Elä ja näe metsien ”riemuitsevan”!
”Luulen, ettei koskaan voi lausua suu
runoa, joka ihastuttaisi enemmän kuin puu. ...
Kankeita ovat riimit minun ja monen muun,
mutta vain Jumala kykenee tekemään puun.”
NÄIN kirjoitti lahjakas amerikkalainen runoilija Joyce Kilmer, jonka elämä katkesi ensimmäisessä maailmansodassa. Sen totuuden jatkoksi, että ”vain Jumala kykenee tekemään puun”, hän olisi voinut sopivasti lisätä: ”Ja vain Jumala kykenee pitämään puun hengissä.”
Huolimatta taisteluhuudosta ”Pelastakaa metsämme” ihmisten yritykset metsien säilyttämiseksi ovat tuottaneet perin laihoja tuloksia. Nekään ”hyvät uutiset”, joita viime syksynä tarjottiin eräässä raportissa, eivät paljon lohduta. Siinä puhutaan ”voimakkaasta stabiloitumisesta”, mikä selvin sanoin ilmaistuna tarkoittaa, että metsätuhot leviävät yhä mutta hitaammin kuin aiempina vuosina.
Suuren länsisaksalaisen sanomalehden mukaan tutkijoitten piirissä tunnetaan kasvavaa avuttomuutta. Lehti lainaa Münchenin metsänhoitoinstituutissa opettavaa professori Peter Schüttiä, joka jokin aika sitten kertoi eräässä tilaisuudessa huolestuneelle kuulijakunnalleen: ”Älkäämme pettäkö itseämme. Olemme jo ajat sitten tulleet mahdollisuuksiemme rajoille.” Hän varoitti, että mikäli nykyiset yritykset ilman saastumisen hillitsemiseksi epäonnistuvat, ”meillä ei ole sen jälkeen enää kerrassaan mitään, mitä voisimme kokeilla”.
Entä millaisilta näyttävät ne mahdollisuudet, että ilmansaasteiden ongelma saataisiin ratkaistuksi? Synkiltä, lohduttomilta tai kolkoilta – lukija valitkoon niistä mieleisensä. ”Ilman laatu ei ole parantunut”, selittää sveitsiläinen sanomalehti Die Weltwoche. Samalla kun ”kasvifysiologeilta kuluu edelleen paljon aikaa heidän koettaessaan juurta jaksaen selvittää, minkä verran mikin saaste runtelee mitäkin puuta, – – hämmennyksestään tointuneet autoilijat ovat saaneet takaisin entisen itseluottamuksensa, ja he ajavat lujempaa kuin heidän pitäisi. Katalysaattoriautojen myynti polkee paikallaan – –. Mikään ei ole juuri muuttunut, ellei oteta lukuun sitä, että [metsätuhojen nostattama] äkillinen mieltenkuohu on laantunut ajat sitten.”
Realistinen ratkaisu lähellä
Miksi on epärealistista uskoa, että ihmiset saisivat metsätuhot loppumaan? Sen takia, että he eivät täysin tunne sen aiheuttajia eivätkä tiedä, miten niitä vastaan voitaisiin tehokkaasti taistella. Ihmiset eivät myöskään kykene hallitsemaan sääoloja eivätkä ekosysteemejä. Lisäksi peritty itsekkyys estää heitä panemasta yhteistä hyvää omien etujensa edelle.
Voimme silti syystä olla optimistisia. Raamatun ajanlasku ja ympäröivä todellisuus osoittavat, että Jumalan valtakunta, jota on jo rukoiltu kauan, on lähellä. Tämän hallituksen perustaminen oli ennustettu lähes 1900 vuotta sitten seuraavin sanoin: ”Me kiitämme sinua, Jehova Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, koska sinä olet ottanut suuren voimasi ja ruvennut hallitsemaan kuninkaana. Mutta kansat vihastuivat, ja tuli sinun oma vihasi sekä määräaika – – saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan.” (Ilmestys 11:17, 18) Lupauksen mukaan koittaa siis pian se ”määräaika”, jolloin Jumala ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”, myöskin ne, jotka saasteillaan turmelevat hänen metsiään.
Jumalan hallitessa tottelevaista ihmiskuntaa sille annetaan asiantuntevaa opetusta siitä, miten ilmansaasteiden ja metsätuhojen syntyminen voidaan estää. Kuvittele, miten maapallo tulee kuvaannollisesti puhuen riemuitsemaan, kun luonnon tasapaino on palautunut entiselleen ja kun elpymisen myönteiset vaikutukset näkyvät ilmastossa, maataloudessa ja ihmisten terveydentilassa. ”Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoot maa; ja sanottakoon pakanain seassa: ’Herra on kuningas!’ – – riemuitkoot silloin metsän puut.” (1. Aikakirja 16:31–33) Kun ”metsän puut” ylittävät kauneudessaan ja uhkeudessaan kaiken tähänastisen, niillä on totisesti kaikki syyt ’riemuita’.
Mutta ennen kuin tämä aika tulee, metsätuhot voivat paheta entisestään. Edellä lainattu sanomalehti kirjoitti viime syyskuussa näin: ”Alangoilla alkavat viljelyskasvit riutua; Sveitsin luoteisosissa kirsikkapuut ovat menettäneet elinvoimaansa, ja viljelijät pyytävät neuvoja maatalouden asiantuntijoilta.” Saksan liittotasavallan puolella on Baden-Württenbergin osavaltiossa syntynyt samanlainen tilanne, ja sikäläiset viranomaiset ovat ryhtyneet tutkimaan, johtuuko hedelmäpuiden vaurioituminen ilmansaasteista. Vielä ei ole käytettävissä tarkkoja lukuja, mutta saatujen tietojen mukaan tutkijat kuitenkin otaksuvat kivihedelmien olevan erityisessä vaarassa.
Tällaiset uutiset saattavat tuoda Raamattua tutkivien mieleen sen, mitä Habakukin 3:17:ssä sanotaan meidän päivistämme. Me luemme: ”Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää.”
Jos kuitenkin panet luottamuksesi Jumalaan ja kannatat hänen Valtakunta-hallitustaan, sinulla ei Habakukin tavoin ole syytä pelkoon. (Habakuk 3:18) Päinvastoin sinulla on kaikki syyt suhtautua tulevaisuuteen optimistisesti ja olla iloinen. Metsätuhot tulevat loppumaan hyvin pian – pysyvästi ja täydellisesti. Sinäkin voit elää ja nähdä metsien riemuitsevan – ja koko ihmissuvun niiden kanssa.