Lukijoiden kirjeitä

Kun lapsi kuolee

Luettuani lapsen kuolemaa käsitelleet kirjoitukset minun yksinkertaisesti täytyi kiittää teitä niin tosiasiallisista ja realistisista kirjoituksista. (8.8.1987) Vaimoni ja minä olemme voineet yhtyä kaikkeen, mitä niissä sanottiin, koska koimme äskettäin menetyksen, kun viisi- ja puolivuotias poikamme kuoli sydänkohtaukseen. Olemme tunteneet syyllisyyttä, suuttumusta ja olemme kokeneet kaikki ne muutkin reaktiot, jotka luettelitte kirjoituksessanne. Meille on myös esitetty kaikki kirjoituksessa ”Sanoja jotka eivät aina lohduta” mainitut lausahdukset ja muita niiden lisäksi. Odotamme tosissamme uutta maailmaa. Vasta sitten kun saan pienen poikani jälleen käsivarsilleni, suru todella katoaa. Kiitokset vielä kerran niin rakkaudellisesta ja ymmärtäväisestä kirjoitussarjasta, johon varmasti monet voivat meidän tavoin yhtyä ja josta he voivat saada apua.

K. I., Englanti

En osaa sanoin kuvailla, miten paljon arvostin kirjoituksianne, joissa käsiteltiin lapsen kuolemaa. Poikamme teki itsemurhan viime elokuussa. Esittämänne tiedot saivat minut tuntemaan itseni aivan normaaliksi. En tiennyt, että niin monilla ihmisillä on ollut samanlaisia tunteita kuin minulla. Mutta vaikka tarvitsinkin todella noita tietoja eri vaiheista, joita ihminen käy läpi lapsen kuoleman jälkeen, en voinut ymmärtää, miksi itsemurha yhdistettiin tavanomaiseen kuolemaan, kuten sivulla 15 tehtiin. Tiedän, ettei mikään kuolema ole tavanomainen, mutta itsemurhaan liittyy niin paljon murhetta, koska siitä ei aina ole toivoa saada ylösnousemusta. En tiedä, näenkö poikaani enää koskaan.

J. D., Yhdysvallat

Itsemurhan tehneestä Georgesta kertovaa kohtaa ei otettu mukaan siksi, että se osoittaisi itsemurhan olevan tavanomainen kuolema, vaan siksi, että se osoittaisi, miten Georgen isä pystyi selviytymään tällaisestakin murhenäytelmästä joidenkin raamatunkohtien suoman lohdun avulla. Itsemurha todella on vakava asia ja siihen liittyy paljon murhetta, mutta aina voidaan luottaa siihen, että Jehova ja hänen poikansa Jeesus Kristus tekevät oikean ratkaisun. Jehova tietää kaikki asiaan liittyvät olosuhteet, sen miten paljon asianomainen on teostaan vastuussa, ja katumuksen mahdollisuuden. Voimme luottaa täysin siihen, että hän osoittaa armoaan niin suuressa määrin kuin se on mahdollista sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. – Toimitus.

Hengen riistäminen lähimmäiseltä

Kirjoitan teille lausunnosta, joka esitettiin kirjoituksessa ”Maailmanrauha – miten ja milloin?” (8.6.1987) Lausunnossa sanotaan Jehovan todistajista: ”Heistä on tullut rauhaisia ihmisiä, eivätkä he missään olosuhteissa riistä lähimmäiseltään henkeä.” Merkitseekö tämä sitä, ettemme voi käyttää tappavia voimakeinoja itsemme tai perheemme suojelemiseksi?

H. N., Yhdysvallat

Ilmaisu ’lähimmäisen hengen riistäminen’ viittaa tietoiseen yritykseen tappaa joku. Tosi kristitty ei tekisi niin. Jos jonkun kristityn kimppuun hyökättäisiin eikä hän pystyisi pakenemaan hyökkääjäänsä, joka on päättänyt aiheuttaa ruumiinvamman tai tappaa, kristitty saattaa yrittää torjua iskut ja jopa lyödä puolustukseksi ehkäpä käyttämällä mitä tahansa käsillä olevaa esinettä suojellakseen itseään tai toisia. Mutta hän toimisi vain itsepuolustukseksi. Hän ei yrittäisi tappaa tai rangaista hyökkääjää, vaan yrittäisi ainoastaan tehdä hyökkäyksen tyhjäksi. Jos hyökkääjä saisi kuolettavan iskun, se olisi vahingossa aiheutettu, ei tahallinen. – Toimitus.