Vaimoihin kohdistuva väkivalta – perhesalaisuus

NAISIIN kohdistuva perheväkivalta on hätkähdyttävän yleistä. Aikakauslehti Psychology Today kertoi vuonna 1985, että ”joka kymmenes nainen joutuu jolloinkin avioliittonsa aikana miehensä taholta vakavan pahoinpitelyn (lyöntien, potkimisen, puremisen tai jonkin pahemman) kohteeksi”. Vuotta myöhemmin antoi aikakauslehti Family Relations viitteitä siitä, että ongelma oli vieläkin suurempi, kun se kirjoitti, että ”joka toinen amerikkalainen nainen joutuu jolloinkin perheväkivallan uhriksi”. Suomessa joutui vuonna 1981 tehdyn tutkimuksen mukaan joka kymmenes avio- tai avovaimo pahoinpidellyksi. Muissa maissa ovat arviot olleet samansuuntaisia.

Eräs newyorkilainen piirisyyttäjä sanoo naisten lisääntyvästä pahoinpitelystä näin: ”Naisiin kohdistuva väkivalta on nykyään erittäin yleistä amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Liittovaltion poliisi FBI on arvioinut, että joka 18. sekunti piestään yksi vaimo ja että joka vuosi tulee 6 miljoonaa naista pahoinpidellyksi.” On saatu selville, että ”perheväkivalta aiheuttaa naisille enemmän sairaalahoitoa vaativia vammoja kuin kaikki raiskaukset, päällekarkaukset ja auto-onnettomuudet yhteensä”. Joka vuosi saa noin 4000 naista surmansa.

Jos vaimon kokema fyysinen väkivalta pysyy perhesalaisuutena, niin miehen lähipiiriin kuuluvat – hänen parhaat ystävänsä, työtoverinsa, perheeseen kuulumattomat sukulaiset – eivät ehkä koskaan arvaa, millaisen perhetyrannin kanssa he oikeastaan ovat tekemisissä. Hän saattaa käyttäytyä hyvin työssään tai seuraelämässä, ja usein hänen toverinsa katsovat häneen jäljittelemisen arvoisena mallina. Moni perhetyranni ei mistään hinnasta rupeaisi tappelemaan ravintolassa, kadulla tai työpaikalla. Monet antaisivat yltään paitansakin tarvitsevalle.

Mutta kun he ovat aviopuolisonsa kanssa, niin jokin mitättömän pieni asia voi saada heidät raivon valtaan: ruoan viipyminen, vääränlaisen ruoan laittaminen, tyytymättömyys vaimon pukeutumistyyliin tai se, että vaimo haluaisi katsoa televisiosta jotakin tiettyä ohjelmaa ja hän jotakin muuta. Eräs Englannissa tehty tutkimus osoitti, että 77 prosentissa tutkituista tapauksista vaimon pahoinpitely oli alkanut ilman edelläkäypää riitaa. Raporttien mukaan hakkaaminen voi monissa tapauksissa alkaa jostakin ”niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin siitä, että vaimo on rikkonut munankeltuaisen tai on sitonut hiuksensa poninhännälle”.

Eräs mies, joka oli pahoinpidellyt vaimoaan, myönsi ”raivostuneensa siitä, että vaimo oli sotkeutunut vuodevaatteisiin”. Se sai hänet paiskaamaan vaimon lattialle ja takomaan hänen päätään lattiaan niin voimakkaasti, että hän sai aivotärähdyksen. Eräs vaimo, joka vuosien ajan oli kärsinyt pahoinpitelyistä, sanoi: ”Välikohtauksen puhkeamiseen saattoi riittää se, että unohdin panna jotakin nimenomaista ruokapöytään.”

Eräs 3,5 vuotta naimisissa ollut vaimo arvioi, että häntä oli hakattu noin 60 kertaa avioliiton aikana. ”Mies ei pitänyt ystävistäni”, hän sanoi. ”Vähitellen lakkasin tapaamasta heitä.” Lopulta hänen oli katkaistava siteensä omiin lähiomaisiinsa, koska mies ei pitänyt heistä. ”Jos yritin soittaa, siinä oli riittävästi syytä uuteen pahoinpitelyyn”, hän selitti. Toinen pahoinpidelty vaimo sanoi: ”Lopulta kävi niin, että kysyin häneltä joka asiassa, mitä minun pitäisi seuraavaksi tehdä: mitä laittaa ruoaksi, miten sijoittaa huonekalut.”

Tutkimusten mukaan illat, yöt tai viikonvaihteet ovat todennäköisimmin sellaista aikaa, jolloin vaimo tulee pahoinpidellyksi. Tästä seuraa myös, että pahasti piesty vaimo ilmaantuu todennäköisemmin sairaalan ensiapuklinikalle kuin tavalliselle lääkärinvastaanotolle. Pahoinpidellyt naiset saattavat usein tuoda hoidettavaksi verta vuotavia haavoja, joita heillä on varsinkin päässään ja kasvoissaan. Sisäiset vammat ovat myös yleisiä. Niitä ovat esimerkiksi aivotärähdys, tärykalvon puhkeaminen ja varsinkin raskaana olevilla naisilla vatsavammat. Usein kaulassa on kuristamisesta syntyneitä jälkiä. Monesti joudutaan hoitamaan murtuneita luita: leukaluita, käsivarren luita, sääriluita, kylkiluita ja solisluita. Jotkut uhrit täytyy ehkä lähettää erikoishoitoon palovammojen takia, joita heille on aiheutettu kiehuvilla nesteillä tai jollakin hapolla.

Eräs lehti kirjoitti pahoinpitelevistä aviomiehistä näin: ”Nämä miehet ovat todellisia hirviöitä. He pitävät naisia lukkojen takana, katkovat heiltä luita, tekevät heistä raajarikkoja. He pistelevät heitä puukolla, kokeilevat heihin huumausaineita, lyövät heitä nyrkillä kasvoihin, vatsaan ja rintoihin. He painavat pistoolinpiipun kiinni heidän päähänsä – ja tappavat heidät.” Raportit kertovat muutakin: vaimoja on kytketty ketjuilla kiinni vuoteeseen, ja autoista on revitty sähköjohtimia, jottei niillä päästäisi ajamaan. Mikäli vaimo yritti paeta, hänet ja lapset uhattiin tappaa. Tämänkaltaisia murhenäytelmiä on loputtomasti.

Ruumiillisen väkivallan lisäksi, jota voi kohdata usein, esiintyy uhkailua ja syyttelyä, haukkumista, masennusta, painajaisia ja unettomuutta.

Millainen on sitten se mies, joka saattaa näin kaltoin kohdella aviopuolisoaan – naista, josta hän usein voi sanoa, että hän rakastaa tätä eikä voi tulla toimeen ilman tätä? Seuraavassa kirjoituksessa piirrämme hänestä muotokuvan.