Raamatun näkökanta
Onko Vanha testamentti vanhentunut?
◼ ”Vanha testamentti saarnaa vihaa ja kostoa: ’silmä silmästä ja hammas hampaasta’. Uusi testamentti, joka opettaa rakkautta ja anteeksiantamista, on korvannut sen kokonaan.”
◼ ”Vanhalla testamentilla ei yksinkertaisesti ole mitään merkitystä nykyajan kristityille, joten sitä ei ole enää tarpeellista lukea!”
OLETKO koskaan huomannut lausuvasi edellä olevia syytöksiä tai kuullut jonkun muun tekevän niin? Eikö Vanha testamentti (Raamatun heprealaiset kirjoitukset) todellakaan ole enää voimassa, onko se vanhentunut ja korvattu Uudella testamentilla (Raamatun kreikkalaisilla kirjoituksilla)? Mitä Raamattu itse sanoo?
Kiinnostavaa kyllä, Uusi testamentti osoittaa, että lakiliitto, sopimus jonka Jumala teki muinaisen Israelin kanssa, on vanhentunut eikä näin ollen sido kristittyjä. (Efesolaisille 2:15; Heprealaisille 8:13) Tämä lakiliitto sisältyy Vanhaan testamenttiin. Mutta Vanhassa testamentissa on paljon muutakin kuin lakiliitto!
Vanhassa testamentissa on kolme pääpiirrettä, jotka tekevät sen tärkeäksi sinulle. Mitkä ne ovat? 1) Merkityksellinen historia, 2) ylentävä runous ja 3) uskoa vahvistavat profetiat; kaikki nämä ovat suunnattoman arvokkaita nykyajan kristityille. Harkitsehan miksi näin on.
Raamatunhistoria
Vanhan testamentin ensimmäiset 17 kirjaa, 1. Mooseksen kirjasta Esteriin, muodostavat historiallisen muistiinmerkinnän Jumalan kanssakäymisestä ihmisten kanssa ihmisen luomisesta aina 400-luvulle eaa. saakka. Mutta tämä ei ole pelkkää kuollutta historiaa. Kuten kristitty apostoli Paavali kirjoitti: ”Mutta nämä [Vanhassa testamentissa kuvaillut asiat] kohtasivat heitä toistuvasti esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille [kristityille], joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet.” – 1. Korinttolaisille 10:11.
Miksi tällä historialla oli Paavalin mielestä merkitystä kristityille vuosisatojen etäisyydestä huolimatta? Syynä on yksinkertaisesti se, että kuten ihmisluonto ei ole muuttunut vuosien kuluessa, niin Jumala itsekään ei ole muuttunut. (Malakia 3:6) Kristitty opetuslapsi Jaakob sanoi Jehova Jumalasta, että hänen luonaan ”ei ole varjon kääntymisen vaihtelua”. (Jaakob 1:17) Auringon luoma varjo vaihtelee: se on keskipäivällä lyhyimmillään ja auringon laskiessa pisimmillään. Mutta Jehova on erilainen; hänen persoonallisuutensa on muuttumaton.
Historia voi siten opettaa meille paljon Jehovan kanssakäymisestä patriarkkojen kanssa, Israelin kanssa Punaisellamerellä ja erämaassa sekä monien muiden ihmisten kanssa. Esimerkiksi samoin kuin israelilaiset pahoittivat Jumalan mielen harjoittaessaan epäjumalanpalvelusta tai syyllistyessään haureuteen, niin hän ei ole myöskään mielissään, kun kristityt antautuvat sellaiseen käytökseen. (1. Korinttolaisille 10:1–12) Jopa lakiliitto, vaikka se ei sidokaan kristittyjä, antaa arvokasta syvempää ymmärrystä Jehovan persoonallisuudesta perimmäisten periaatteittensa kautta.
Raamatun runous ja profetiat
Seuraavat viisi kirjaa, Jobista Korkeaan veisuun, ovat runollisia kirjoja. Mutta nämä kirjat ovat enemmän kuin vain hyvää kirjallisuutta, koska niiden sisältö on hengellisesti kohottavaa ja pohjautuu usein historiallisiin tapahtumiin. Kenenpä tunteisiin Psalmit eivät ole vaikuttaneet? Ja kukapa ei ymmärtäisi Sananlaskujen kirjassa olevia käytännöllisiä neuvoja rehellisyydestä, mustasukkaisuudesta ja muista ihmissuhteisiin liittyvistä asioista? (Sananlaskut 11:1; 14:30) Epäilemättä nämä kirjat ovat yhtä hyödyllisiä nykyään kuin silloin, kun ne alkujaan kirjoitettiin.
Vanhan testamentin viimeiset 17 kirjaa, Jesajasta Malakiaan, ovat profeetallisia kirjoja. Ne sisältävät muinaisten heprealaisten profeettojen julistuksia ja tarjoavat satoja vuosia etukäteen värikkäitä kuvauksia Messiaan tulemisesta maan päälle. Uudessa testamentissa olevat evankeliumikertomukset todistavat kymmenien tällaisten ennustusten täyttymyksen, jopa pienintä yksityiskohtaa myöten. Varmasti näiden ennustusten täsmällisyyden harkitseminen vahvistaa uskoamme Jeesukseen Kristukseen Jumalan lähettämänä ihmiskunnan vapauttajana!
Ristiriitainenko Uuden testamentin kanssa?
Mutta voidaanko Vanhan testamentin ja Uuden testamentin välillä oleva ero selvittää? Valaiskaamme asiaa: Isä saattaa kurittaa kahta poikaansa eri tavalla, koska kummallakin lapsella on yksilöllinen luonne. Samaten kun Jehova antoi Vanhassa testamentissa neuvoja Israelille, sen neuvonnan sävy eroaisi Uudesta testamentista löytyvän, kristilliselle seurakunnalle annetun neuvonnan sävystä. Syy on siinä, että Israelin kansa muodostui ihmisistä, jotka olivat vihkiytyneet hänelle syntymän perusteella, kun taas kristityt ovat ryhmä ihmisiä, jotka kuuluvat hänelle omasta halustaan.
Raamatun huolellinen tutkiminen osoittaa siten, että nämä kaksi osaa eivät ole ristiriidassa keskenään vaan ennemminkin täydentävät toisiaan. Molempia osia tarvitaan, ”jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä”. – 2. Timoteukselle 3:16, 17.
Salliiko Vanha testamentti todellakin esimerkiksi henkilökohtaisen kostamisen, kun taas Uusi testamentti tuomitsee tämän? Ei lainkaan! Molemmat kehottavat rakastamaan vihollisia ja osoittavat, että kosto on varattu Jumalalle. (Vrt. 5. Mooseksen kirjan 32:35, 41:tä ja Sananlaskujen 25:21, 22:ta Roomalaiskirjeen 12:17–21:een.) Itse asiassa kun Vanha testamentti puhuu ’silmä silmästä ja hammas hampaasta’ -periaatteesta, se ei käsittele henkilökohtaista kostamista, vaan sen sijaan asianmukaisesti valtuutetun tuomioistuimen määräämää oikeudenmukaista korvausta. – 2. Mooseksen kirja 21:1, 22–25.
Vanha testamentti ei todellakaan ole vanhentunut tai ristiriitainen. Raamattu todistaa, että Vanha testamentti on yhtä elävä ja merkityksellinen nykyään eläville kristityille kuin Uusi testamenttikin. Muista Jeesuksen Kristuksen sanat: ”Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.” Ja näihin sanoihin eivät sisälly ainoastaan Kreikkalaiset kirjoitukset vaan myös Heprealaiset kirjoitukset. – Matteus 4:4; vrt. 5. Mooseksen kirja 8:3.