Nuoret kysyvät:
Miksi minun pitäisi olla kiitollinen?
”MAAILMAN on elätettävä minut – se on sen velkaa.” Näin laulaa muuan piirroshahmo Walt Disneyn elokuvassa Pinokkio. Ja samanlaisen elämänkatsomuksen näyttävät monet nykyään elävät nuoret omaksuneen. He eivät tunne olevansa erityisessä kiitollisuudenvelassa kenellekään – eivät vanhemmilleen, yhteiskunnalle eivätkä edes Jumalalle.
Eräs Ranskassa 16–22-vuotiaiden nuorten keskuudessa tehty mielipidetutkimus osoitti, että suurin osa heistä asetti vapauden elää omaa elämäänsä mieleisellään tavalla paljon korkeammalle kuin ”kunnioituksen lisäämisen perhettä, isänmaata tai uskontoa kohtaan”. Mitä mieltä sinä olet näistä asioista?
Taustasi ja tulevaisuudenodotteittesi perusteella sinun on ehkä vaikea nähdä selvästi sitä, miksi sinun pitäisi olla kiitollinen osaasi elämässä. Saatat olla yksi niistä miljoonista nuorista, jotka on kasvatettu yksinhuoltajakodissa tai jopa kodissa, jossa ei ollut isää eikä äitiä lainkaan. Koulussa opettajasi olivat ehkä välinpitämättömiä. Lopetettuasi koulunkäynnin työelämäsi saattoi alkaa työttömänä olemisella. Ei ole mikään ihme, että tunteettomassa nykymaailmassa jotkut nuoret tuntevat itsensä ei-toivotuiksi, yksinkertaisiksi, joutilaiksi ja sellaisiksi, joita ei rakasteta. He saattavat kysyä aivan ymmärrettävästi: mistä minun täytyy olla kiitollinen?
Kiittämättömyys vanhemmille
Kiittämättömyys vanhemmille ei ole mitään uutta. 1600-luvulla Shakespeare pani kuningas Learin huudahtamaan: ”Niin julmasti ei käärmeen hammas iske kuin lapsen kiittämättömyys.”
Ollaksemme rehellisiä meidän on myönnettävä, että vaikka monet nuoret nykyään ovat ’kiittämättömiä’ lapsia, syy on usein heidän vanhemmissaan. Muuan viisas mies kirjoitti kauan sitten: ”Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.” – Sananlaskut 29:21.
Tilanne on juuri tällainen monien hemmoteltujen lasten suhteen. He ovat kasvaneet nuorukaisiksi ja nuoriksi aikuisiksi, jotka ovat sitä mieltä, että ’maailman on elätettävä heidät – se on sen velkaa’, mutta että he eivät ole kenellekään mitään velkaa.
Miksi tulisi olla kiitollinen vanhemmilleen?
Onneksi kaikki vanhemmat eivät hemmottele lapsiaan ja kaikki lapset eivät kasva ’kiittämättömiksi’. Jos olet kasvanut kodissa, jossa on sekä isä että äiti, sinun pitäisi olla kiitollinen. Ketkään vanhemmat eivät tietysti ole täydellisiä. Mutta se ei ole mikään syy olla kiittämätön sitä kohtaan, mitä he ovat tehneet hyväksesi. Sen ajan arvoa ja sen rahan määrää, jonka he ovat uhranneet hyväksesi syntymäsi jälkeen, on mahdotonta määritellä. Saatat sanoa, ettet ole pyytänyt saada syntyä. Se on totta, mutta sinä olet nyt olemassa, ja jonkun on täytynyt pitää sinusta huolta monien vuosien ajan. Tuhansien lapsien vanhemmat ovat hylänneet lapsensa, eikä kaikkia adoptoida. Sinun vanhempasi pitivät sinut rakkaudellisesti luonaan ja tekivät parhaansa sinun kasvattamisessasi. Etkö olekin heille kiitollisuudenvelassa?
Vaikka sinulla olisi ollut kasvatusisä ja -äiti, sinun pitäisi olla kiitollinen heille, etenkin koska he eivät olleet vastuussa syntymästäsi. He ovat saattaneet maksaa paljonkin rahaa saadakseen oikeuden kasvattaa sinut. Tai jos kotimaassasi on niin tapana, valtio on saattanut maksaa heille siitä, että he kasvattavat sinut. Joka tapauksessa olet heille kiitollisuudenvelassa, sillä rahalla ei voida ostaa rakkautta ja huolenpitoa.
Ehkä olet kasvanut yksinhuoltajakodissa. Muuan nyt Italiassa asuva nuori nainen miettii sitä, millainen asenne hänellä oli nuorena äitiänsä kohtaan, joka kasvatti hänet yksin. Hän kirjoittaa: ”Nuoret näyttävät ajattelevan, että heidän vanhempiensa pitäisi olla täydellisiä. Minun täytyy myöntää, että niin minäkin ajattelin nuorempana. Vasta myöhemmin tajusin, ettei minulla ollut mitään oikeutta olla epäkunnioittava häntä kohtaan. Minua auttoi suuresti se, kun kysyin itseltäni: onko äiti paha ihminen? Ei, olin vakuuttunut siitä, että hän oli todella hyvä ihminen. Hän teki aina parhaansa oman ymmärryksensä mukaan. Mutta hän oli epätäydellinen, niin kuin minäkin olen epätäydellinen. Olen siksi todella pahoillani siitä, että käyttäydyin ajattelemattomasti, ennen kuin ymmärsin tämän asian.”
Muut ansaitsevat kiitollisuutesi
Kuinka monet nuoret ovat saaneet elämänsä jossakin vaikeassa tilanteessa apua ja opastusta joltakulta sellaiselta, joka ei ollut heille mitään velkaa? Se on saattanut olla perheystävä, opettaja tai joku mies tai nainen kristillisessä seurakunnassa.
Vanha sananlasku sanookin: ”Kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!” (Sananlaskut 15:23) Oikeaan aikaan annetut hyvät neuvot voivat säästää vahingollisilta seurauksilta. (1. Samuelin kirja 25:33) Raamattu osoittaa, että järkevät, kokeneet naiset voivat antaa arvokasta opastusta nuorille naisille. (Tiitukselle 2:3–5) Etenkin kristillisen seurakunnan vanhimmat voivat auttaa nuoria välttämään ansoja ja pyrkimään kohti hyviä päämääriä elämässä. (Ks. 2. Timoteukselle 2:20–22.) Opastuksen sana voi todellakin olla käännekohta nuoren ihmisen elämässä. Muistatko hyötyneesi sellaisista ajankohtaisista neuvoista? Jos olet hyötynyt, oletko muistanut olla kiitollinen?
Ranskassa asuva nuori kristitty nainen, Lydie, muistaa käyneensä läpi erään kriisin ollessaan 16-vuotias. Sen jälkeen kun hänestä oli tullut kastettu Jehovan todistaja, hän uppoutui kouluopintoihinsa, ja hänen kiinnostuksensa kristillisiin toimintoihin ja kokouksiin laantui. Eräänä päivänä hän vain ilmoitti, ettei hän enää halunnut osallistua Jehovan todistajien kokouksiin eikä saarnaamistyöhön. Hänen vanhempansa puhuivat hänelle ystävällisesti mutta lujasti. Sitten kolme seurakunnan vanhinta pyysi saada puhua hänen kanssaan. Hän oletti heidän ’hukuttavan hänet raamatunkohtiin, jotka osoittavat, että hänen pitäisi mennä saarnaamaan’. Sen sijaan he kuuntelivat hänen valituksen aiheitaan, osoittivat huomaavaista ymmärtämystä ja tarjosivat hänelle veljellistä apua. Hän kirjoittaa: ”Mikä yllätys! Olin häkeltynyt heidän ystävällisestä asenteestaan. Heidän rakkaudellisen apunsa ansiosta tulin järkiini.” Lydie toimii nyt kristittynä kokoajanpalvelijana.
Kiitollisuus Jumalalle
Epäilemättä pahin monien nykynuorten ilmaisema kiittämättömyyden muoto on kiittämättömyys Jumalaa kohtaan. Monet heistä asettavat aineellisen omaisuuden Jumalan edelle.
Onneksi monet nuoret kautta maailman tajuavat, miten paljon he ovat velkaa Jumalalle. Nuori Michel asuu Jehovan todistaja -äitinsä kanssa pienessä, syrjäisessä kaupungissa Ranskalle kuuluvassa Korsikan saaressa. Kun eräs Herätkää!-lehden kirjeenvaihtaja pyysi häntä kirjoittamaan paperille hänen mieleensä tulevia syitä sille, miksi tulisi olla kiitollinen Jumalalle, hän luetteli niitä 24. Ensimmäisenä hänellä oli elämän lahja ja kaikki sen ylläpitämiseen ja siitä nauttimiseen tarvittava. Sitten pienen mietiskelyn jälkeen hän kirjoitti paperille hengellisiä siunauksia, joista hän saa nauttia: uskova äiti ja hengelliset veljet, jotka ovat halukkaita matkustamaan pitkiä matkoja auttaakseen heitä kumpaakin.
Michelin tavoin monet tuhannet nuoret ovat kiitollisia ”elävälle Jumalalle”, joka ”antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken”. (Apostolien teot 14:15–17; 17:24–28) Heille monien heidän kaltaistensa kiittämättömyys on vain yksi lisätodiste siitä, että me elämme nykyisen pahan asiainjärjestelmän ”viimeisissä päivissä”. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Muista, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Ihmiset ovat silloin itsekkäitä, rahanahneita, rehenteleviä ja itserakkaita. He esiintyvät loukkaavasti, eivät tottele vanhempiaan ja ovat kiittämättömiä.” – 2. Timoteukselle 3:1, 2, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Sadoillatuhansilla nuorilla Jehovan todistajilla on edessään loistava tulevaisuus vanhurskaassa ”uudessa maassa”, joka on nyt lähellä. (2. Pietari 3:9, 13) Sillä välin monet heistä osoittavat kiitollisuutensa käyttämällä mahdollisimman paljon aikaa kertoakseen tästä suurenmoisesta toivosta toisille. Ja vaikka heidän perhekuntalaisensa eivät uskoisikaan samalla tavalla, he nauttivat maailmanlaajuisen hengellisen veljesperheen lämmöstä. – Markus 10:29, 30.
Olivatpa siksi kyseessä vanhempasi, opettajasi, kokeneet ystävät, jotka ovat neuvoneet sinua, tai ennen kaikkea Jehova, ”Jumala, joka antaa toivoa”, mieti niitä monia syitä, joita sinulla on ’osoittautua kiitolliseksi’. – Roomalaisille 15:13; Kolossalaisille 3:15.
[Huomioteksti s. 20]
”Minua auttoi suuresti se, kun kysyin itseltäni: onko äiti paha ihminen? Ei, olin vakuuttunut siitä, että hän oli todella hyvä ihminen”
[Kuva s. 21]
Lapsetkin voivat osoittaa kiitollisuutta yksinkertaisilla tavoilla