuntisia työpäiviä.

Seuraava esimerkki osoittaa, miten nopeasti avustustyöt sujuivat. Tuona ensimmäisenä sunnuntaina eräs todistaja soitti 70 kilometrin päästä ja kysyi, mitä hän voisi tuoda mukanaan auttaakseen työssä. Hänelle mainittiin, että tarvittaisiin kipsilevyä ja eristeitä. Hän osti heti suuren erän noita tarvikkeita. Kun liikkeen myyjä kysyi, miksi hän halusi niitä niin paljon, hän sanoi, että ne oli tarkoitettu tulvan uhreille. Myyjä oli ihmeissään, sillä vesi oli vasta alkanut laskea!

Kun sellainen suunnaton työmäärä tehdään hyvin nopeasti, voi tietysti syntyä ongelmia ja huvittaviakin tilanteita. Esimerkiksi eräässä kodissa työskenteli kaksi maalaria samassa huoneessa. Pian kuitenkin huomattiin, että toinen käytti hieman erilaista maalia kuin toinen! Erehdys korjattiin nopeasti.

Arvostuksen ilmauksia

Hyvin monet ilmaisivat arvostuksensa – eivät ainoastaan ne todistajat, joiden koteja korjattiin, vaan myös lukuisat muut, jotka eivät olleet todistajia. Seuraavassa joitakin esimerkkejä.

Ottaessaan eräällä alueella selvää siitä, ketkä tarvitsivat eniten apua, todistajat tapasivat erään iäkkään pariskunnan. Nainen näytti olevan hermoromahduksen partaalla tulvan aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Hän mainitsi, että heidän luonaan oli käynyt eräs uskonnollinen ryhmä, mutta se oli vain tarjoutunut rukoilemaan heidän puolestaan. Toinen ryhmä oli sanonut, että nämä vanhukset olivat varmaankin tehneet syntiä Jumalaa vastaan ja että Jumala oli vihainen heille. Nainen sanoi todistajien olleen ainoita, jotka tarjosivat heille sellaista apua kuin he todella tarvitsivat. Korjausryhmä ryhtyi työhön, ja nainen sanoi ylpeänä naapureille, että nämä ihmiset ”ovat suurenmoisia”. Hän ei kuitenkaan ollut ainoa onnellinen. Työntekijätkin olivat onnellisia, koska on niin kuin Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” – Apostolien teot 20:35.

Muuan toinen ryhmä lähetettiin erään iäkkään naisen luo, jonka yksi työntekijöistä tunsi. Kun hän kuuli, että he olivat Jehovan todistajia, hän antoi heidän kulkea vapaasti talossaan, jota yli puolen metrin korkeudelle noussut vesi oli vahingoittanut. Hänen täytyi lähteä pois joksikin aikaa, mutta kun hän palasi, joukko oli puhdistanut, kiillottanut ja järjestänyt kaiken. Nainen oli haltioissaan.

Muuan puhdistusryhmä meni erään Jehovan todistajan kotiin, mutta tuo sisar ei näyttänyt enää tarvitsevan apua. Juuri silloin tuli kiihtynyt naapuri paikalle ja sanoi, että hän odotti apua eräältä avustusjärjestöltä, mutta sitä ei ollut vielä tullut. Todistajat tarjoutuivat auttamaan, ja yhdeksän heistä puhdisti hänen talonsa katosta lattiaan asti. Tuo nainen ihmetteli, miksi he tekivät tämän kaiken vieraalle ihmiselle. He vastasivat, että he halusivat osoittaa lähimmäisenrakkautta. (Matteus 22:39) Tällainen huomaavaisuus liikutti naista niin suuresti, että hän puhkesi itkuun!

Eräällä alueella muuan naapuri huomautti, että nämä puhdistusryhmät tulivat välineineen ja olivat valmiita työhön, kun taas eräs kirkko lähetti klovniksi pukeutuneen ihmisen kulkemaan ovelta ovelle. Klovni ojensi kunkin talon omistajalle karamellin ja kutsui häntä tulemaan kirkkoon sunnuntaina. Naapuri pani merkille suuren vastakohdan.

Ensimmäisenä päivänä monet työntekijät kulkivat ryhminä paikasta toiseen tietäen mitä oli tehtävä ja työskennellen tehokkaasti ja nopeasti. Mutta hyvin harva tuolla alueella asuva tiesi mistä aloittaa. Työskennellessään eräässä kodissa muuan ryhmä pani merkille, että naapuri ei tiennyt, mistä päästä aloittaa vahinkojen korjaamisen. Todistajat menivät kysymään häneltä, halusiko hän apua. Hän vastasi nopeasti: ”Haluan!” He auttoivat häntä irrottamaan maton, kevyen väliseinän ja muuta. Eräs ryhmään kuuluvista kertoi: ”Ajatus tällaisesta avusta lämmitti suuresti tuon miehen mieltä.”

Eräs nainen, jonka mies on Jehovan todistajia, oli ollut poissa ja näki palatessaan joukon työntekijöitä kodissaan. Hän huudahti: ”Järkytyin nähdessäni ryhmän todistajia työskentelevän kodissani. He saattavat kyllä tuntea mieheni, mutta he eivät ole koskaan edes tavanneet minua. Olin niin yllättynyt siitä, että he halusivat tulla tekemään tällaista minulle vaikkeivät olleet koskaan edes tavanneet minua.”

Apua saaneet naapurit esittivät monia tämänkaltaisia lausuntoja, vaikkakin kiitollisuutta ilmaisivat ennen kaikkea ne monet todistajat, joiden kristityt veljet ja sisaret olivat korjanneet heidän kotinsa. Eräs todistaja tiivisti kaiken sanomalla: ”Olen aivan ällistyksissäni. En olisi koskaan kuvitellut, että kukaan voisi olla niin suurenmoinen, jopa sellaiset ihmiset, joita en itse tunne. Olen aivan ällistyksissäni!”

Viranomaiset hämmästyneitä

Viranomaisetkin olivat hämmästyneitä. Kun tulvan aiheuttamien vahinkojen koko laajuus selvisi, piirikunta lähetti tarkastajia kentälle pysäyttämään työn tai viivyttämään sitä, kunnes talonomistajille ehdittäisiin ilmoittaa erilaisista rakennusvaatimuksista.

Muuan työntekijä kertoi tästä: ”Työskennellessämme erään Jehovan todistajan talossa luokseni tuli kaksi viranomaista, jotka olettivat minun olevan talon omistaja. He ojensivat minulle luettelon kunnostusta koskevista vaatimuksista. He ilmoittivat minulle nimenomaisista ohjeista, joita pitäisi noudattaa: oli esimerkiksi kokonaan poistettava vahingoittuneet kipsilevyseinät, eristeet, lattialaudat ynnä muuta. Kerroin heille, että kaikki oli jo tehty ja aivan vaatimusten mukaisesti.”

Hän jatkaa: ”Silloin he katsoivat toisiaan ja minua epäuskoisina. Mainitsin heille, että työskentelin Jehovan todistajien avustusjoukoissa. He hymyilivät ja sanoivat: ’Uskomme nyt mitä sanoit, sillä näimme joitakuita teikäläisiä työssä kadun varrella.’ Halusin heidän kuitenkin näkevän omin silmin, mitä olimme tehneet, ja siksi näytin heille uuden lattian, eristeet, kipsilevyt ja kaiken muun. Kerroin, että seuraavana päivänä aloitettaisiin pinnoitus- ja maalaustyöt ja että viikonloppuna asennettaisiin uusi matto. He olivat hämmästyksestä sanattomia ja lähtivät päätään puistellen.”

Auttamisen etu

Työn päättyessä todistajat olivat irrottaneet tuhansia neliömetrejä kipsilevyä, eristeitä, mattoja ja tiivisteitä ja asentaneet uudet niiden tilalle. Satoja metrejä muovitapettia poistettiin ja seinät tapetoitiin uudelleen. Jos laskemme maalit, puhdistetut ja desinfioidut kodit ja huonekalut, sähkötyöt, lattioiden korjaamisen tai uusimisen, ajoneuvojen ja laitteiden korjaamisen samoin kuin kaikki lahjoitetut elintarvikkeet, vaatteet, vuodevaatteet ja muut tarvikkeet, niin aineiden yhteismäärä on päätä huimaava. Päätä huimaava olisi myös kaikkien lahjoitettujen tarvikkeiden ja palvelusten hinta, jos niistä olisi veloitettu.

Lapsetkin tarjosivat apuaan. Eräs 3¹/2-vuotias pikkutyttö kirjoitti tulvan uhreille lähettämänsä lahjan mukaan: ”Rakastan teitä, ja toivon, että selviätte nopeasti. Pengoin laatikoistani vaatteita, joita minun kokoiseni pienet veljet ja sisaret voisivat käyttää.” Alla luki: ”Tuntien teitä kohtaan lämmintä kristillistä rakkautta ja kiintymystä.” Eräs 9-vuotias poika kirjoitti: ”Tulin äidin kanssa Yubaan ja haluan auttaa teitä antamalla teille rahaa. Olkoon Jehova kanssanne.” Hän lahjoitti 3,17 dollaria (16 markkaa).

Erään ruskean paperipussin päälle oli raapustettu sanat: ”Pienelle veljelle.” Pussissa oli pieni patterilla käyvä auto ja lastenkirja. Sisällä oli viesti: ”Asianomaiselle. Ikävä, että jouduitte tulvaan ja menetitte kaikki kivat tavaranne. Ehkä tämä piristää sinua. Olkoon Jehova kanssanne.” Allekirjoituksensa jälkeen pieni poika oli lisännyt seuraavaa: ”Ps. Auton patterit ovat loppu, mutta autoa voi työntää.” Vaikka lahja oli pieni, se osoitti, että sydän oli mukana.

Jehovan todistajat – niin nuoret kuin vanhatkin – pitävät siis etuna auttaa lähimmäistään. Eri puolilla maailmaa he ovat saaneet paljon kokemusta tämän tekemisestä monissa avustustöissään ja käydessään ihmisten luona puhumassa heille Raamatusta. (Matteus 24:14) Heillä on kokemusta miljoonien ihmisten kokoamisesta, majoittamisesta ja ruokkimisesta vuosittain pidetyissä sadoissa suurissa konventeissaan eri puolilla maailmaa. He ovat saaneet kokemusta myös rakennushankkeissaan, esimerkiksi rakentaessaan nopeasti, kahdessa päivässä, valtakunnansaleja (mikä on hämmästyttänyt rakennusalan ammattilaisiakin) ja rakentaessaan suuria konventtisaleja ja valtavia haaratoimistotiloja moniin maihin.

Kaikessa tässä he saavat paljon arvokasta kokemusta. Ja se tullaan panemaan hyvään käyttöön rakennettaessa maan päälle paratiisia, kun Jehova Jumala pian poistaa nykyisen, onnettomuuksia täynnä olevan maailman ja tuo sijaan kokonaan uuden asiainjärjestelmän. – 2. Pietari 3:13.

[Kuva s. 11]

Sadat vapaaehtoiset työntekijät puhdistivat kymmeniä koteja

[Kuva s. 12]

Yli 400 huonekalua puhdistettiin ja desinfioitiin

[Kuva s. 13]

Vaurioituneiden seinien tilalle rakennettiin uudet ja ne maalattiin