Vastaukset muihin kysymyksiin
Miten me siis olemme ilmaantuneet? Vastaus tähän kysymykseen ratkaisee sen, millaisia ovat vastaukset muihin edellä esitettyihin kysymyksiin: Miksi olemme olemassa? Mihin olemme menossa? Onko elämällämme jokin tarkoitus?
EVOLUUTIO on luonteeltaan sellaista, että se etenee tahtoen tai tahtomattaan vailla tarkoitusta ja päämääriä. Jos olemme evoluution aikaansaannosta, olemassaolollemme ei ole mitään syytä, olemme päämäärättömiä kulkijoita ja elämämme on tarkoituksetonta.
Onneksi evoluutio ei ole tosi. Se ei ole koskaan alkanutkaan, saati sitten että se olisi edennyt meihin asti. Tieteelliset todisteet ovat yksiselitteisiä: elävä solu tuhansine tarkoituksenmukaisine toimintoineen ei ole voinut syntyä sattumalta, ohjaamattomien muutosten tietä. Tämä on päivänselvää, milloin vain järki pääsee voitolle kehitysopin kannattajien toiveista. Esimerkiksi Francis Crick kirjoittaa: ”Rehellinen ihminen, joka hallitsee kaiken tällä hetkellä tunnetun tiedon, voi ainoastaan todeta elämän alkamisen jossakin mielessä tällä hetkellä tuntuvan miltei ihmeeltä.” Ja professori H. S. Lipson, Englannin tiedeakatemian jäsen, sanoi vastahakoisesti: ”Meidän täytyy mennä tätä pitemmälle ja myöntää, että ainoa hyväksyttävä selitys on luominen.”
Kehitysopin kannattajat osoittavat kuitenkin harvoin tällaista rehellisyyttä. Useimmiten heistä paistaa mahtipontinen itsevarmuus, ja he saattavat sanoa: ”Evoluutio on tosi. Sitä ei tarvitse enää todistaa. Yksikään pätevä tiedemies ei epäile sitä. Kaikki sivistyneet ihmiset uskovat siihen. Ainoastaan valistumattomat kääntävät sille selkänsä.” Stephen Jay Gould sanoi kerran eräässä televisio-ohjelmassa, että tiede ”ilmentää usein tieteenharjoittajien suurimmaksi osaksi tiedostamattomia ennakkomieltymyksiä”. Pari minuuttia myöhemmin hän antoi näytteen omista ennakkomieltymyksistään sanoessaan, että Darwin teki ”evoluution todenperäisyyden osoittamiseksi” enemmän kuin kukaan muu.
Darwin uskoi, että ”Luoja on puhaltanut elämän ja sen voimat aluksi vain muutamiin harvoihin tai yhteen ainoaan muotoon”. Hänen käsityksensä evoluutiosta sellaisena, jota vähittäiset perinnölliset muutokset vievät eteenpäin, on romahtamassa. Hän luotti siihen, että fossiilisto aikanaan osoittaisi hänen käsityksensä paikkansapitäviksi, mutta onkin käynyt toisin. Gould itse on hylännyt kaikki nämä Darwinin lähtökohdat sen takia, että ne eivät perustu tosiasioihin. Pelastaakseen evoluutioteorian Gould on vaihtanut hitaat muutokset pitkiin, nopeisiin hyppäyksiin, joilla evoluutio on edennyt elämänmuodosta toiseen. Tällainen käsitys lepää kuitenkin tyhjän päällä. Kyseessä on mielivaltainen yritys päästä eroon evoluution tarvitsemista fossiilisista välimuodoista, joita ei ole löytynyt fossiilistosta. Paitsi että tieteen on mahdotonta näyttää evoluutiota toteen, tiede on myös kumonnut sen.
Niinpä evoluution kannattajat turvautuvat viimeisenä keinonaan tekstiensä ryydittämiseen toisinajattelevat vaientavalla propagandalla. Näin he herätyskokouksen pitäjien tavoin ovat saaneet kootuksi telttaansa miljoonia aivopestyjä käännynnäisiä. Todisteitten puutteessa he turvautuvat samanlaiseen auktoriteetin tyranniaan, jollaista epätoivoiset fariseukset käyttivät Jeesusta vastaan. Me luemme:
”Temppelipoliisit, jotka oli lähetetty pidättämään Jeesusta, tulivat takaisin ylipappien ja fariseusten luo. ’Miksi ette tuoneetkaan häntä?’ nämä tiukkasivat. ’Se mies puhuu aivan ihmeellisellä tavalla’, he sanoivat. ’Mitään sellaista emme ole ikinä kuulleet.’ ’Joko hän on saanut teidätkin kannattajikseen?’ fariseukset kysyivät pilkallisesti. ’Onko johtavien juutalaisten ja fariseusten joukossa yhtään ainutta, joka uskoo hänen olevan Messias?’” Kun yksi heidän omasta joukostaan oli eri mieltä, he pilkkasivat häntä sanoen: ”Oletko sinäkin noita galilealaisia?” (Johannes 7:45–52, Elävä uutinen) Samalla lailla kehitysopin kannattajat leimaavat nykyään epäpäteviksi kaikki sellaiset tiedemiehet, jotka hylkäävät evoluution, ja he kohdistavat näihin myrkyllisen pilkkansa, mikäli nämä uskaltavat asettua luomisen kannalle.
Luominen täyttää tieteen vaatimukset paljon paremmin kuin evoluutio. Se selittää, miksi kaikesta siitä, mitä me näemme taivaalla ja maan päällä, kasveissa ja eläimissä ja tiedämme omasta elimistöstämme ja ihmeellisistä aivoistamme, ilmenee tarkoituksenmukainen suunnittelu. DNA:n sisältämä tietomäärä todistaa pelonsekaista kunnioitusta herättävän älyn vaikutuksesta. Einstein ei koskaan pitänyt kristikunnan uskontojen Jumalasta, mutta hän oli hyvin haltioitunut ”luonnonlain sopusoinnun edessä, mikä paljastaa niin suurta älyä, että siihen verrattuna kaikki ihmisolentojen järjestelmällinen ajattelu ja toiminta on äärimmäisen merkityksetöntä heijastusta”.
Luomisen avulla saadaan vastaus myös muihin edellä esitettyihin perimmäisiin kysymyksiin.
Miksi olemme olemassa?
Jehova Jumala vastasi tähän kysymykseen siinä yhteydessä, kun hän loi kaksi ensimmäistä ihmistä. Jumala sanoi Logokselle (joka myös tuli maan päälle ja tunnettiin silloin nimellä Jeesus): ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.” Jumala teki myös puutarhan Eedeniin ja ”otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä”. Edelleen hän antoi Eedenissä olleille ensimmäisille ihmisille seuraavan tehtävän: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” – 1. Mooseksen kirja 1:26, 28; 2:8, 15.
Aadamin ja Eevan jälkeläisinä me olemme olemassa sitä varten, että me osallistumme maapallon kansoittamiseen sekä sen viljelemiseen ja varjelemiseen ja pidämme rakkaudellisesti huolta sen kasvillisuudesta ja eläimistä. Jumala on varustanut meidät tätä varten siten, että hän on tehnyt meistä kaltaisiaan – ei ulkonäöltä vaan siinä mielessä, että hän on antanut meille eräitä ominaisuuksiaan, kuten rakkautta, viisautta, voimaa ja oikeudenmukaisuutta, ja halun tehdä mielekästä työtä ja tuntea aikaansaamisen iloa. Juuri se, että olemme tällä tavoin Jumalan kaltaisia, erottaa meidät kaikista eläimistä ja saa meidät miettimään niin sanottuja perimmäisiä kysymyksiä, jotka eivät koskaan edes juolahda minkään muun maallisen luomuksen mieleen.
Ateistit voivat kuitenkin väittää, että meitä ei ole luotu Jumalan kuviksi vaan että me olemme luoneet Jumalan omaksi kuvaksemme. Asia ei ole näin. Ihmisten tekemät jumalat ovat auringon, kuun, tähtien, puitten, ukkosen, salamoitten, vuorten, eläinten, hallitsijoitten, rahan, vatsan ynnä minkä tahansa muun sellaisen kuvia ja kaltaisia, minkä ihminen mielellään korottaa jumalaksi. Tai sitten heidän jumalansa korostavat seksiä, jota myös palvotaan. (Roomalaisille 1:25; Filippiläisille 3:19) Ihmisen kuva ei heijasta Jumalan ominaisuuksia tasapainoisesti. Sen sijaan meitä kehotetaan langenneessa tilassa olevina palaamaan hänen kuvansa kaltaisiksi. (Kolossalaisille 3:9, 10) Evoluutio ei selitä, miksi ihmisten ja eläinten välinen kuilu on niin leveä kuin se on, eikä se olisi tuottanut meihin tai säilyttänyt meissä toimivana sitä sisäistä voimaa, joka johdattaa meidät perimmäisten kysymysten äärelle. Jumalan kuvana ja kaltaisena oleminen kuitenkin selittää tämän.
Mihin olemme menossa?
Yksikään eläin ei herätä tällaista kysymystä. Eläimet eivät tajua ajan kulumista eivätkä sitä, mitä on menneisyys ja mitä tulevaisuus. Mutta ihmisellä on ajantaju. Jumala pani ihmiseen ajantajun, joka leventää entisestään ihmisen ja eläinten välistä kuilua, kuten osoitetaan Saarnaajan 3:11:ssä: ”Myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä.” Sen tähden ihminen on tietoinen menneistä vuosituhansista ja edessäpäin olevasta tulevaisuudesta, tulevasta ajasta. Se kiinnostaa häntä. Miten hänen käy, kun hän kuolee? Onko hänellä kuolematon sielu, joka jatkaa elämistään? Pääseekö hän taivaan autuuteen vai joutuuko hän helvetin piinaan? Vai jääkö hän unohduksiin hautaan? Vai siirtyykö kenties hänen sielunsa kuoleman jälkeen uuteen ruumiiseen?
Hän ei varmastikaan halua uskoa siihen, että kuoleman jälkeen häntä ei enää ole. Hänestä tuntuu musertavalta ajatus siitä, että hänen jälkeensä aika tulee rientämään loputtomasti eteenpäin ja että hänen jälkeensä maapallo on yhä olemassa ja samoin ihmiset sen päällä, samalla kun hänet itsensä on unohdettu ikuisiksi ajoiksi. Koska tällainen tuntuu hänestä hyvin vastenmieliseltä, hän tarrautuu ajatukseen kuolemattomasta sielusta – jota opetusta Raamatusta ei löydy mistään. – Hesekiel 18:4.
Raamatun mukaan ihminen palaa kuoltuaan maan tomuksi. ”Sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” (Psalmi 146:4; Saarnaaja 9:5) Miljardeja kuolleita odottaa kuitenkin ylösnousemus: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” Ne jotka silloin rakastavat Jumalaa ja lähimmäisiään, kuulevat kuninkaan Jeesuksen Kristuksen sanovan heille: ”Perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” – Johannes 5:28, 29; Matteus 25:34.
Jehovan tarkoituksena on alusta pitäen ollut se, että ihmissuku saisi elää ikuisesti maapallolla paratiisissa. Nyt on jo hyvin lähellä se aika, jolloin tottelevaiset ihmiset saavat periä tämän valtakunnan. Siitä kerrotaan Ilmestyskirjan 21:3, 4:ssä: ”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän on asuva heidän kanssaan, ja he tulevat olemaan hänen kansojaan. Ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva.”
Sinne tottelevaiset ihmiset ovat menossa. Mutta parantumattomasti pahat saavat nukkua ikuisesti. Psalmista kirjoittaa: ”Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” – Psalmi 37:10, 11; Roomalaisille 6:23.
Onko elämällämme jokin tarkoitus?
Avaruudessa on miljardeja tähtijärjestelmiä eli galakseja ja niissä jokaisessa miljardeja tähtiä. Avaruuden äärettömyydessä aurinkokuntamme on kuin pieni täplä ja maapallomme mikroskooppisen pieni. Maapallon viisi miljardia ihmisasukasta kutistuvat tyhjän veroisiksi. Mutta ei ainoastaan oma pienuutemme avaruudessa saa meidät tuntemaan itseämme todella mitättömiksi. Ajan rajattomuutta vasten mitattuna oma ohikiitävä olemassaolomme saa sekin meidät tuntemaan elämämme tarkoituksettomaksi. Silti me älyllisinä olentoina tarvitsemme tarkoituksen. Meidät on tehty tällaisiksi, ajattelemaan tällä tavoin.
Meistä voi tuntua siltä, että olemme tyhjänveroisia rannattomassa avaruudessa ja että olemme kuin ohikiitävä hetki ajan loputtomassa virrassa, mutta meillä on kuitenkin ainutlaatuinen asema maapallolla ja elämämme kytkeytyy koko kaikkeuden merkittävimpään kiistakysymykseen. Jehova Jumala, kaikkeuden Luoja, ei ole ainoastaan luonut meitä, vaan hän on myös antanut meille työtä: täyttäkää maa, huolehtikaa siitä, vallitkaa rakkaudellisesti sen kasvillisuutta ja eläimiä. Eikä tässä kaikki, sillä me voimme osallistua vielä tärkeämpään työhön: kertoa Kristuksen hallitsemasta Jehovan valtakunnasta, joka tulee puhdistamaan maan pahuudesta, saattamaan Jumalan nimen ja sanan kunniaan ja poistamaan maapallolta sen demonisen hallinnon.
Tällaisella elämällä on tarkoitus. Se tulee jatkumaan ikuisesti. Jumalan palvelijat ovat hänen silmäteränsä. (5. Mooseksen kirja 32:10) He ovat levollisella mielellä, sillä he ovat saaneet perimmäisiin kysymyksiinsä tyydyttävät vastaukset.