Aika omistaa ja aika olla antelias
TÄMÄ ihastuttava rastasrouva laskeutuu oksalleen ja tuntee olonsa turvalliseksi, koska sen puoliso suojelee sitä. Jos toinen saman lajin uros lähestyy, tuo puoliso raivostuu ja ajaa höyhenet pöllyten tunkeilijan pois ”omalta” reviiriltään. Se on omistushaluinen pikku olento.
Ihmisen ”paras ystävä”, koira, on toinen esimerkki omistushaluisuudesta. Jos olet eri mieltä, yritäpä vain ottaa siltä pois sille kuuluva luu!
Taipumus omistushaluisuuteen voidaan havaita jopa pikkulapsissa. Oletko koskaan katsellut kahta pienokaista, jotka kumpikin haluavat leikkiä samalla lelulla? Toisella on lelu kädessään. Toinen yrittää ottaa sitä häneltä pois, mutta ensimmäinen nostaa kovan metelin eikä päästä sitä käsistään. Se on ”hänen” lelunsa, ja hän on päättänyt pitää sen.
Onko väärin pitää kiinni omaisuudestaan? Raamattu esittää periaatteen yksityisomistuksesta. Ihmisten tulee rakentaa taloja ja asua niissä, istuttaa viinitarhoja ja syödä niiden hedelmiä, asua oman viini- ja viikunapuunsa alla. (Jesaja 65:21; Miika 4:4) Rastas oli löytänyt alueensa ensin, ja se tarvitsee reviiriään ruokkiakseen pesueensa. Luu oli annettu koiralle, ja se tarvitsee sitä ravinnoksi itselleen.
Mutta entä lapsi ja hänen lelunsa? Se on hänen omaisuuttaan, mutta jollei hän anna toistenkin leikkiä sillä, hänellä ei ole leikkitovereita. Hän on onnellisempi, jos hän antaa toistenkin käyttää tavaroitaan. Kristittyjen ei tule unohtaa ”toisten kanssa jakamista”. Rikkaita kehotetaan ’olemaan anteliaita, auliita jakelemaan’. Tällainen jakaminen tuo suurta onnellisuutta. – Heprealaisille 13:16; 1. Timoteukselle 6:18; Apostolien teot 20:35.
On aika omistaa ja aika olla antelias. Meidän tulee loppujen lopuksi kuitenkin muistaa, että ”Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat”. (Psalmi 24:1) Opettele käyttämään varallisuuttasi, joka väliaikaisesti on käytössäsi, tavalla, joka miellyttää sen todellista Omistajaa, Jehova Jumalaa.
Israelin kuningas Daavid oli hyvin rikas mies, mutta hän sanoi Jumalalle varsin todellisuudentajuisesti: ”Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta – –. Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta.” – 1. Aikakirja 29:11, 12.
Daavid ei omistushaluisesti pitänyt itsellään kaikkea omaisuuttaan, vaan hän teki valtavan suuren lahjoituksen Jehovan temppelin rakentamista varten. Halusiko hän saada erityismaininnan anteliaisuudestaan? Ei, sillä hän tajusi, että tavallaan se ei ollut lainkaan anteliaisuutta. ”Mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet.” – 1. Aikakirja 29:14.
Eikö meillä kaikilla tulisi olla samanlainen asenne kuin Daavidilla?