”Tulemme takaisin vuonna 2004!”
MUSERTUNEITA ruumiita oli kaikkialla. Tapaturman uhrit matelivat ympäriinsä niin hyvin kuin pystyivät. Terveet ja reippaat olivat ylhäällä puissa – niitä oli siellä tuhansittain. Mutta nekin olivat tulleet elämänkaarensa viimeiseen vaiheeseen. Kyseessä oli laulukaskaisiin kuuluvan seitsentoistavuotiskaskaan vuoden 1987 sukupolvi.
Seitsentoistavuotiskaskas on lentävä hyönteinen, joka nimensä mukaisesti ilmaantuu näkyviin Yhdysvaltojen itäosissa aina 17 vuoden välein. Eri kannat putkahtavat esiin eri vuosina, mutta kukin niistä noudattaa samaa seitsemäntoista vuoden rytmiä. Olimme katselemassa kaskaskantaa, jota tiedemiehet nimittävät numero kymmeneksi. Sen muilla alueilla elävien serkkujen elämän kiertokulku munasta viimeiseen aikuisvaiheeseen, jonka aikana parittelu tapahtuu, on lyhyempi. Erään lähdeteoksen mukaan laulukaskaita on yli 1500 lajia.
Hyönteismaailman metusalah
Ne ilmaantuivat viimeksi vuonna 1970, jolloin Yhdysvaltojen joukot taistelivat vielä Vietnamissa, Nigerian sisällissota oli juuri loppunut, Salvador Allendesta oli tulossa Chilen presidentti ja Ranskan entinen presidentti Charles de Gaulle kuoli. Siitä lähtien kaskaat olivat maanneet maassa.
Näillä merkillisillä luomuksilla, joiden pituus vaihtelee kahden ja viiden senttimetrin välillä, on ruskean musta pää ja ruumis sekä läpikuultavat siivet. Niillä on kaksi punaista silmää, jotka ovat todellisuudessa yhdistelmäsilmät: niissä on kolme yksinkertaista silmää.
Vieraillessamme Baltimoressa Marylandissa Yhdysvalloissa niitä oli kaikkialla: pensaissa, puissa, aitojen ja ovien päällä. Ulkona puutarhassa meidän täytyi kävellä varovaisesti. Ne laskeutuivat aivan yhtä auliisti myös paidalleni tai vaimoni puserolle – hänen suureksi tyrmistyksekseen! Mutta ei hätää, sillä ne ovat vaarattomia. Ne eivät pure eivätkä pistä.
Niillä kaskailla, joita olimme katselemassa, oli jo kokonainen elämä takanaan, ennen kuin ne edes ilmaantuivat ystävämme omenapuun ympärille. Niiden elämä oli alkanut munista, joita naaraskaskas oli laskenut puiden ja pensaiden oksiin tekemiinsä rakoihin. Näistä munista kuoriutui sitten pienen pieniä toukkia, niin kutsuttuja nymfejä, jotka putoavat maahan ja kaivautuvat alaspäin jonkin juuren luo, tavallisesti noin puolen metrin syvyyteen. Siellä ne aloittavat seitsemäntoista vuoden odotuksensa; ne eivät ole horroksessa vaan imevät kasvista nesteitä. Maan alla ne läpikäyvät viisi erilaista kehitysvaihetta muuttuessaan hitaasti aikuisiksi. Seitsentoistavuotiskaskaiden elämän kiertokulku on pisin, minkä ihminen hyönteisillä tuntee. Ne ovat hyönteismaailman metusalaheja!
”Hämmästyttävä näyte biologisesta monimutkaisuudesta”
Seuraava vaihe askarruttaa tiedemiehiä: mikä saa ne nousemaan maan alta juuri ajallaan? Muuan biologi sanoi: ”Se on hämmästyttävä näyte biologisesta monimutkaisuudesta.” En voinut olla ajattelematta sitä, miten se osoittaa Luojan kätten työn vaihtelevuuden ja monimutkaisuuden. – Roomalaisille 1:19, 20.
Tiedemiesten teorioiden mukaan hormoneilla saattaa olla jokin osuus ilmaantumisessa. Joka tapauksessa Marylandissa se tapahtui tänä vuonna touko- ja kesäkuun aikana. Ystävämme takapihalla olevan puun juurelle alkoi ilmaantua satoja pieniä tunnelinaukkoja, joista jotkut olivat savupiipun muotoisia. Niistä kipusi ulos toiseksi viimeisessä muodossaan olevia seitsentoistavuotiskaskaita: hailakan ruskeita, siivettömiä, vähän yli kahden senttimetrin pituisia hyönteisiä. Mitä ne sitten tekevät? Seurasimme niistä joitakin, kun ne vaivalloisesti suuntasivat kulkunsa ylös puunrunkoa asettuakseen paikalleen viimeistä muodonvaihdosta varten.
Sinne päästyään ne odottivat hetken, ja sitten ihme tapahtui. Kaskaat halkaisivat oman selkänahkansa ja alkoivat tulla esiin, uusi pää ja keskiruumis ensin; ja näkyviin tuleva seitsentoistavuotiskaskas näyttää aivan albinolta. Muutaman tunnin kuluessa se saa sitten lisää väriä. Se ei ole enää hailakan ruskea, maahan sidottu hyönteinen – nyt se osaa lentää. Puu oli jo niiden tuhansien tyhjien kuorien peitossa. Ja laulukaskaita oli kaikkialla ympärillämme, ne lentelivät oksalta oksalle ja lehdeltä lehdelle.
Meluisimpia hyönteisiä
Päivän kuluessa emme vain nähneet niitä, vaan myös kuulimme ne! Suuret joukot koiraita värisyttivät kupeissaan olevia rummun kaltaisia kalvoja 120–600 kertaa sekunnissa. Yksi laulukaskaista tuli sisälle taloon, ja se ilmaisi ärtymyksensä oudolla kirskuttavalla maiskautuksella. Kun tuhannet niistä laulavat kuorossa, kuulostaa kuitenkin siltä kuin tuuli vonkuisi kaukaisen tunnelin läpi. Itse asiassa laulukaskasta pidetään hyönteismaailman meluisimpana jäsenenä.
Onneksi naaras on hiljainen, mikä sai erään muinaisajan kreikkalaisen koiranleuan kirjoittamaan: ”Laulukaskaiden elämä on onnellista, sillä niillä kaikilla on hiljainen vaimo.” Mutta on asiassa yksi lohdutuskin: yöaikaan kaikki koiraat hiljenivät ja antoivat naapureiden nukkua.
Olimme kuitenkin todistamassa niiden elämän kiertokulun päättymisvaihetta. Ne parittelivat myöhäistoukokuun ja kesäkuun kuumassa, kosteassa säässä. Naaraat valmistautuivat laskemaan munansa. Pian aikuiset kuolisivat kolme viikkoa maan pinnan yläpuolella kestäneen elämänsä päätteeksi. Muutaman viikon kuluttua munista kuoriutuisi pienen pieniä toukkia, jotka putoaisivat maahan ja alkaisivat kaivaa tietään puun juurten ja niiden mehun luokse. Mutta ne jättäisivät taakseen hiljaisen viestin: ”Tulemme takaisin vuonna 2004!” – Kirjoittanut eräs Herätkää!-lehden toimituskunnan jäsen.
[Kuvat s. 25]
Seitsentoistavuotiskaskaat nousevat esiin halkaisijaltaan vähän yli senttimetrin levyisistä rei’istä
Seitsentoistavuotiskaskas tulossa esiin toukkanahastaan
Valkoinen kaskas, joka on juuri tullut esiin toukkanahastaan
Paritteluvalmis, täysin kehittynyt seitsentoistavuotiskaskas