Ydinaseuhka
KAKSI poikaa on suljetussa autotallissa. Lattiaa peittää bensiinikerros. Kummallakin on kädessään tulitikkurasia ....
Tämä kuvaus sopii hyvin kahden supervallan välillä nykyään vallitsevaan tilanteeseen. Molemmilla on asevarastoissaan pelottavia ydinaseita, joiden käyttäminen johtaisi molemminpuoliseen tuhoon. Ohjukset ovat uhkaavasti valmiina tappamaan maaliinohjausjärjestelmien gyroskooppien pyöriessä vinhasti.
Tuhansia tällaisia kuoleman sanansaattajia on piilossa betonisiiloissa maan alla. Sadat muut väijyvät sukellusveneiden rungon sisällä ja vielä useammat suihkukoneiden nuolenmuotoisten siipien alla. Peloissaan oleva maailma pohtii kysymystä: mitä tapahtuu, jos näitä aseita joskus käytetään?
Annetaanpa erään korkea-arvoisen kenraalin vastata. Hän sanoo, että ydinsota olisi ”suuruusluokaltaan selvästi historian suurin katastrofi”. Muuan tiedemies lisää: ”Koko ihmissuku on todella vaarassa hävitä tyystin.”
Ikivanha kreikkalainen taru kertoo Damokles-nimisestä miehestä, joka pantiin istumaan vain yhden jouhikarvan varaan ripustetun miekan alle. Tuo miekka voisi hyvin kuvata ydinaseita ja Damokles koko ihmiskuntaa. Poistetaan miekka, niin Damokles on turvassa, jotkut sanovat. Mutta onko hyviä syitä odottaa sellaista? Viime vuosien kehitysvaiheet ovat antaneet toivoa monille:
Maaliskuu 1983: Yhdysvaltain presidentti Reagan tekee ehdotuksen strategisesta puolustusaloitteesta (SDI), tieteellisestä tutkimusohjelmasta, jonka tarkoituksena on tehdä ydinaseet ”kyvyttömiksi ja vanhanaikaisiksi”.
Tammikuu 1986: Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov tekee ehdotuksen kaikkien ydinaseiden poistamisesta tämän vuosisadan loppuun mennessä. Myöhemmin hän lausuu: ”Olemme valmiita neuvottelemaan paitsi kilpavarustelun lopettamisesta, myös laajimmasta mahdollisesta aseiden vähentämisestä, aina yleiseen ja täydelliseen aseidenriisuntaan saakka.”
Joulukuu 1987: Gorbatšov ja Reagan allekirjoittavat sopimuksen ohjusten vähentämisestä. Erään uutisraportin mukaan ”ensimmäistä kertaa atomiajan historiassa suurvallat eivät ole sopineet vain ydinaseiden rajoittamisesta vaan kokonaisten järjestelmien poistamisesta”.
Onko kuitenkaan todennäköistä, että nämä viimeisimmät kehitysvaiheet joskus johtavat maailmaan, jossa ei ole ydinaseita? Millaisia esteitä on menestyksen tiellä?