Lukijoiden kirjeitä

Masennus

Kun näin ensi kertaa lehtenne numeron ”Masennuksen voi voittaa” (22.10.1987) ensimmäinen ajatukseni oli: ’Voi ei! Taasko sellainen kirjoitus, jonka mukaan kaikki, mitä sinun tarvitsee vain tehdä, on ajatella iloisia asioita, hymyillä, ja masennus on ohi.’ Tutkimuksissa minun todettiin potevan vuodenajoittain vaihtelevaa masennusta (Seasonal Affective Disorder), ja kun näin sen olevan mainittu kirjoituksessa, olin innoissani. Erityiset kiitokset heti sen kuvailemisen jälkeisestä lauseesta: ”Depression ei siis aina tarvitse johtua mielestä.”

J. E. G., Yhdysvallat

Korkeakouluopetus

Olen eri mieltä kirjoituksen ”Mihin korkeakouluopetus valmistaa?” (8.1.1987) sekä numerossa 22.8.1987 julkaistun kirjeen kanssa. Tunnen henkilökohtaisesti nuoria, jotka ovat käyneet korkeakoulun, ja heillä on mielenkiintoinen työ ja he ovat kestävässä kristillisessä avioliitossa. Elämä ei ole vain käytännöllisten asioiden oppimista. Kun me kävelemme metsässä, katselemme tähtiä, opettelemme pelaamaan tennistä tai luemme taidetta käsittelevää kirjaa, emme tee mitään käytännöllistä, mutta tällaiset asiat voivat rikastuttaa elämäämme suunnattomasti.

A. J. M., Yhdysvallat

Kirjoituksenne korkeakouluopetuksesta ärsytti minua. Olen samaa mieltä sen lukijan kanssa, joka kirjoitti sen olevan epäoikeudenmukainen ja puolueellinen, ja olen samaa mieltä myös vastauksenne kanssa. (8.11.1987) Korkeakouluilla on hyviä ja huonoja puolia. Se, täyttääkö korkeakoulu tai uskonnollinen järjestö tehtävänsä, riippuu siitä, kuinka hyvin joku henkilökohtaisesti soveltaa käytäntöön oppimaansa.

T. M., Yhdysvallat

Olemme samaa mieltä, että tietojen kartuttamisesta erilaisissa korkeakouluissa on monia etuja. Samaan aikaan emme myöskään jätä huomiotta sitä, millä tavoin on yhteiskunnalle ollut hyötyä esimerkiksi Thomas Edisonista ja Henry Fordista, joilla oli vähän tai ei lainkaan kouluopetusta. Me emme tuomitse ns. korkeampaa koulutusta sinänsä ja vahvistamme uudelleen sen, mitä olemme jo aiemminkin todenneet, eli että korkeakouluun meneminen on henkilökohtainen asia. Samalla kuitenkin katsomme velvollisuudeksemme kiinnittää huomiota korkeakouluympäristön vaaroihin.

Ensimmäiseksi korkeakouluopetus tavallisesti heikentää uskoa Jumalaan ja edistää humanistista maailmankatsomusta – vaikka tästä saattaakin olla poikkeuksia.

Toiseksi, korkeakouluopetus yleensä painottaa eteenpäin pääsemistä maailmassa ja aineellisten tavoitteiden saavuttamista, mikä on aivan päinvastaista kuin mitä Jeesus ja Johannes neuvoivat. – Matteus 6:19–21, 25–34; 1. Johannes 2:15, 16.

Kolmanneksi, tavanomainen korkeakouluympäristö edistää riippumattomuuden ja sallivaisuuden henkeä, mikä johtaa sukupuoliseen moraalittomuuteen ja huumeiden väärinkäyttöön, joista monien nuorten voi olla vaikea kieltäytyä. Me kannustamme nuoria jatkamaan tiedon hankkimista, etenkin sen tiedon, jota löytyy Raamatusta, sillä se johtaa ikuisen elämän saamiseen. (Johannes 17:3) Me kannustamme heitä myös kehittämään niitä kykyjä, jotka ovat tarpeellisia ja jotka johtavat hyödylliseen, tuottoisaan elämään, jossa tärkeällä sijalla on se, mitä Jeesus sanoi Matteuksen 6:33:ssa, etsiä jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.

Ja neljänneksi, aikaa on vähän. (Luukas 21:34–36; Efesolaisille 5:15, 16) Se voidaan käyttää kaikkein viisaimmalla tavalla palvelemalla Luojaamme. – Toimitus.