Saako helmitaulu jälleen lisää elinaikaa?
HELMITAULUN säilyminen on jälleen uhattuna, tai siltä ainakin näyttää. Tällä kertaa uhkana ovat halvat taskulaskimet. Kun Japanissa vuonna 1970 myytiin 1,4 miljoonaa laskinta, niin vuonna 1983 niitä myytiin jo yli 68 miljoonaa kappaletta. Samana vuonna meni helmitauluja kaupaksi enää vain 2 miljoonaa kappaletta.
Ennen kuin heität jäähyväiset tälle yksinkertaiselle laskulaitteelle, jota on joskus käytetty paljonkin, sinun on ehkä hyvä tietää, ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun se joutuu puolustamaan olemassaoloaan uusia keksintöjä vastaan.
Abakionista Sorobaniin
Helmitaulu ei ole täysin itämainen keksintö. Kreikkalaisilla oli abakion ja roomalaisilla abacus. Ne olivat puu- tai marmorilaattoja, joissa oli yhdensuuntaisia uurteita. Laskutoimitukset suoritettiin siirtelemällä pieniä kiviä ylös ja alas näissä uurteissa. Tarvitsee vain hiukan kuvitella, miten vaikeaa on ollut laskea roomalaisilla numeroilla, niin voidaan ymmärtää, miksi tällainen väline oli aikoinaan suureksi avuksi. Laskulautoja käytettiin yleisesti Euroopassa, kunnes keskiajan lopulla alettiin käyttää intialais-arabialaisia numeroita.
Sen jälkeen ilmaantui niitä, jotka pitivät parempana laskutoimitusten suorittamista paperilla arabialaisten numeroitten avulla. Toiset taas pitivät kiinni laskulaudasta ja roomalaisista numeroista. Kiistely jatkui 1500-luvulle asti, jolloin paperia alkoi olla enemmän. Lopulta arabialaisen kymmenjärjestelmän kannattajat pääsivät voitolle, ja laskulautojen käyttö väheni kovasti.
Kun Euroopassa oli vielä epäselvää, kumpi numerojärjestelmä pääsisi voitolle, laskulauta koki uuden tulemisen idässä. 1400-luvulla kiinalaiset käyttivät toisenlaista laskulautaa, helmitaulua, jossa kehyksissä olevilla puikoilla oli siirreltäviä helmiä. Sen nimenä oli suan pan. Sieltä se löysi tiensä Keltaisenmeren yli Japaniin, jossa sen rakennetta yksinkertaistettiin ja sen nimeksi tuli soroban.
Elektroniikan aikakauden haasteet
Selvittyään hengissä senjälkeiset 500 vuotta helmitaulu on kohdannut uuden haasteen: elektronisen laskimen. Kun elektroniset laskimet olivat vielä niin kalliita, että vain harvoilla oli niihin varaa, helmitaululla ei ollut hätäpäivää pienissä myymälöissä ja toimistoissa. Kun laskimien hinnat sitten putosivat ja niiden myynti kasvoi rajusti, näytti siltä, että sorobanille kävisi jälleen huonosti. Vai käykö sittenkään?
Pystytkö laskemaan yhteen 15 12-numeroista lukua 20 sekunnissa? Tai tekemään neljässä minuutissa 30 sellaista laskutoimitusta, joissa kussakin kerrotaan 12-numeroinen luku 6-numeroisella luvulla? Taitavilta helmitaulun käyttäjiltä se onnistuu. Toisaalta useimmat laskimet eivät edes pysty käsittelemään niin monia numeroita, ja usein pelkkä numeroiden näppäileminen laskimeen kestää kauemmin puhumattakaan varsinaisesta laskutoimituksesta. Monet japanilaiset ovat yhä sillä kannalla, että tavalliset laskutoimitukset sujuvat paremmin sorobanilla kuin laskimella.
Niinpä eräs valmistaja on tuonut markkinoille koneen, jossa toisessa päässä on laskin ja toisessa helmitaulu, jolloin käyttäjä voi hyötyä molempien laitteiden parhaista ominaisuuksista. Niitä on kymmenessä vuodessa myyty 1,5 miljoonaa kappaletta. Onko helmitaulun käyttö siis jälleen yleistymässä? Saattaa olla. Joka tapauksessa helmitaululla on laskimeen verrattuna aina eräs etu puolellaan: ei tarvitse kantaa huolta paristojen loppumisesta.