Hyödyllistä kumppanuutta eläinmaailmassa
SHAKESPEARE on kirjoittanut: ”Luonto opettaa eläimiä tuntemaan ystävänsä.” Ja eläinmaailmassa on todellakin monia hyödyllisiä kumppanuuksia, joista yhdessä on toisena osapuolena matonokkeli, Etelä-Afrikassa asuva lintu.
Tämä lintu on noin 20 senttimetriä pitkä, ja sillä on leveä, paksuneva, keltainen tai punainen nokka, lyhyet jalat ja voimakkaat kynnet. Matonokkelin löytää tavallisesti istumassa suurten riistaeläinten kuten virtahepojen selässä ja karjaeläinten päällä. Mitä se oikein tekee? Se tutkii ahkerasti jokaisen halkeaman ja uurteen niiden nahkassa yrittäessään vapauttaa isäntänsä vahingollisista punkeista. Sen työ ei kuitenkaan jää vaille korvausta, sillä nämä punkit ovat matonokkelin tärkein ravinnonlähde.
Sekä ihminen että eläimet hyötyvät matonokkelin palveluksista. Ornitologi Oliver Austin nuorempi huomauttaa, että ”bušmannit ja alkukantaiset maanviljelijät pitävät [matonokkeleita] arvossa, koska ne vapauttavat heidän karjansa punkeista”. Afrikkalaisille metsästäjille matonokkelit ovat kuitenkin harmillisia. Miten niin? Kuvittelehan metsästäjää, joka salavihkaa lähestyy saalistaan ja on pääsemässä ampumaetäisyydelle. Yhtäkkiä lentää ylös valpas vartiomies – matonokkeli! Äänekkäillä, kiihkeillä huudoillaan matonokkeli saa nyt kumppaninsa huomaamaan, että vaara on lähellä. Sinne katosi saalis!
Kukkaeläin ja katkarapu
Toinen epätavallinen suhde vallitsee merivuokon ja vuokkokatkaravun välillä. Merivuokko kuuluu selkärangattomiin. Sitä on joskus sanottu ’kukkaeläimeksi’. Monille pikkueläimille ja kaloille yhteenotto tämän vedenalaisen kaunottaren kanssa merkitsee varmaa kuolemaa. Jokainen lonkero voi antaa myrkyllisen pistoksen, joka lamauttaa uhrin. Merivuokko vetää uhrin suuhunsa, joka on lonkeroiden tyvessä.
Polttiaislonkerot eivät kuitenkaan tehoa vuokkokatkarapuun, joka elää siten turvallisesti niiden seassa. Tässä symbioottisessa suhteessa katkarapu saa suojan petoeläimiltä ja ravintoa, kun se puhdistaa ravinnontähteet merivuokosta. Merivuokko puolestaan aivan ilmeisesti hyötyy katkaravun siivouspalveluksista.
Muita kumppanuksia meressä
Kala on ihmisten tavoin altis tulehduksille ja sairauksille. Mutta voisiko kala saada ennalta ehkäisevää hoitoa pysyäkseen terveenä? Voi tosiaankin, sillä jotkin niistä ovat liittoutuneet puhdistajakalan kanssa. Meriahvenet, mureenat, rauskut ja hait etsivät innokkaasti tätä pikkuruista meren asukasta.
Kuvittelehan mielessäsi nämä lihansyöjät rivissä vedenalaisilla puhdistusasemilla odottamassa vuoroaan. Valtava hai on ensimmäisenä. Puhdistajakala puhdistaa hain päästä pyrstöevään saakka ja poistaa kaiken tulehtuneen kudoksen. Sitten se katoaa hain pelottavaan, hampaita täynnä olevaan kitaan, poistaa mädäntyneet ravinnonjätteet, loiset ja sienet. Puhdistajakala hankkii ravintonsa neulankaltaisilla, terävillä hampaillaan myös syvältä kurkusta, sitten se poistuu kidusaukon kautta. Työ on tehty, seuraava potilas!
Pidättyväisemmille asiakkailleen puhdistajakalan tiedetään esittäneen tietynlaista tanssia, uineen kyljellään houkutellakseen arkaa kalaa avaamaan suunsa ja päästämään puhdistajakala työhön. Pian suu avautuu ja työt voivat alkaa. Monet kalat ovat niin innokkaita vastaanottamaan hoitoa, että odottavien kalojen riveissä on havaittu puhjenneen kahakoita. Kuuden tunnin aikana yksi puhdistajakala palveli 300:aa kalaa.
Tällaiset eläimet ovat tosiaankin osoittautuneet, kuten Raamattu sanoo, ”vaistonvaraisesti viisaiksi” suorittaessaan hyödyllisiä palveluksia toinen toisilleen. (Sananlaskut 30:24, UM) Ehkä me ihmiset voisimme ottaa niistä oppia ja opetella ’harjoittamaan antamista’ toisten hyödyksi! – Luukas 6:38.