Augustinuksen ja Calvinin käsitykset kärsimysten syistä

KIRJASSAAN De civitate Dei (Jumalan valtakunnasta) 400-luvulla elänyt kirkkoisä Augustinus väittää, että pahan olemassaolo johtuu ihmisestä eikä Jumalasta. Augustinus kirjoittaa: ”Jumala, luomakunnan tekijä – ei paheitten tekijä – loi ihmisen suoraksi, mutta ihminen, jolla on tahdon vapaus, turmeltui ja sai asianmukaisen tuomion ja on siittänyt turmeltuneita ja tuomittuja lapsia – –. Ja siitä, että tahdonvapautta on käytetty väärin, on saanut alkunsa kaikki se paha, mitä on ollut tähän asti.”

Tahdonvapauden väärinkäyttö saattaa selittää suuren ellei peräti suurimman osan ihmisten kärsimyksistä. Voidaanko kuitenkaan kaikkia onnettomuuksia, kuten esimerkiksi San Ramónin onnettomuutta, panna ihmisen tahdonvapauden tiliin? Eivätkö monet katastrofit olekin sellaisten olosuhteitten aiheuttamia, joille ihminen ei mahda mitään? Ja vaikka ihminen olisikin valinnut tietoisesti pahan, niin miksi rakkauden Jumala sallisi pahuuden jatkua?

1500-luvulla elänyt ranskalainen protestanttinen teologi Jean Calvin uskoi Augustinuksen tavoin, että on olemassa niitä, jotka ”[Jumala] on ennalta määrännyt taivasten valtakunnan lapsiksi ja perillisiksi”. Calvin meni kuitenkin askeleen pitemmälle väittäessään, että Jumala on myös ennalta määrännyt ihmisiä ”vihansa vastaanottajiksi” – tuominnut heidät ikuiseen kadotukseen.

Calvinin ennaltamääräys- eli predestinaatio-opista oli mahdollista tehdä pelottavia johtopäätöksiä. Kokipa ihminen millaisia tahansa vastoinkäymisiä, eikö se olisi merkki siitä, että hänet luetaan kadotettuihin? Sitä paitsi eikö Jumala olisi vastuullinen niiden edesottamuksista, joiden puolesta hän on jo päättänyt, mitä heistä tulee? Näin Calvin oli tahtomattaan tehnyt Jumalasta synnin alullepanijan. Calvin kirjoittaa, että ”ihminen tekee syntiä siihen erittäin alttiin ja taipuvaisen tahtonsa myötävaikutuksella”. – Institutio religionis christianae.

Osoittautui kuitenkin, ettei tahdonvapautta ja ennaltamääräystä voitu käsitteinä mitenkään sovittaa yhteen. Calvin saattoi ainoastaan kaunistella näiden käsitteiden hämmentävää ristiriitaisuutta sellaisella väitteellä, että ”mielemme ei kypsymättömyydessään voi kestää näin suurta selkeyttä, emmekä me pienuudessamme voi käsittää näin suurta viisautta”, esimerkiksi ennaltamääräystä.

[Kuvat s. 6]

Augustinus

Jean Calvin