Nuoret kysyvät:

Onko tämä pelkkää ihastusta?

”OLITKO koskaan ihastunut johonkuhun, kun olit teini-ikäinen?” Herätkää!-lehden toimittaja kohdisti kysymyksensä joukolle 21–70-vuotiaita aikuisia. Mikä oli välitön reaktio? Nauru ja muistojen tulva.

”Vai että olinko!” vastaa Jerry.a ”Olin vasta teini-ikäinen ja tosi ihastunut itseäni kuusi vuotta vanhempaan tyttöön. Hän oli upea: suuret, ruskeat silmät! Pidin kuitenkin tunteeni salassa. Edes äitini ei pystynyt aavistamaan, että pidin tuosta tytöstä.”

”Olin kauhean ihastunut piirustuksenopettajaani”, muistelee Valerie, joka on nyt naimisissa oleva nainen. ”Hän oli niin hyvännäköinen.” Yhtään huonompi ei ole kahden lapsen äiti Jane, joka sanoo: ”Teini-ikäisenä olin ihastunut lempilaulajaani. Tapanani oli nousta ylös aikaisin aamulla, niin että pystyin saamaan istuinpaikan etumaiselta riviltä hänen konserteissaan. Kerran pari tyttöä ja minä ryntäsimme hänen pukuhuoneeseensa! Mutta kun lopulta näin hänet, seisoin vain siinä suu auki.” Jopa joukon vanhin jäsen muistaa olleensa ihastunut elokuvanäyttelijään.

Kysytpä siis miltä tahansa aikuisten ryhmältä, saat selville, että melkein kaikki ovat olleet onnettomasti rakastuneita tai ihastuneita ollessaan nuoria. Nämä ihastukset kohdistuivat usein ihmisiin, jotka olivat saavuttamattomissa – opettajiin, laulajiin ja itseä vanhempiin tuttaviin. Psykologi Kathy Moricca sanoo: ”Ihastukset ovat osa aikuistumista. Lähes jokainen nuori ihastuu.” Ja useimmat onnistuvat selviytymään ihastuksistaan – itsetunnon ja huumorintajun vahingoittumatta. Useimmat voivat tosiaan joitakin vuosia myöhemmin tavallisesti nauraa kokemuksilleen.

Mutta ollessasi ihastuksen vallassa voi tuntua siltä, ettei siinä ole mitään nauramista. ”Olin turhautunut”, muistelee Jerry, ”koska en voinut tehdä mitään asian hyväksi. Tiesin, että hän oli minulle liian vanha, mutta pidin hänestä. Olin tosiaan poissa tolaltani koko asian vuoksi.” Valerie lisää: ”Kuvittelin olevani naimisissa opettajani kanssa. Meillä olisi neljä lasta ja asuisimme ihanassa kodissa. Oli tosiaan vaikeaa unohtaa hänet.”

Tekee kipeää välittää jostakusta sellaisesta, jota ei voi koskaan saada. Etkä tunne oloasi yhtään paremmaksi, kun sinulle kerrotaan, että se mitä tunnet, on pelkkää lapsellista ihastusta. Juuri sinun tunteesihan ovat aitoja! ’Miksei kukaan usko minua, kun sanon, että olen rakastunut?’, ihmettelet.

Ihastuksen anatomia

”Rakkaus on Jumalasta”, sanoo apostoli Johannes. (1. Johannes 4:7) Ei ole sen vuoksi lainkaan väärin tuntea voimakkaasti jotakuta kohtaan – kunhan sellaiset tunteet vain eivät ole moraalittomia tai sopimattomia (kuten silloin jos ne kohdistuvat johonkuhun avioliitossa olevaan). Kristillinen rakkaus perustuu kuitenkin periaatteeseen, ei intohimoon. (Vrt. 1. Korinttolaisille 13:4–7.) Ja Raamattu ei liitä sellaista rakkautta nuoriin, vaan hengellisesti kypsiin eli ”täysikasvuisiin” kristittyihin. – Efesolaisille 4:13–15.

Kun olet nuori, ”nuoruudelle ominaiset halut” hallitsevat usein ajatuksiasi ja tekojasi. (2. Timoteukselle 2:22) Murrosikä päästää tosiaan valloilleen uusia ja voimakkaita tunteita. Useimmilta menee vuosia sen oppimiseen, miten sellaiset halut saadaan hallintaan. Kirja The Individual, Marriage, and the Family sanoo lisäksi kiinnostavasti: ”Koska yhteiskuntamme painottaa romanttisen rakkauden tärkeyttä, nuori – – unelmoi rakkauden täyttymisestä kauan ennen kuin hän on valmis siihen tai edes tapaa sopivan romanttisen rakkauden kohteen.”

Miten turhauttavia ovatkaan nostatetut romanttiset tunteet, kun ei ole ketään johon tuhlata niitä. Lisäksi usein ”tytöt saavuttavat tasapainon ja tuntevat olonsa sosiaalisesti hyväksytyiksi varhaisemmassa iässä kuin pojat”, todetaan Seventeen-lehdessä. Seurauksena on, että ”usein he pitävät luokallaan olevia poikia kypsymättöminä ja mielenkiinnottomina verrattuna opettajiin” tai muihin vanhempiin, saavuttamattomissa oleviin miehiin. Tyttö voi sen vuoksi kuvitella, että suosikkiopettaja, poplaulaja tai joku vanhempi tuttava on ”ihannemies”. Pojatkin voivat hullaantua samalla tavoin.

Sen todennäköisyys, että tuon hurmaavan opettajan tai viehättävän laulajan kanssa kehittyisi todellinen romanssi, on lähes olematon. Sen vuoksi on päivänselvää, että sellaisia etäisiä henkilöitä kohtaan tunnettu rakkaus perustuu enemmän mielikuvitukseen kuin todellisuuteen. Ei ole mikään ihme, että kirjan The Individual, Marriage, and the Family mukaan sellaiset ihastukset ovat yleensä ”melko lyhytikäisiä”. Tai kuten ’Teen-aikakauslehti asian ilmaisee: ”Useimmille teini-ikäisille ihastukset ovat yhtä yleisiä kuin vilustumiset.” Jotkut nuoret kuitenkin pitävät itsepintaisesti kiinni haavekuvistaan väittäen kivenkovaan olevansa todella rakastuneita.

Ihastumiset – harmittomia vai vahingollisia?

’Mutta jos kerran lähes kaikki ihastuvat joskus, niin mitä haittaa niistä sitten voi olla?’, kysyt. ’Lähes kaikilla’ on myös ollut tuhkarokko. Tosiasia on kuitenkin, että ihastumiset voivat olla vahingollisia.

Ensinnäkään monet teini-ikäisten kiintymyksen kohteista eivät ansaitse kristillistä arvonantoa. Muuan viisas mies sanoi: ”Tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin.” (Saarnaaja 10:6) Laulajaa siis palvotaan sen vuoksi, että hänellä on pehmeä ääni tai huomiota herättävä ulkonäkö. Mutta millainen on hänen moraalinsa? Eikö monien rocktähtien elämäntapa ole tyhmyyttä? Raamattu varoittaa kristittyjä lisäksi: ”Ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa.” (Jaakob 4:4) Eikö se, että haluaisit saada sellaisen henkilön kiintymyksen, jonka käytöksen Jumala tuomitsee, vaarantaisi ystävyytesi Jumalan kanssa? On myös väärin hautoa mielessään rakkaudentunteita sellaista henkilöä kohtaan, joka on naimisissa. – Sananlaskut 5:15–18.

Raamattu sanoo myös: ”Varjelkaa itseänne epäjumalilta.” (1. Johannes 5:21) Tämä pitää paikkansa myös silloin, kun palvottavalla henkilöllä on melko hyväksyttävä elämäntapa. Miksi kutsuisit sitä, että nuoret tapetoivat huoneensa seinät lempilaulajansa kuvilla? Eikö se alakin vaarallisella tavalla muistuttaa epäjumalanpalvelusta? ”En minä häntä suinkaan palvo”, väittää muuan nuori tyttö lempilaulajastaan. Mutta hän myöntää myös: ”Ajattelen aina tätä tiettyä henkilöä – –. Minun täytyy saada tämä ihminen mielestäni.”

Jotkut tosiaankin antavat kuvitelmiensa nujertaa järjen. Muuan tyttö kirjoittaa hullaantumisestaan suosikkilaulajaan: ’Haluan, että hän on poikaystäväni, ja olen rukoillut, että siitä tulisi totta! Minulla oli tapana nukkua hänen levyalbuminsa vieressäni, koska en päässyt lähemmäksi häntä. Nyt olen siinä pisteessä, että ellen voi saada häntä, tapan itseni.’ Voisiko tällainen järjetön intohimo miellyttää Jumalaa, joka käskee meitä palvelemaan häntä ”tervemielisesti”? – Roomalaisille 12:3.

Raamattu sanoo Sananlaskujen 13:12:ssa: ”Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi.” Romanttisten ’odotusten’ vaaliminen sellaisesta suhteesta, joka ei ole mahdollinen, voi tehdä kirjaimellisesti sairaaksi. Lääkärien mukaan onneton rakkaus on syynä ”masennukseen, huolestuneisuuteen ja yleiseen uupumukseen – – unettomuuteen tai uneliaisuuteen, rintakipuihin tai hengästyneisyyteen”.

Ajattele myös millaista hävitystä aiheutat, kun annat kuvitelman hallita elämääsi. Tri Lawrence Bauman huomauttaa, että yksi ensimmäisistä valloilleen päässeen ihastuksen merkeistä on ”veltostuminen koulutyössä”. Ystävistä ja perheestä eristäytyminen on toinen yleinen seuraus ihastumisesta. (Vrt. Sananlaskut 18:1.) ”Jopa perheeni häiriintyi käytöksestäni”, tunnustaa eräs nuori tyttö, joka ”rakasti” suosittua laulajaa siinä määrin, että laiminlöi kaikkia muita.

Vaikka mitään äärimmäistä ei tapahtuisikaan, seurauksena on kuitenkin nöyryytys, kun tekee itsensä naurunalaiseksi. ”Minua hävettää myöntää tätä”, sanoo kirjailija Gil Schwartz, ”mutta käyttäydyin kuin pelle ollessani ihastunut Judyyn.” Pitkään sen jälkeen, kun ihastus on haihtunut, muistot siitä, että kenties seurasit jotakuta tai ehkä järjestit julkisen kohtauksen, voivat säilyä.

Onneksi useimmat nuoret pääsevät yksinkertaisesti iän mukana eroon ihastumisistaan, kuten alussa mainitut aikuiset. Seuraavassa numerossa annetaan neuvoja niille, jotka eivät pääse eroon ihastumisesta. Sillä välin paras neuvomme on, että ihastuminen tunnistetaan siksi, mitä se on: nuoruudelle ominaiseksi kuvitelmaksi.

Sillä, että on ’rakastanut ja menettänyt’, voi kenties olla jotain tasapainottavaa arvoa. Älä kuitenkaan koskaan anna toivottoman hullaantumisen saada elämääsi hallintaansa tai valuttaa tunteitasi hukkaan. Kirjailija Gil Schwartz muisteleekin, miten turhaa se voi olla. ”Kaikista Judyyn kohdistamistani voimakkaista tunteista ja ovelista suunnitelmista huolimatta”, hän muistelee, ”olen vuorenvarma siitä, ettei hän koskaan ajatellut minua edes kahdesti.”

[Alaviitteet]

[Kuva s. 20]

Ihastumiset vanhempiin, saavuttamattomissa oleviin vastakkaisen sukupuolen jäseniin ovat melko yleisiä