Onko uskonto katoamassa näyttämöltä?

Herätkää!-lehden Alankomaiden-kirjeenvaihtajaltamme

MONET eurooppalaiset ovat joutuneet tämän kysymyksen eteen, joka kysymys oli myös hollantilaisen De Tijd -viikkolehden kannessa. Lehdessä herätettiin myös seuraavanlaisia kysymyksiä: Onko totta, että uskonto on häviämässä Euroopasta? Mitä mieltä on tavallinen ihminen uskonnon tulevaisuudesta?

Epäilemättä sinullekin on herännyt kysymyksiä uskonnon nykytilan johdosta. Jopa Yhdysvalloissa, missä perinteisellä uskonnolla on yhä paljon vaikutusvaltaa, sen uskottavuutta ovat horjuttaneet televisiosaarnaajia riepotelleet skandaalit ja katolilaisten yhtenäisyyden hajoaminen. Monissa katolisissa maissa on kirkossakäynti vähentynyt kahden viime vuosikymmenen aikana huomattavasti.

Ei ole vielä kulunut kovinkaan kauan siitä, kun täällä Alankomaissa olisi voinut sunnuntaiaamuna ampua tykillä pitkin katuja, eikä kehenkään olisi osunut, sillä niin tarkkaan kaikki olivat kirkossa. Nykyään enää vain hyvin harvat käyvät kirkossa. Mitä oikein on tapahtunut?

Kirkkoja muutetaan kaupoiksi ja ravintoloiksi

Kymmenen viime vuoden aikana ovat Alankomaiden kaksi suurinta kirkkokuntaa, roomalaiskatolinen kirkko ja Hollannin reformoitu kirkko, menettäneet paljon jäseniään ja kirkossakävijöitään. Ainoastaan 19 prosenttia kumpaankin kirkkoon kuuluvista käy oman kirkkonsa jumalanpalveluksissa, ja katolisen kirkon kohdalla tämä on merkinnyt vuodesta 1967 lähtien peräti 85 prosentin pudotusta kirkossakävijöitten määrässä.

Sen seurauksena moni kirkkorakennus on käynyt tarpeettomaksi. Muutamia niistä on purettu, ja toisia on myyty muihin tarkoituksiin. Ei siksi pidä hämmästellä, jos astuessaan sisään entiseen kirkkorakennukseen Rotterdamissa tai Amsterdamissa huomaakin tulleensa valintamyymälään, kukkakauppaan, vaatekauppaan, ravintolaan, polkupyöräkorjaamoon, urheiluhalliin tai diskoteekkiin. Monet järkyttyvät tällaisesta. Tällä kirkkokuntia kohdanneella romahduksella on ollut vaikutuksensa myös pappeihin ja saarnaajiin.

Pappiskato ja laumojen jakautuneisuus

Jos ovat monet seurakuntalaisista kääntäneet selkänsä kirkolleen, niin ovat myös monet papeista ja saarnaajista luopuneet kutsumuksestaan. Jokin aika sitten päättyneenä viiden vuoden ajanjaksona väheni katolisten pappien määrä noin 900:lla. Samana aikana tilalle oli saatu hyvin vähän uusia pappeja, sillä entistä harvemmat tuntevat ”kutsumusta” pappisuralle. Jäljellä olevat ovat tulossa vanhoiksi. Esimerkiksi 89 prosenttia hollantilaisista nunnista on yli 50-vuotiaita.

Papit ovat myös havainneet, että he eivät enää pysty selviytymään pulmista, joita he kohtaavat kirkossaan. Jotkut heistä ovat rusentuneet täysin paineen alla, ja he ovat joutuneet etsimään apua mielenterveydellisiin ongelmiinsa. Päivälehti Apeldoornse Courant kirjoittaa: ”Kun he rohkenevat olla saarnoissaan vanhoillisia, uudistusmielisemmät seurakuntalaiset kompastuvat. Jos he asennoituvat uudistusmielisiksi, silloin he saavat osakseen arvostelua niiden seurakuntalaisten taholta, jotka pitäytyvät tiukemmin Raamattuun. Jos pappi tai saarnaaja uskaltaa valita keskitien, hän ottaa sen riskin, että koko seurakunta hylkää hänet.”

Tällaiset tapahtumat ovat tietysti vaikuttaneet hollantilaiseen yhteiskuntaan. Vuoden 1985 väestönlaskentatiedoista ilmenee, että ensimmäistä kertaa yli puolet väestöstä pitää itseään ei-uskonnollisena.

Kirkkokuntien sisäinen hajaannus, jota poliittiset kiistakysymykset ovat usein olleet aiheuttamassa, on saanut monet epäilemään. Kirkon useissa eri Etelä-Amerikan ja Afrikan maissa toimiville ”vapautusliikkeille” antama tuki on johtanut melkoisiin sisäisiin kiistoihin. Maassa on jopa käyty maanlaajuista mainoskampanjaa tunnuslauseella KIRKON TALOUDELLINEN TUKI POIS ASEELLISELTA VÄKIVALLALTA.

Miten sinä suhtaudut tällaiseen kehitykseen? Oletko sitä mieltä, että kirkot tulevat säilymään vahingoittumattomina tästä kriisiajastaan? Vastauksen saamiseksi joudumme kaivautumaan syvemmälle nykyisen uskonnollisen sekasorron perussyihin.

Mistä uskonnon alamäki johtuu?

Historioitsijat, sosiologit ja teologit ovat eri mieltä syistä, jotka ovat johtaneet nykyiseen kehitykseen kirkkokuntien piirissä. Jotkut etsivät syitä nykyaikaisen materialistisen yhteiskunnan nautinnonhaluisuudesta ja väestön kasvavasta välinpitämättömyydestä. Se tuo mieleen apostoli Paavalin sanat, jotka löytyvät 2. Timoteuksen kirjeen 3. luvun jakeista 1, 2 ja 4: ”Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, – – nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia.”

Toiset etsivät selitystä nykytilanteeseen Euroopan historiasta. Se on täynnä verta ja kyyneliä, joita on vuodatettu 1500-luvun uskonsodissa ja kaikissa muissa niiden jälkeisissä sodissa aina tällä vuosisadalla käytyihin kahteen maailmansotaan asti, joissa uskonto myös oli mukana. Kaikki tällainen on jättänyt jälkeensä syvään juurtunutta epäluuloisuutta kaikenlaisia filosofisia, teologisia ja ideologisia virtauksia kohtaan. Ovathan ne usein olleet perimmäisenä syynä sotiin, vainoihin ja väkivallantekoihin.

Monet näkevät kirkkojensa suhtautuvan nykyään tulevaisuuteen pessimistisesti. Näin kirjoittaa saksalainen roomalaiskatolilainen teologi J. B. Metz, joka toimii professorina Münsterin yliopistossa: ”Länsimainen uskonnollisuutemme on täysin maallistunutta. Siinä ei näytä enää olevan jäljellä hiventäkään messiaanisuudesta. Jumalan ylivalta on kadonnut siitä. Hänellä ei ole enää täytettävänään roolia kirkkokunnissa eikä tämän päivän polttavissa teologisissa, yhteiskunnallisissa eikä poliittisissa kysymyksissä.”

On myös otettava huomioon, millainen vaikutus on ollut molemmilla maailmansodilla, jotka alkoivat Euroopasta tällä vuosisadalla. Auschwitz on toisen maailmansodan aikaisten keskitysleirien symbolina lisännyt kirkkoihin kohdistuvaa arvostelua. Monien on vaikea niellä sitä tosiasiaa, että katolisen kirkon johtajana paavi Pius XII pysytteli noina ankeina aikoina jokseenkin vaiti.

Kaiken tämän huomioon ottaen monet ovat menettäneet luottamuksensa kirkkoon ja sen johtajiin. Entä mitä sinä itse ajattelet tällaisesta kehityksestä? Onko sinusta tullut sen vuoksi välinpitämätön, ja ajatteletko monien muiden tavoin, että ’kyllä minä kestän, vaikka kirkko häviäisikin näyttämöltä’? Jos asioita kuitenkin katsellaan toisesta näkökulmasta, epäilemättä näet edessäsi uhkakuvina ydinsodan ja ekologisen kriisin mahdollisuuden ja varmaankin pohdit seuraavanlaisia kysymyksiä: Millainen tulevaisuus minua ja lapsiani loppujen lopuksi odottaa? Onko uskonnolla tarjottavana meille mitään tulevaisuutta ajatellen?

Millainen on uskonnon tulevaisuus Euroopassa?

Monet pitävät mahdollisena sitä, että juutalais-kristillinen perinne tulee lyhyen ajan kuluessa häviämään. Eräät teologit ovat sitä mieltä, että Eurooppa on jo muuttunut jälkikristilliseksi yhteiskunnaksi, jossa kristillisyys kuuluu menneisyyteen.

Mitä sanookaan Raamattu – sen uskon lähde, jota Jeesus Kristus opetti – uskonnon tulevaisuudesta? Jos jollakulla on jotain tärkeää sanottavaa tästä asiasta, niin varmastikin kristillisyyden perustajalla, Jeesuksella Kristuksella.

Eräs seikka, johon Raamattua tutkittaessa huomio pian kiintyy, on se, mitä apostoli Pietari sanoo Raamatusta itsestään Pietarin 1. kirjeen 1:24, 25:ssä: ”Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen loisto on kuin ruohon kukinto; ruoho kuihtuu, ja kukka varisee, mutta Jehovan sana pysyy ikuisesti.” Raamattu tulee aina säilymään, ja historia osoittaa, että ovatpa sen viholliset tehneet mitä tahansa sen hävittämiseksi, heidän yrityksensä ovat aina epäonnistuneet. Entä miten on käynyt niille opetuksille, joita Jeesus Kristus opetti ollessaan maan päällä yli 1900 vuotta sitten? Miten monet näistä opetuksista ovat löydettävissä erilaisista uskonnon muodoista?

Puhuessaan samarialaisen naisen kanssa kaivolla Jeesus selitti, mitkä ovat puhtaan palvonnan vaatimukset: ”Kuitenkin tulee hetki, ja se on nyt, jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isähän etsii senkaltaisia palvomaan häntä. Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” Tällainen ”hengessä ja totuudessa” palvominen tulee aina säilymään. – Johannes 4:23, 24.

Mikä sitten tulee häviämään? Jakautunut kristikunta, poliittisen maailman ystävä. Entä miksi sen on hävittävä näyttämöltä? Sen tähden, että se ei ole välittänyt seuraavasta varoituksesta: ”Avionrikkojat, ettekö tiedä, että ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa? Joka siis haluaa olla maailman ystävä, se asettuu Jumalan viholliseksi.” – Jaakob 4:4.

Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan, luvuissa 17 ja 18 väärän uskonnon maailmanmahdista puhutaan kuvaannollisesti porttona, ”Suurena Babylonina”. Ilmestyskirjan 17:16:ssa ja 18:8:ssa kerrotaan, miten poliittiset ainekset tulevat tuhoamaan hänet, ja kaikki, jotka osallistuvat hänen synteihinsä, saavat myös kärsiä hänen vitsauksistaan. Sen vuoksi 18. luvun jakeessa 4 onkin seuraavanlainen kehotus: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.” Tällöin toteutuu myös Sefanjan profetia, joka kuuluu: ”Silloin minä muutan puhtaiksi kansain huulet, niin että ne kaikki rukoilevat Herran [”Jehovan”, UM] nimeä, palvelevat häntä yksimielisesti.” – Sefanja 3:9.

Näetkö, missä on sinun paikkasi tällä näyttämöllä? Palveletko niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Jehovan nimeä? Mitä tarvitaan, jotta voisit tehdä siten?

Mitä voit tehdä löytääksesi turvapaikan?

Vaikka kristikunta tuleekin yhdessä kaiken väärän uskonnon kanssa varmasti häviämään niin Euroopasta kuin muualtakin maailmasta, tosi kristillisyys tulee säilymään ikuisesti. Ratkaisevan tärkeä kysymys kuuluu: ”Tuleeko sinun uskosi sortumaan vai säilyykö se niin lujana, että kestät sen avulla kristikuntaa kohtaavan tuhon? Mitä kestämiseen tarvitaan? Sinun täytyy ’palvoa Isää hengessä ja totuudessa’. Luoja odottaa sinulta, että opit tuntemaan hänet hänen Sanansa, Raamatun, avulla. Tästä sanasta Jeesus sanoi: ”Sinun sanasi on totuus.” (Johannes 17:17) Raamatussa on valmiiksi viitoitettuna se tie, jota kulkemalla kestäminen on mahdollista huolimatta siitä, missäpäin maailmaa asut.

[Kuva s. 15]

Hoornissa sijaitseva kirkko, jossa nykyään on asuntoja ja vaatekauppa

[Kuva s. 15]

Luterilainen kirkko Arnhemissa. Nykyään sen tiloja käytetään varastona, elokuvateatterina ja diskoteekkinä