Politiikkaan sekaantuminen nähtävissä kaikkialla
”Sanat ’uskonto’ ja ’politiikka’ nivoutuivat yhteen vuoden 1984 uutisissa, joita tuli eri puolilta maailmaa. – – Anglikaanisesta piispasta Desmond Tutusta [tuli] symboli yhteenotossa, jossa kirkko ja valtio kiistelivät apartheidista – –. [Vaali]kokoukseen liitetyssä hartaustilaisuudessa moraalisen enemmistön fundamentalistinen johtaja Jerry Falwell nimitti Reagania ja varapresidentti George Bushia ’Jumalan välikappaleiksi Amerikan jälleenrakentamisessa’.” – 1985 Britannica Book of the Year.
”Puolasta Filippiineille asti – – on piispoja ja pappeja, jotka korottavat äänensä omaa valtiotaan vastaan. Paitsi että kirkossa palvotaan Jumalaa, siellä myös lietsotaan erimielisyyttä.” – Glasgow Herald, 3.1.1985.
OLETKO lukenut tällaisia uutisia? Todennäköisesti olet, sillä useimmat meistä ovat panneet merkille, miten uskonto ja politiikka usein yhdistetään toisiinsa uutisissa. Onko sinusta oikein, että uskonto ja politiikka sekoittuvat toisiinsa?
Jotkut voivat nyt ajatella, että uskonto ja politiikka ovat aiheita, jotka he mieluiten väistävät. Vaikka olisitkin tätä mieltä, niin sinun on jo oman etusi vuoksi hyvä tietää, mitä uskonnon ja politiikan rintamalla parhaillaan tapahtuu ja miten se saattaa vielä vaikuttaa omaan elämääsi. Lisäksi Raamattu osoittaa, että Jumalallakin on sanansa sanottavana uskonnon sekaantumisesta politiikkaan ja siitä, mihin se on johtamassa.
Yleismaailmallinen ilmiö
Ensimmäiseksi kannattaa tarkastella, miten yleistä tällainen sekoittuminen on. Seuraavat uutiset puhukoot puolestaan:
◼ 21. huhtikuuta 1986: ”Filippiineillä katolinen kirkko nauttii suurta arvonantoa autettuaan entisen presidentin Ferdinand Marcosin kukistamisessa. Etelä-Afrikassa anglikaaninen kirkko, metodistikirkko ja katolinen kirkko ovat jo vuosia hyökänneet kiivaasti hallituksen apartheid-politiikkaa vastaan. Latinalaisessa Amerikassa ovat ’vapautuksen teologian’ lipun alle kerääntyneet katoliset papit tarmokkaasti mukana yrityksissä kammeta nurin hallituksia, joiden katsotaan sortavan köyhiä.”
◼ Soul, Etelä-Korea, 9. maaliskuuta 1986: ”Etelä-Korean katolilaisten johtaja kardinaali Stefanus Kim Sou Hwan antoi tänään tukensa oppositiopuolueen vaatimuksille perustuslakiin tehtävistä muutoksista.”
◼ 18. elokuuta 1986: ’Ehdokkaana on ääriprotestanttinen pastori, joka kampanjallaan haluaa riistää puolueensa halveksimiensa maltillisten käsistä. Kuka on tämä sähköistävä ja mielipiteet jakava voimahahmo seuraavassa presidentinvirasta käytävässä kilvassa? Ironista kyllä kuvaus sopii yhtä hyvin kahteen pappismieheen: Pat Robertsoniin republikaanien oikealla laidalla ja Jesse Jacksoniin demokraattien vasemmalla laidalla.’ ’Eräs rahanpyyntikirje, jossa kerrottiin [Robertsonin] kannattajien saavuttamasta menestyksestä, alkoi näin: ”Kristityt ovat voittaneet! – – Valtakunnan mahtava läpimurto!”’
◼ Brasilia, 3. heinäkuuta 1986: ”Kirkosta on jo tullut uuden siviilihallituksen voimakkain arvostelija – –. Sen johdosta kirkon ja valtion suhteet ovat jälleen erittäin sekavassa tilassa, ja viranomaiset syyttelevät pappeja tilanteen kärjistämisestä maaseudulla, ja jotkut papit syyttävät valtiota siitä, että se on omaksunut taktiikakseen ’vainoamisen ja panettelun’.”
◼ 25. syyskuuta 1984: ”Iranin Khomeini edustaa äärijyrkkiä shiamuslimeja, ja hänen mukaansa islamilla tulee olla ehdoton määräysvalta politiikassa, talouskysymyksissä ja sotilaallisten tavoitteiden asettelussa.”
◼ 7. huhtikuuta 1985: ”Useimmat Englannin valtionkirkon jäsenistä ovat sitä mieltä, että heidän kirkkonsa tulee pysyä erossa politiikasta, todetaan The Sunday Telegraph -lehden teettämässä mielipidekyselyssä.”
◼ 4. lokakuuta 1986: ”Meksikossa katolinen kirkko on asettumassa maan hallitsevan [puolueen] vastustajien joukkoon, joita on kaiken aikaa yhä enemmän. Rohkeimman poliittisen vetonsa kirkko teki heinäkuussa – –. Piispat ehdottivat sunnuntaimessujen peruuttamista vastalauseeksi äänestyksessä tapahtuneille väärinkäytöksille; paavi asettui kuitenkin poikkiteloin.”
◼ Washington (D.C.), USA, 6. heinäkuuta 1986: ”Fundamentalistiset protestanttiset kirkonmiehet käyttävät rahojaan, uskonvakaumustaan ja miljoonalukuista jäsenistöään taisteluun maallisella areenalla – ja heidän vaikutusvaltansa kaiken aikaa kasvaa Yhdysvaltain politiikassa.”
Mistä se johtuu?
Uskonto on siis eittämättä tarmokkaasti mukana politiikassa. Mikä sitten saa kirkonmiehet sekaantumaan poliittisiin asioihin? Onko Jumala mitenkään ilmaissut omaa mielipidettään uskonnon ja politiikan toisiinsa sekoittumisesta? Mihin kaikki tällainen johtaa, ja miten se tulee vaikuttamaan sinuun?
[Tekstiruutu s. 3]
”Kristillinen evankeliumi antaa epäsuorasti luvan mennä mukaan politiikkaan, sanoo [Peter-Hans Kolvenbach] jesuiittajärjestön johtaja, – – jota järjestöä on viime aikoina arvosteltu Vatikaanin taholta liiallisesta politiikkaan sekaantumisesta.” – The Toronto Star, 31.5.1986.