Mitä lapset tarvitsevat vanhemmiltaan

LAPSEN koulumenestystä ei tulisi mitata pelkästään sen perusteella, millaisia arvosanoja hän saa. Tärkeämpiä ovat ne arvot, joita hän omaksuu, hänen moraalimittapuunsa, hänen käytöksensä ja hänen ajattelunsa. Mutta kuka on ensisijaisesti vastuussa lapsen kehityksestä näillä aloilla?

”Vanhemmat”, vastaa muuan pitkään koulun opinto-ohjaajana toiminut. ”Koulujen antaman opetuksen päätavoite on tukea vanhempia sellaisten vastuuntuntoisten nuorten aikuisten tuottamisessa, jotka ovat hyvin kehittyneitä älyllisesti, fyysisesti ja tunneperäisesti.”

Tällaiset koulujen opinto-ohjaajat ovat usein oppineet, mikä tepsii ja mikä ei, kun on kysymys sopeutumiskykyisten nuorten aikuisten tuottamisesta. Yksi tällainen opinto-ohjaaja, Roddy Cameron, on ollut vuosien mittaan tekemisissä satojen ongelmatapausten kanssa. Herätkää!-lehden toimittaja kysyi häneltä: ”Mitä lapset tarvitsevat eniten menestyäkseen?”

Mietittyään hetkisen hän vastasi: ”Jos näytät minulle levottoman lapsen, niin erittäin todennäköisesti voin näyttää sinulle levottomat vanhemmat.” Kertoessaan niitä kokemuksia, joita hän on saanut keskustellessaan tällaisten vanhempien kanssa, hän huomautti: ”Yrittäessään selittää minulle, miksi he työskentelevät niin kovasti ja miksi heidän täytyy olla niin paljon poissa kotoa, he lähes aina sanovat, että he haluavat antaa lapsilleen sen, mitä he eivät itse saaneet.”

Mutta tarvitsevatko lapset todella niitä aineellisia etuja, joita monilla lasten vanhemmilla ei ollut, kun he olivat lapsia? Ovatko kalliit autot, hienot vaatteet ja jännittävät lomat tärkeitä, jotta voisi tulla menestykselliseksi ja sopeutumiskykyiseksi oppilaaksi? ”Mitä vikaa on halaamisessa, suukossa, rakkauden ja huomion osoittamisessa?” kysyi Cameron retorisesti. ”Nämä eivät maksa mitään, mutta juuri niitä lapset tarvitsevat eniten.”

Aikaa, rakkautta ja huolenpitoa

Hellä rakkaudellinen huolenpito on lasten perustarve. Ja vanhemmat voivat tehokkaimmin antaa sitä antamalla epäitsekkäästi itseään, antamalla aikaansa ja osoittamalla häpeämättä aitoa, ylitsevuotavaa rakkautta ja syvää kiinnostusta. Muuan kirjailija huomautti, että paras lahja minkä toinen ihminen voi antaa toiselle on se, että ”on lähellä”.

Kirjasessaan Plain Talk About Raising Children Yhdysvaltain mielenterveysinstituutti julkaisi menestyksellisiä vanhempia koskeneen tutkimuksen tulokset. Sellaisiksi luokiteltiin vanhemmat, joiden yli 21-vuotiaat lapset ”olivat kaikki tuotteliaita aikuisia, jotka sopeutuivat ilmeisen hyvin yhteiskuntaamme”. Näiden sopeutumiskykyisten nuorten aikuisten vanhemmilta kysyttiin: ’Mikä on paras neuvo, minkä voisitte oman henkilökohtaisen kokemuksenne perusteella antaa toisille vanhemmille?’ Eniten annettiin seuraavanlaisia vastauksia: ’Rakasta runsaasti’, ’kurita rakentavasti’, ’viettäkää aikaa yhdessä’, ’opeta lapsesi erottamaan oikea väärästä’, ’kehitä molemminpuolinen kunnioitus’, ’kuuntele todella heitä’, ’pelkän puheen sijasta anna ennemmin ohjausta’ ja ’ole realistinen’.

Kuulostaako tämä proosalliselta ja vanhanaikaiselta? Vanhemmat voivat kuitenkin kysyä itseltään: ’Jos jokin tepsii hyvin, niin miksi hylätä se jonkin sellaisen vuoksi, joka ei tepsi?’ Todellakin, aika, rakkaus ja huolenpito muodostavat sen liiman, joka pitää perheet yhdessä. Vanhempien kotitehtävä on juuri se, että he täyttävät nämä lastensa perustarpeet. Kun he täyttävät tehtävänsä, niin he auttavat lapsiaan tulemaan menestyviksi oppilaiksi ja myöhemmin menestyviksi aikuisiksi. Ei ole olemassa oikoteitä, ei korvikkeita, kuten aineellisen antaminen, joilla olisi jotain merkitystä.

Lapset ovat kuin kasveja

Monissa suhteissa lapset kasvavat ja kehittyvät kasvien tavoin. Menestyvä maanviljelijä tietää, mitä tarvitaan, jotta voisi niittää hyvän sadon: hedelmällistä ja muokattua maata, lämmintä auringonpaistetta, vettä, rikkaruohojen kitkemistä ja suojelevaa huolenpitoa. Kasvun aikana kohdataan usein vaikeita aikoja ja sydänsuruja aina elonkorjuuaikaan asti. Mutta millaista ylpeyttä menestyvät maanviljelijät tuntevatkaan, kun he näkevät kovalla työllä ansaitsemansa palkan!

Varmasti ihmiselämä on arvokkaampi kuin maanviljelijän sato. Voitaisiinko näin ollen odottaa, että haluttuun tulokseen päästäisiin vähemmällä ponnistelulla? Ne vanhemmat, joita Yhdysvaltain kansallinen mielenterveysinstituutti tutki, sekä ne kymmenet vanhemmat ja koululaiset, joita Herätkää!-lehti haastatteli kahden kuluneen vuoden aikana, vastasivat kieltävästi.

Menestyksellinen isä tai äiti tietää, että lapsen kasvattaminen vaatii sitoutumista. Kotiympäristön täytyy olla hyvä, siinä täytyy olla paljon lämpöä ja ymmärtämystä. Vanhempien tarvitsee lempeästi mutta hellittämättömästi kehittää lapsissaan arvostusta oppimista ja elämää kohtaan. Heidän tulee kärsivällisesti oikaista ja valvoa ja ottaa avuliaasti osaa vaikeisiin aikoihin ja sydänsuruihin, jotka vitsaavat jokaisen ihmisen elämää, valvoa niitä ja avuliaasti jakaa ne heidän kanssaan. Jos vanhemmat tekevät tämän, on erittäin todennäköistä, että satona on menestyvä nuori aikuinen.

[Huomioteksti s. 6]

’Näytä minulle levoton lapsi, niin todennäköisesti voin näyttää sinulle levottomat vanhemmat’

[Huomioteksti s. 6]

Aika, rakkaus ja huolenpito muodostavat sen liiman, joka pitää perheet yhdessä