Suuret purjealukset saavat Sydneyn lumoihinsa

KUN John Masefield, arvostettu englantilainen 1900-luvun runoilija, kirjoitti nämä sanat balladissaan ”Sea-Fever”, hänellä ei luultavasti ollut mielessään se sykähdyttävä vaikutus, joka suurilla purjelaivoilla voi olla katselijoihin. Mutta purjealusten näkeminen teki varmasti todella syvän vaikutuksen paikallisiin sydneyläisiin katselijoihin ja sankkoihin vierasjoukkoihin. Oli Australian päivä, 26. tammikuuta 1988, ja Sydney Harbour oli valkoisenaan purjeita, jotka ilmaisivat Australian 200-vuotisjuhlien alkaneen.

Katselijoita täynnä olleet alukset tungeksivat väylillä, ja arviolta kaksi miljoonaa jalankulkijaa reunusti sataman rantoja. Mutta miksi kaikki olivat niin poikkeuksellisen kiinnostuneita tietystä suurten purjealusten ryhmästä? Koska siihen kuuluneet laivat olivat mukana sen matkan toisinnossa, jonka ensimmäinen Australiaan purjehtinut laivue oli tehnyt Portsmouthista Englannista 200 vuotta sitten. Tuon laivueen 11 purjelaivaa lähtivät Englannista toukokuun 13. päivänä 1787 ja saapuivat Sydney Coveen 26. tammikuuta 1788.

Alkuperäinen matka oli merenkulun riemuvoitto

Kirjassaan Australian Discovery and Colonisation Samuel Bennett kertoo kiehtovia yksityiskohtia tuosta ensimmäisestä laivueesta. Hän kirjoittaa: ”[Englannin rannikolla sijaitseva] Isle of Wight määrättiin kokoontumispaikaksi laivueelle, joka käsitti yksitoista purjealusta. – – Varuskunta koostui 200 merisotilaasta, – – joista neljänkymmenen sallittiin ottaa vaimonsa ja perheensä mukaan, 81 vapaasta siirtolaisesta ja 696 rangaistusvangista. Siirtokunnan perustajissa oli siksi yksi vapaa aina kahta vankia kohden. – – Vangit olivat enimmäkseen Englannin maaseutualueilta peräisin olevia nuoria. – – Vain hyvin harvat oli tuomittu vakavista rikoksista. Kaikista 696:sta vain 55 oli tuomittu pitemmäksi aikaa kuin seitsemäksi vuodeksi, ja suuren osan tuomioiden oli määrä päättyä kahden tai kolmen vuoden kuluttua perille saapumisesta.”

Siitä, kuinka moni menetti henkensä tuolla pitkällä merimatkalla Englannista Australiaan, ei olla tarkoin selvillä. Arvioitu määrä vaihtelee ainoastaan 14:stä noin 50:een. Erään kirjoittajan mielestä se, että yli tuhat ihmistä ahtautui 11 pieneen laivaan yli kahdeksan kuukauden ajaksi purjehtiakseen toiselle puolelle maapalloa ja että matkalla kuoli näin vähän ihmisiä eikä ainoatakaan laivaa menetetty, oli merenkulun ja järjestelytaidon mahtava saavutus.

Matkan toisinto

13. toukokuuta 1987 lähti siis 11 purjealusta jälleen Portsmouthista Englannista tarkalleen ensimmäisen laivueen tapaan, joka nosti purjeet 200 vuotta aiemmin. Neljä laivaa oli vuokrattu tuota päivää varten, jotta matkan toisinnon virallisessa lähdössä alusten yhteismäärä olisi täsmälleen 11. Etelään, kohti Australiaa purjehtineihin seitsemään alukseen liittyi kaksi alusta Teneriffalla Kanarian saarilla, ja viimeiset kaksi liittyivät laivueeseen Sydneyssä. Niinpä Sydney Harbouriin tultaessa laivueessa oli täydet 11 raakapurjealusta.

Valittu merireitti oli sama kuin alkuperäisellä kahdeksan kuukautta kestäneellä matkalla: Teneriffa, Rio de Janeiro, Kapkaupunki ja sieltä Sydneyyn. Tällä kerralla tehtiin kuitenkin kaksi ylimääräistä pysähdystä, toinen Port Louis’ssa Mauritiuksessa ja toinen Fremantlessa Länsi-Australiassa. Lopullinen kokoontumispaikka oli Botany Bay, joka sijaitsee aivan Sydney Harbourin eteläpuolella. Sieltä tämä uudelleen järjestäytynyt laivue purjehti saattueessa kauniiseen satamaan tiistaiaamuna, 26. tammikuuta 1988.

Samanlainen mutta erilainen

Vaikka toisinnossa käytetyt laivat olivat ulkonäöltään ja kooltaan niin lähellä alkuperäisiä laivoja kuin mahdollista, monissa suhteissa niiden välillä oli merkittäviä eroja. 1900-luvun kopioissa matkustaminen oli erittäin mukavaa, jotkin niistä olivat jopa loistoluokkaa. Niissä oli purjeiden lisäksi myös koneet satamissa liikkumista varten, ja hyvään varustukseen kuuluivat myös sähkögeneraattorit, pakastimet, pesukoneet, kuivaajat, suihkut ja jopa vedenvalmistuslaitteet.

Miten jyrkkä vastakohta nämä mukavuudet olivatkaan verrattuina rangaistusvankien surkeisiin oloihin, kun he joutuivat ahtautumaan pimeisiin, pahanhajuisiin tiloihin silloin kaksisataa vuotta aikaisemmin! Monet olivat kahleissa, eikä heitä päästetty kannelle muulloin kuin päiväsaikaan hyvällä säällä. Muuna aikana heitä pidettiin suljettuina lastiruumiin, jotka olivat kuin vankilakerroksia. Makuulavat, jotka olivat riveissä noin metrin päässä toisistaan, oli tehty puusta, ja ne olivat 2,3 metriä pitkiä ja 1,8 metriä leveitä. Kussakin tällaisessa ”punkassa” nukkui viisi ihmistä!

Muut suuret laivat tekevät näkymästä vieläkin dramaattisemman

Toisinnossa käytetyn laivueen raakapurjealukset olivat suhteellisen pieniä. Suurin oli vain 48 metriä pitkä, ja sen uppoama oli ainoastaan 530 tonnia. Jotta tilaisuudesta olisi saatu vieläkin dramaattisempi, muitakin valtioita pyydettiin lähettämään suuria purjealuksia juhliin. Kutsua noudattaneita oli suunnaton määrä. Noin 200 sellaista alusta tuli Sydneyyn, ja niiden koko vaihteli kohtuullisesta 13 tonnin aluksesta aina Japanin jättiläismäiseen parkkiin, Nippon Maruun, saakka, joka on 110 metriä pitkä, jonka masto kohoaa 50 metrin korkeuteen ja jonka uppoama on 4729 tonnia. Romanttisia purjelaivoja tuli niinkin erilaisista maista kuin Puolasta, Omanista, Intiasta, Uruguaysta, Espanjasta, Yhdysvalloista ja Alankomaista.

Monet vierailevista aluksista kokoontuivat Hobartissa Tasmanian saariosavaltion luona osallistuakseen 620 meripeninkulman pituiseen kilpapurjehdukseen Sydneyyn, missä ne sitten asettuivat satamaan riviin toivottaakseen ensimmäisen laivueen toisinnon 11 laivaa tervetulleiksi, kun nämä purjehtivat saattueessa lähellä sijaitsevasta Botany Baysta.

Tällainen oli siis se vaikuttava näkymä, jota tuhannet innokkaat katselijat saivat ihailla tuona säteilevänä tammikuun 26. päivänä 1988. Se oli merkkinä siitä, että eurooppalaiset olivat asuneet nyt ensimmäiset 200 vuotta tässä laajassa, ruskeassa, auringon polttamassa maassa, Australiassa – jossa asuu nykyään noin 16 miljoonaa ihmistä.

[Kokosivun kuva s. 17]