”Metsäkuolema” koskettaa sinuakin

OLETKO taitava ratkomaan arvoituksia? Kokeilepa tätä. Olen satoja vuosia vanhempi kuin sinä, mutta nyt olen vaarassa kuolla ennenaikaisesti. Vaikka olenkin vain yksi, koostun silti monista, joita valitettavasti on yhä vähemmän. Olen vihreä, mutta silti minua sanotaan mustaksi. Mikä minä siis olen?

Jos vastauksesi on Schwarzwald (Musta metsä), osuit oikeaan, sillä Länsi-Saksassa on todellakin tämänniminen metsä. On todella murheellista tietää kuoleman tekevän hiljaista työtään tummissa mänty- ja kuusimetsissä, jotka aiemmin peittivät alueen vuorenrinteet tiheään vaippaansa, mistä koko alue aikoinaan sai myös nimensä ”Musta metsä”. Mutta ei tässä kaikki.

”Italiasta Tanskaan, niin, oikeastaan kaikkialla Euroopassa metsät tekevät kuolemaa”, sanoi Münchenin yliopiston metsäasiantuntija professori Peter Schütt vuonna 1983. Kiistattomat tosiasiat osoittavat, että metsätuhoja on sen jälkeen alkanut ilmetä myös pohjoisempana, Skandinaviassa, joten hänen sanansa ovat saaneet lisää painavuutta.

Metsätuhoja on myös Pohjois-Amerikassa ja siellä etenkin Kanadassa, mutta missään muualla ne eivät ole saavuttaneet sellaisia mittasuhteita kuin Euroopassa. Ja koska metsät ovat näytelleet huomattavaa osaa Saksan historiassa ja muinaistarustossa ja koska ne peittävät 29 prosenttia sen maa-alasta, saksalaiset ovat alkaneet puhua metsätuhoistaan dramaattisesti ”metsäkuolemana” (Waldsterben), ja samaa nimitystä on alettu käyttää jo muuallakin.

Miten metsätuhot vaikuttavat sinuunkin

Käveletkö mielelläsi aina silloin tällöin metsässä? Läikähtääkö sydämessäsi lämpimästi nähdessäsi, miten innoissaan lapset ovat, kun he näkevät hirven ja muita villeinä eläviä eläimiä niiden luonnollisessa elinympäristössä? Muista, että jos metsät häviävät, häviävät myös mahdollisuudet metsässä kävelemiseen, samoin häviävät villieläimet ja raikas metsäilma.

Mikäli metsien tuhoutuminen jatkuu, ajattele, millaisia taloudellisia vaikeuksia se tietää esimerkiksi sellaisille sahatavaraa tuottaville maille kuin Kanadalle ja Ruotsille. Koko maailman talous kärsisi. Osaatko yhtään arvioida, miten kalliiksi puu ja erilaiset puutuotteet ja -jalosteet – paperi mukaan luettuna – voisivat siinä tapauksessa tulla?

Lisäksi suojametsien häviäminen vuoristoseuduilta jättää ihmiset siellä alttiiksi tuhoisille onnettomuuksille. Eräässä Münchenissä äskettäin julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että puolet Baijerin puoleisten alppien alarinteitten kylistä saa nykyään pelätä ”putoilevia kivenlohkareita, lumivyöryjä ja tulvia”, jotka voivat tehdä ”kylien väliset tiet kulkukelvottomiksi”. Tilannetta pidetään samankaltaisena muillakin alppiseuduilla.

Suurin vaara Peter Schüttin mukaan on kuitenkin tämä: jollei pian tehdä jotakin, ”metsäekosysteemimme tuhoutuvat seuraavien 10–20 vuoden kuluessa”. Niiden tuhoutuminen johtaisi kasvi- ja eläinlajien vähenemiseen. Se vaikuttaisi ilmastoon ja muuttaisi lämpötiloja kaikkialla maapallolla. Se muuttaisi myös sateitten tuloa, vaarantaisi arvokkaita juomavedeksi käytettävän veden valuma-alueita ja heikentäisi satotuloksia.

Entä sitten ihmisten terveys? Voimmeko odottaa ihmisten säilyttävän terveytensä, kun he joutuvat hengittämään samaa saastunutta ilmaa, joka kaikesta päättäen tappaa puita? Eräässä saksalaisessa tutkimuksessa on todettu metsätuhojen ja hengityselinsairauksien olevan yhteydessä toisiinsa, eli siellä missä on ollut metsätuhoja, on myös ihmisillä enemmän vaikeita hengityselinsairauksia. Erään Kalifornian yliopistossa työskentelevän lääkärin kerrotaan sanoneen, ’että jollei syöpään löydetä seuraavien 75 vuoden kuluessa parannuskeinoa, monet tulevat kärsimään, mutta jollemme me seuraavien 15 vuoden kuluessa löydä keinoja luonnon suojelemiseen, niin tulevat kaikki kärsimään’.

Sveitsiläinen tri Albert Hofmann sanoo, että ”mikäli metsä- ja hedelmäpuut ja muut syötävät kasvit, viljat ja niin edelleen eivät kovin paljon eroa toisistaan siinä, miten ne käyttävät hiilidioksidia fotosynteesissä”, ja ilmeisesti asia myös on näin, ”on pakko nähdä todellisena mahdollisuutena sekin, että ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa alkavat myös ne kasvit kuolla, joita ihminen käyttää ravinnokseen”. Lopuksi hän sanoo: ”Metsien kuolema alkaa järkyttää vakavasti kaiken maapallolla vallitsevan elämän edellytyksiä.”

Kun kerran tilanne on näin vakava, ei varmastikaan ole liioittelua, jos kirjaa Unser Wald muss leben (Metsiemme täytyy saada elää) lainaten toteamme, että metsätuhot ovat meille ”aikamme suurin haaste”.

Ei ole suotta sanottu, että ”ensin kuolevat metsät, sen jälkeen ihmiset”. Onko mitään tehtävissä?

[Tekstiruutu s. 3]

Koko Euroopan yhteinen asia

Sveitsi: Erään tuoreen tutkimuksen mukaan sairaan puuston osuus on siellä kohonnut 46 prosenttiin, mikä merkitsee 10 prosentin lisäystä viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Itävalta: Wienin maatalouskorkeakoulun metsänhoitoinstituutin esimies sanoo, että puolet Itävallan puista on silminnähden sairaita. Hänen väitteensä kuuluu: ”Koko Itävallassa ei ole ainuttakaan sellaista puuta, joka ei olisi kärsinyt piileviä vaurioita.”

Jugoslavia: Kuusissa ja männyissä on nähtävissä vaurioitumisoireita.

Ranska: Metsätuhojen olemassaolo kiistettiin aina vuoteen 1983 saakka, mutta nyt puiden sairastumisesta on selviä merkkejä.

Luxemburg: Ensimmäiset tiedot vahingoittuneista metsistä ovat peräisin vuodelta 1984.

Tšekkoslovakia: Erzgebirgen alueella DDR:n ja Tšekkoslovakian rajalla on metsää kuollut jo 50000 hehtaarin laajuiselta alueelta.

Belgia: Tiettävästi 70 prosenttia maan itäosien metsistä on sairaita.

Iso-Britannia: Sikäläiset metsäviranomaiset ilmoittivat vuonna 1984, että Skotlannin etelä- ja länsiosista ja Englannin luoteisosista tavatut metsätuhot ovat ”uutta ja levinneet melkoisesti useissa [puu]lajeissa”.