Luottamus joka ei koskaan johda pettymykseen

”LUOTA vain itseesi, niin toiset eivät petä sinua.” Vaikka tämä kyyninen huomautus tehtiin 250 vuotta sitten, monet ilmaisevat nykyään samanlaisia tunteita. Yhteiskunta on epäluottamuksen hengen läpitunkema.

Leo, joka suunnittelee menevänsä uudelleen naimisiin, vaatii morsiantaan allekirjoittamaan ennen vihkiäisiä sopimuksen, joka määrittelee elatusapurahat siinä tapauksessa, että myöhemmin tulee avioero. Avioliiton kestävyyteen ei enää luoteta.

Larry valittaa monille työttömille nuorille tyypilliseen tapaan: ”Kun yhteiskunta tietää voivansa panna sinut pieneen koloon ja jättää sinne, sen se tekee.” Hän on menettänyt täysin luottamuksensa yhteiskuntaan.

Hiljattain sattuneen erästä huomattavaa televisioevankelistaa koskeneen skandaalin jälkeen Juanita, jolla oli tapana antaa rahalahjoituksia, valitti: ”Koko juttu on petosta.” Uskonnolliset johtajatkaan eivät ole aina luottamuksen arvoisia.

Raamattu viisaasti varoittaa luottamasta varauksetta ihmisiin ja ihmisten laitoksiin. Psalmista kirjoittaa: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen.” Sama psalmi neuvoo kuitenkin luottamaan johonkuhun, nimittäin häneen, joka ei koskaan petä luottamusta: kaikkivaltiaaseen Jumalaan. – Psalmi 146:3, 5.

On totta, että kansanjohtajat, jopa kokonaiset kansakunnat, usein sanovat panevansa luottamuksensa Jumalaan. Itse asiassa monissa Yhdysvaltain seteleissä ja kolikoissa on sata viime vuotta ollut tunnuslause: ”JUMALAAN ME LUOTAMME.” Mutta historia osoittaa, että Jumalaan luottamisen sijasta ihmiskunta yleensä on pannut uskonsa taloudelliseen, sotilaalliseen ja poliittiseen voimaan.

Voidaanko nykyään löytää kansaa, joka todella panee luottamuksensa Jumalaan? Kannattaako siihen kuuluvien tehdä niin? Miten se hyödyttää heitä?

Vuoden 1987 kesällä kokoontui sadoissa kaupungeissa kautta pohjoisen pallonpuoliskon miljoonia vahvistamaan luottamustaan Jumalaan. He olivat Jehovan todistajien järjestämissä konventeissa, joiden teema oli: ”Luota Jehovaan.” Kuten Norwichissa Englannissa ilmestyvä sanomalehti pani merkille, tämän vuoden konventin teema heijasteli pettymystä maailmaan. Mutta todistajat eivät kokoontuneet niinkään valittamaan ihmisten laitosten kykenemättömyyttä vaan sen sijaan tarkastelemaan sitä, miten he voisivat vahvistaa luottamustaan Jehovaan, sekä sitä, mitä hyötyä sellaisesta elämäntavasta on.

Mikä veti nämä ihmiset yhteen? Heidän luottamuksensa Jumalaan ja hänen Sanaansa Raamattuun. Erään Granadassa Espanjassa ilmestyvän sanomalehden kirjoitus selitti sitä, miksi he ovat läsnä konventissa: ”Kokonaiset perheet ovat matkustaneet Granadaan, pienet lapset, vanhemmat ja isovanhemmat, kuunnellakseen Jehovan sanaa, koska niinhän Raamattu neuvoo tekemään. Se yhdistää perheitä ja vahvistaa ystävyyssiteitä.”

Läsnäolleet ilmaisivat luottavansa Jumalaan

Monille pelkästään konventissa oleminen oli osoitus heidän luottamuksestaan Jehovaan. Tämä piti paikkansa Simone Grijmonprezista. Hän oli joka päivä läsnä konventissa Kortrijkissa Belgiassa huolimatta vakavasta sairaudesta, jonka vuoksi hänen on hengitettävä happea kuusi tuntia päivässä.

El Ferrolissa Espanjassa pidetyssä konventissa oli läsnä Roberto González, joka on neliraajahalvauspotilas ja myös kokoaikainen sananpalvelija. Vaikka hän onkin riippuvainen pyörätuolista ja joutuu olemaan vuoteen omana kaksi tai kolme kuukautta joka vuosi, hän käyttää keskimäärin noin 90 tuntia kuussa saarnaamiseen kadulla ystävilleen ja naapureilleen; hän kertoo heille Jumalaan luottamisen arvosta. Hän voi puhua kokemuksesta, koska juuri hänen luottamuksensa Jehovaan auttoi häntä voittamaan huumausaineiden väärinkäytön. Tämän tavan vuoksi hänestä on poliisin kirjoissa seitsemän pidätysmerkintää ja hän halvaantui parantumattomasti 18 vuoden iässä. Hän on jo auttanut seitsemää entistä toveriaan luottamaan Jumalaan ennemmin kuin huumausaineisiin ja siten tekemään elämästään elämisen arvoista.

Joidenkuiden oli tehtävä taloudellisia uhrauksia ollakseen läsnä. Tämä piti paikkansa monista Azoreilla asuvista todistajista. Heidän oli matkustettava toiselle saarelle ollakseen läsnä konventissa Angra do Heroísmossa. Eräs viiden hengen perhe lihotti useita kuukausia kahta lehmää, jotka se sitten myi maksaakseen matkaliput.

Luottamus Jumalaan merkitsee luottamista hänen mittapuihinsa

”Luota Jehovaan ja tee hyvää”, sanoi psalmista Daavid. (Psalmi 37:3, UM) Sen tähden todistajat uskovat, että vilpitön luottamus Jumalaan täytyy osoittaa hyvällä käytöksellä. Siten luotettavan Jumalan palveleminen on tehnyt heistä luotettavia ihmisiä. Juuri tätä piirrettä monet tarkkailijat ovat oppineet arvostamaan.

Le Havren konventissa Ranskassa puhelinteknikko oli asentamassa puhelinkaapelia stadionin tiloissa ja häntä huolestutti jättää työkalunsa vartioimattomiksi. Muuan kaupungin viranomainen vakuutti hänelle: ”Sinun ei tarvitse olla siitä huolissasi todistajien ollessa kyseessä. Pahin mitä voisi tapahtua, olisi se, että jälkeenpäin huomaisit itselläsi olevan enemmän työkaluja kuin ennen.”

Yhden Ruotsissa pidetyn konventin yhteydessä erään motellin omistaja jätti kaikki motellinsa yleisavaimet konventin järjestelyistä vastuussa olevien todistajien haltuun. Hän antoi heidän käyttää motellia ilman, että ketään motellin henkilökunnasta oli paikalla. ”Me emme ole koskaan ennen tehneet tällaista”, sanoi omistaja, ”mutta me luotamme teihin.” Konventin jälkeen hän ilmaisi tyytyväisyytensä siihen, miten todistajat olivat pitäneet huolta tiloista.

Jehovan todistajien käytöstä arvostettiin

Luottamus Jumalaan saa ihmiset myös soveltamaan hänen mittapuitaan siisteyden ja hyvän järjestyksen suhteen. Se on heidän vaikuttimenaan, kun he tarjoutuvat vapaaehtoiseen palvelukseen, ja se auttaa heitä työskentelemään sovussa keskenään. Konventtien tämä piirre ei varmasti jäänyt huomaamatta.

Italiassa sijaitsevan Ternin kaupungin pormestari lähetti seuraavanlaisen sähkeen siinä kaupungissa pidetyn konventin edustajille: ”Haluaisin välittää koko kaupungin kunnioituksen ja arvostuksen tunteet siitä ylevästä kansalaistunnosta, joka ilmeni teille annettujen tilojen käytössä ja niiden valmistelutöissä. Sydämelliset terveiset konventin osanottajille.”

Tarkkailtuaan niiden todistajien henkeä, jotka tarjoutuivat huolehtimaan konventin järjestelyistä, Mikkelin jäähallin esimies totesi: ”En ole havainnut täällä mitään kielteistä, vain myönteistä. Vapaaehtoisten työntekijöiden henki on suurenmoinen. On hauska nähdä iloisia ihmisiä, jotka nauttivat työstään.”

Muuan bussinkuljettaja, joka oli läsnä Nancyssa Ranskassa pidetyssä konventissa, huomautti: ”Minä en oikein tuntenut Jehovan todistajia, mutta nyt tunnen heidät paremmin. Olin kuullut aiemmin aina kielteisiä huomautuksia heistä. Mutta nyt näen asiat toisin. Minun on vaikea kuvailla sitä syvää viihtyvyyden tunnetta, joka täällä on. Kukaan ei töni, kukaan ei ärsyynny ja kaikki toimii kuin kello.”

Pergusassa Italiassa sanomalehti julkaisi kirjeen, jonka oli kirjoittanut ryhmä paikallisia asukkaita. Siinä kiitettiin todistajia heidän hyvästä käytöksestään, erityisesti heidän siisteydestään ja siitä, miten hyvin he huolehtivat stadionin tiloista. ”Kaikkien pitäisi käyttäytyä heidän tavallaan”, kirje sanoi, ”mutta valitettavasti asiat ovat toisin, kun pidetään toisentyyppisiä tilaisuuksia.”

Useat konventeissa pidetyt puheet painottivat sitä, miten tarpeellista on jäljitellä Jumalan ominaisuuksia. Jehovan todistajat yrittävät kovasti tehdä juuri niin. Jotkut olivat hyvin rohkaistuneita siitä, miten pitkälle he ovat jo edistyneet tässä suhteessa.

Eräs lehdenmyyjä, jonka kauppa on konventtipaikan lähellä Edinburghissa Skotlannissa, huudahti: ”Olen aina niin ilahtunut, kun todistajat tulevat Murrayfieldiin! He ovat aina niin miellyttäviä ja kohteliaita, kun he tulevat kauppaan – ei tönimistä, ei nurinaa, ei riitaa siitä, ketä palvellaan. On ilo pitää heitä täällä, ja odotan näkeväni heidät joka vuosi.”

Eräs belgialainen sanomalehtimies sanoi: ”Emme ole missään muualla nähneet mitään tämänkaltaista.” Toinen lehtimies huomautti: ”Meidän päivinämme on puhtaasti inhimilliseltä näkökannalta katsottuna käsittämätöntä, että niin suuria kokouksia voidaan yhä järjestää sellaisessa veljeyden ilmapiirissä.”

Ruotsin television haastattelija Tomas Bresky oli läsnä konventissa Luulajassa Ruotsissa. Hän kertoi lyhyesti vaikutelmistaan tähän tapaan: ”Näiden ihmisten joukossa oleminen muutaman päivän ajan – – jotenkin lumoaa. He ovat niin lujia vakaumuksessaan, niin sovittelemattomia, niin vahvoja luottamuksessaan Raamattuun. Ketäpä ei viehättäisi järjestö, joka toimii? Kun 10000:lle tarjotaan ruoka, se näyttää siltä kuin kysymyksessä olisi vain muutamien leipäpalojen ja kalojen jakaminen. Kukapa ei haluaisi niin hiljaisia ja kärsivällisiä lapsia? Täältä löytää todellisen kurin ja järjestyksen.”

Kastettavat osoittavat luottamusta Jehovaan

Jokaisen konventin osanottajille annettiin tilaisuus vertauskuvata vihkiytymisensä vesikasteella. Tätä toimitusta edeltänyt puhe teki selväksi, että sellainen ratkaisu heijasti luottamusta Jehovaan. Monet kasteelle tarjoutuneet olivat jo hyötyneet sellaisesta luottamuksesta.

Navanin konventissa Irlannissa kastettiin Noel Donaghue. Vähän aikaisemmin hän oli ollut rutiköyhä ja asunut hylätyssä talossa Liverpoolissa Englannissa eikä ollut huolehtinut kunnolla edes itsestään masennuksen ja maailmantilan aiheuttaman syvän epätoivon vuoksi. Hänen terveytensä huononi, ja hän alkoi hautoa itsemurhaa. Lopulta helmikuussa 1984 hänen jalkansa oli amputoitava paleltumisen vuoksi.

Myöhemmin tuona vuonna hän palasi kotiinsa Irlantiin, ja Jehovan todistajat kävivät hänen luonaan. Pian hän alkoi käydä kokouksissa, ja hänen epätoivonsa vaihtui todelliseen toivoon tulevaisuuden suhteen. ”Sen vuoden alkupuoli oli kauhea, mutta loppupuoli oli suurenmoinen”, hän sanoi. Nyt hänellä on myönteinen näkemys. Se heijastui hänen vastauksestaan kysymykseen siitä, kuinka hän pystyi kulkemaan saarnaamistyössä talosta taloon tekojaloillaan. Hän vastasi: ”Eipähän ainakaan jalkoja palele talvella!”

Kastettavien joukossa oli iäkkäitä, jotka olivat myös oppineet luottamaan Jumalaan. Piirikonventissa, joka pidettiin Colombes-stadionilla lähellä Pariisia, kastettiin Claudine Adolphe, 91-vuotias nainen. Hänen tyttärestään oli tullut todistaja joitakin vuosia aikaisemmin, ja korkeasta iästään huolimatta Claudine alkoi tarkkailla Jehovan todistajien uskoa ja elämäntapaa. Koska häneltä oli kuollut useita perheenjäseniä, häntä lohdutti suuresti hänelle selitetty Raamatun ylösnousemustoivo. Hän alkoi tutkia Raamattua ja oppi tuntemaan Jehovan ja luottamaan häneen, Jumalaan joka lupaa tuoda kuolleet takaisin eloon.

José Benito, joka kastettiin El Ferrolissa Espanjassa, saattoi myös todistaa Jehovaan luottamisen arvosta. Neljä vuotta hän oli kamppaillut päästäkseen huumausaineiden väärinkäytöstä, mutta turhaan. Sitten hän alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja Jumalan sanan täsmällinen tuntemus yhdessä Jumalalta saadun voiman kanssa auttoi häntä murtautumaan vapaaksi tästä tavasta. Hän oli aina arvostanut jossain määrin hengellisiä asioita, ja ollessaan huumausaineiden vaikutuksen alaisena hänellä oli tapana saarnata baareissa ja kadunkulmissa omaa erityistä oppiaan Jeesuksesta ja rauhantarpeesta. Hänen kaupunkinsa ihmiset sanoivat häntä ivallisesti ”apostoliksi”. Nyt hän on saattanut elämänsä sopusointuun Jumalan vaatimusten kanssa ja on oppinut saarnaamaan arvokkaalla, järkevällä tavalla.

Konventin ohjelmaa ja uusia julkaisuja arvostettiin

Monista maista tulleet todistajat olivat innoissaan opettavasta ohjelmasta ja siitä seurasta, josta he saivat nauttia. Eräs kokoajansaarnaaja, joka oli ollut 43 vuotta roomalaiskatolinen nunna, huomautti: ”Tämä erinomainen maailmanlaajuinen ykseys aina vain hämmästyttää minua. Kuinka usein sanonkaan itselleni: ’Vain Jehova voi järjestää tällaisia tilaisuuksia, jotka ovat ainutlaatuisia maailmassa, joka tulee yhä jakaantuneemmaksi kaikilla elämän aloilla.’”

Kolmen lapsen isä Stoke on Trentistä Englannista kirjoitti: ”Kussakin puheessa näytti olevan asiaa erityisesti meitä varten. Joka ilta kotiin tultuamme me kiitimme Jehovaa siitä, että hän niin hyvin huolehti meistä.”

Espanjankielisissä konventeissa yleisö oli iloissaan saadessaan kirjan Aid to Bible Understanding (Raamatun ymmärtämisen opas) espanjaksi. Muuan veli Granadassa Espanjassa hankki itselleen kirjan ja oli selailemassa sitä odottaessaan palvelua aivan konventtialuetta vastapäätä olevalla huoltoasemalla. Muuan huoltoaseman työntekijä huomasi kirjan otsikon ja sanoi: ”Juuri tuota tarvitaan, jotakin mikä auttaa ihmisiä ymmärtämään Raamattua. Minä ainakaan en ymmärrä sitä.” Veli tarjoutui auttamaan häntä, ja tämän miehen kanssa aloitettiin raamatuntutkistelu konventin jälkeisellä viikolla.

Ennen kaikkea konventtiohjelma tähdensi sitä, että on tarpeellista luottaa Jumalaan ja hänen valtakuntaansa pikemmin kuin ihmisten laitoksiin. Italiassa eräs tunnettu journalisti pani merkille tämän ainutlaatuisen puolen Jehovan todistajien uskossa. Hän selitti valtakunnallisessa televisiolähetyksessä: ”He uskovat lujasti tähän Kristuksen voittoisaa paluuta – – koskevaan sanomaan, joka epäilemättä sisältyy Uuden testamentin kirjoituksiin. Sanoisin, ettei ainoastaan katolinen kirkko vaan kaikki suuret kristilliset uskonnot ovat työntäneet nämä aiheet syrjään. Ne ovat poistaneet nuo aiheet siitä keskeisestä asemasta, joka niillä oli alkuperäisessä kristillisessä uskossa, ja tämä liike [Jehovan todistajat] on löytänyt ne uudelleen. Tässä suhteessa on kysymys aidosta, oikeasta elpymisestä.”

Tämän kristillisten perusoppien ”elpymisen” ansiosta todistajat ovat voineet korvata epäilyt uskolla, epätoivon toivolla ja epäluottamuksen luottamuksella. He tietävät, että Jumala ei koskaan petä heidän luottamustaan häneen. Tämä konventtien sarja osoitti, että kannattaa luottaa Jumalaan ja elää sopusoinnussa tämän vakaumuksen kanssa. Ohjelman päätyttyä läsnä olleet palasivat koteihinsa päättäneinä enemmän kuin koskaan ’luottaa Jehovaan kaikesta sydämestään’. – Sananlaskut 3:5, UM.

[Taulukko s. 21]

VUODEN 1987 KONVENTTIRAPORTIT TÄHÄN MENNESSÄ

Belgia 7 31121 319

Espanja 15 105591 2394

Hollanti 9 43510 231

Irlanti 2 4326 61

Iso-Britannia 15 155743 1212

Italia 34 221227 5496

Itävalta 5 24686 360

Kreikka 5 28811 418

Luxemburg 1 1458 8

Länsi-Saksa 24 159361 1455

Malta 1 674 13

Norja 4 12703 218

Portugali 12 55057 1102

Ranska 19 138683 2705

Ruotsi 10 30099 312

Suomi 6 26144 284

Sveitsi 5 19459 261

Tanska 5 23029 200

18 Euroopan maata 179 1081682 17049

23 muuta maata 233 1866875 23270

YHTEENSÄ 41 MAATA 412 2948557 40319

[Kuva s. 17]

Raahab-näytelmä

[Kuva s. 17]

Roberto González, Espanja

[Kuvat s. 18]

Ylhäällä: Claudine Adolphe, Ranska

Keskellä: Crystal Palace National Sports Centre, Englanti

Kaste vertauskuvaa vihkiytymistä