Nykyajan Baabelin torni?
MUINAISESTA Baabelin tornista on tullut epäjärjestyksen ja eripuraisuuden symboli. Sen luona Jumala noin 4000 vuotta sitten sekoitti ihmisten kielen. Hänellä oli siihen syynsä: he olivat nousseet kapinaan häntä vastaan. He eivät halunneet totella Jumalaa, vaan ryhtyivät kaikin voiminensa edistämään epätäydellisten ihmisten suunnitelmia. Niinpä Jumala hajotti heidät kaikkialle maapallolle. – 1. Mooseksen kirja 11:1–9.
Oliko se, mitä tapahtui Assisissa, kovinkaan erilaista? Tekikö se ihmiset jälleen yksimielisiksi? Edistivätkö yli kahden miljardin ihmisen uskonnolliset johtajat maailmanrauhaa?
Syntyikö siellä yksimielisyyttä?
Puheessaan, jonka paavi piti vain muutamaa päivää aiemmin, hän oli tähdentänyt seuraavaa asiaa: ”Se mitä Assisissa tulee tapahtumaan, ei varmastikaan merkitse uskonnollista synkretismiä [yhdistymistä].” Hän jatkoi: ”Me emme voi rukoilla yhdessä, toisin sanoen liittyä yhteen yhteisessä rukouksessa, mutta me voimme kyllä olla läsnä, kun toiset rukoilevat.”
Paavin mukaan lähtökohtana rauhaa rukoiltaessa oli siis se, että tultaisiin yhteen rukoilemaan, ei se, että rukoiltaisiin yhdessä. Jotkut totesivat, että hän halusi välttää osallistumista yhteiseen rukoukseen. Näin katolilaiset eivät pääsisi syyttämään häntä siitä, että hän sekoittaa katolisuuteen vieraita uskonnollisia oppeja.
Tätä tukee paavin tervetuliaispuhe, jonka hän tuona aamuna piti Assisiin saapuneille uskonnollisille johtajille. Hän huomautti painokkaasti: ”Meidän tänne tulomme ei merkitse mitään sen suuntaista, että me pyrkisimme keskenämme uskonnolliseen yhteisymmärrykseen tai että me kävisimme neuvotteluja uskonkäsityksistämme. Eikä se merkitse sitä, että uskonnot voitaisiin sovittaa yhteen tukemaan jotakin maallista hanketta, joka kohoaisi kaikkien niiden yläpuolelle.”
Olisi siis varmasti turhaa yrittää sovittaa yhteen niitä monia eroavuuksia, joita Assisiin kokoontuneilla uskonnoilla on opetuksissaan. Uskontojen ykseys on sen tähden mahdottomuus. Uskonnollinen ”kieltensekoitus” vain jatkuisi. Tässä mielessä tilanne tosiaankin muistuttaa silmiinpistävästi muinaista Baabelin tornia.
Jo muutama esimerkki osoittaa, miten erilaisia uskontojen opetukset voivat olla. Buddhalaisuus ei hyväksy persoonallisen Jumalan olemassaoloa, vaan se opettaa, että ihmisen lopullisena päämääränä on nirvana, täydellisen autuaallinen olotila, joka saavutetaan ihmisen minän lakatessa olemasta. Hindut uskovat miljooniin jumaliin ja jälleensyntymisien kiertokulkuun, joka voi johtaa nirvanaan. Katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko ja protestanttiset kirkkokunnat uskovat kolminaisuuteen. Muslimit taas uskovat, että on yksi Jumala, Allah, ja että Muhammed on hänen profeettansa. He eivät kuitenkaan usko, että Jumalalla on Poika. Juutalaiset palvovat yhtä Jumalaa, mutta he eivät tunnusta Jeesusta Messiaaksi. Afrikkalaisissa uskonnoissa uskotaan, että kasveissa, eläimissä ja elottomissa esineissä on henki. Pohjois-Amerikan intiaanit palvovat luonnonvoimia.
Todellinen rauha edellyttää kuitenkin sitä, että eri kansat jollakin tapaa voittavat erimielisyytensä. Silti Assisiin kokoontuneet uskonnot ovat keskenään niin säälittävän erimielisiä ja jakautuneita, että ne eivät kyenneet sopimaan edes yhteisestä rukouksesta! Jumala ei varmastikaan hyväksy kaikkia tällaisia ristiriitaisia käsityksiä, koska apostoli Paavalin mukaan ”ei Jumala ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala”. – 1. Korinttolaisille 14:33.
Kuunteleeko Jumala?
Miten ainoa tosi Jumala, taivaitten ja maan Luoja, voisi kuunnella suopeasti uskonnollisten johtajien rukouksia, kun näillä ei ole aikomustakaan työskennellä aidon ykseyden hyväksi? Jumalan oma henkeytetty sana sanoo selvästi, että tosi palvontaa harjoittavien tulee ’kaikkien puhua yhtäpitävästi ja ettei heidän keskuudessaan saisi olla jakaumia, vaan että he olisivat sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa’. – 1. Korinttolaisille 1:10.
Jos Jumala kuuntelisi eripuraisia uskontoja, hän olisi ristiriidassa itsensä kanssa. Se osoittaisi, että hän hyväksyy eripuraisuuden, jonka hän toisaalla tuomitsee. Totuuden Jumalalla ei kuitenkaan voi olla kahdenlaisia normeja. Hän ei toimi vastoin omaa sanaansa, sillä ”Jumala – – ei voi valehdella”. (Tiitukselle 1:2) Sen tähden hän ei kuuntele tällaisten eripuraisten palvojien rukouksia.
Raamattu osoittaa selvästi, että Jumala hyväksyy vain sellaisen palvonnan, joka on sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. Jeesus sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon.” Hän sanoi myös, että Jumala ”etsii” niitä eli että hän hyväksyy ainoastaan ne ja kuuntelee ainoastaan niitä, jotka palvovat häntä ”hengessä ja totuudessa”. Tämän voi tehdä noudattamalla hänen Sanaansa ja tottelemalla hänen käskyjään. Jumala ei siis hyväksy uskontoja, jotka eivät tee hänen tahtoaan, aivan kuten hän ei hyväksynyt Baabelin tornin rakentajia, sillä nämäkään eivät tehneet hänen tahtoaan. Hän kääntää selkänsä kaikille tällaisille palvojille. Niistä, jotka eivät tee Jumalan tahtoa, vaan haluavat tehdä niin kuin he itse haluavat, Jeesus sanoi: ”Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” – Matteus 7:21–23; Johannes 4:23, 24.
Assisiin kokoontuneitten uskontojen hengellinen tila on siis vastakohta sille, mitä Jumala vaatii tosi palvojilta. Sen sijaan että ne olisivat yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa, niitä raastaa hajaannus, kuten oli asianlaita Baabelin tornin luona.
Se tosiasia, että Jumala ei kuuntele maailman Baabelin kaltaisten uskontojen rukouksia, käy vielä ilmeisemmäksi, kun tarkastelemme historian antamaa todistusta. Millaisen kuvan historia sitten antaa?
[Kuva s. 6]
Babylonialainen temppelitorni