”Luulin verensiirron koituvan elämäksi eikä kuolemaksi”

NÄMÄ sanat lausui Sal Cirella, erään maksatulehduksen uhrin isä, 11. joulukuuta 1986 Yhdysvalloissa esitetyssä televisio-ohjelmassa nimeltä 20/20. Hänen tyttärelleen Tracylle annettiin verensiirto ”sairaalan tavan mukaan”, vaikka se oli vastoin vanhempien toivomuksia. (Sivumennen sanoen he eivät olleet Jehovan todistajia, jotka kieltäytyvät verensiirrosta uskonnollisin perustein.) Tyttö sai maksatulehduksen, ja hänen elämänsä voitiin pelastaa vain maksansiirron avulla.

Tracyn saama maksatulehdus tunnetaan nimellä hepatiitti non-A/non-B. Tässä samassa televisio-ohjelmassa kerrottiin: ”Joka vuosi yli 190000 amerikkalaista saa sen verensiirron välityksellä. Se aiheuttaa pysyviä maksavaurioita tai kuoleman lähes 10000 ihmiselle vuosittain. Se melkein tappoi Tracyn.”

Muuan kirurgi, joka on tehnyt 14000 veretöntä leikkausta, mainitsi myös: ”Näen ihmisten antavan verensiirtoja kaikkien tieten henkilöille, jotka eivät tarvitse niitä lainkaan, ja pääasiassa peittävän omat huolimattomuusvirheensä, jos ei muuten, niin käyttämällä verensiirtoja. Ja luulenpa, ettei sitä voida mitenkään hyväksyä.” Toinen lääkäri, joka on entinen Yhdysvaltain lääkintöhallituksen virkailija, lausui: ”Uskon, että kaikkia verituotteita käytetään liikaa. Luulen, että on olemassa riittävästi todisteita sen vahvistamiseksi. Ainoa toimintatapa, jota täytyy muuttaa, on lääkäreiden toimintatapa – se mitä he määräävät potilaalle. Ja he määräävät liian paljon verta.”