Paheneva huumeongelma
HUUMAUSAINEET ovat nykyään kovasti esillä uutisissa. On vaikea ottaa käteen sellaista sanoma- tai viikkolehteä, jossa ei kerrottaisi jotakin huumeongelmiin liittyvää: Huumekuriirina toiminut diplomaatti jää kiinni. Valtionpäämiestä syytetään mukanaolosta huumeitten salakuljetuksessa. Kuuluisa urheilija joutuu hoitoon huumeongelmansa takia. Poliisit löytävät ratsiassa lentokoneesta tai laivasta suuren huumelastin. Kuuluisa esiintyvä taiteilija kuolee liian suureen huumeannokseen. Käy ilmi, että veturinkuljettaja oli ollut junaonnettomuuden sattuessa huumeiden vaikutuksen alaisena. Poliitikko valitsee tärkeäksi vaaliteemakseen huumeiden torjunnan. Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Huumeongelma on käynyt niin ilmeiseksi, että viime vuonna 24 maata ryhtyi yhteistuumin tehostamaan toimiaan huumeita vastaan. Ne ”hävittivät 5046 tonnia kookapensaan lehtiä ja 17585 tonnia marihuanakasveja”, kirjoittaa U.S.News & World Report ja jatkaa: ”[Yhdysvaltain] ulkoministeriö on kuitenkin todennut, että nykyiset tukahduttamisohjelmat ’eivät ole riittäviä, jotta huumausaineitten tarjonta vähenisi kaikkialla maailmassa’.”
Huumetakavarikot, pidätykset ja tuomiot ovat lisääntyneet. Mutta samoin on tapahtunut myös huumeitten tarjonnalle. Vain pieni osa tuotetuista huumeista päätyy viranomaisten käsiin, ja monin paikoin huumeita saa nykyään helpommin kuin koskaan ennen. Esimerkiksi huolimatta yhteisponnisteluista, joilla vuonna 1986 pyrittiin etsimään ja hävittämään kokaiinilaboratorioita, kasvoi vuosina 1986 ja 1987 kookapensaan lehdistä saatavan kokaiinin tuotanto Boliviassa, Kolumbiassa ja Perussa 10 prosenttia. Kaduilla myytävä kokaiini on nykyään paljon puhtaampaa kuin ennen, ja hinnat ovat pudonneet jyrkästi – mikä sekin todistaa tarjonnan kasvamisesta.
”Yhdysvalloissa nuoret käyttävät huumeita enemmän kuin missään muussa teollisuusmaassa maailmassa, ja huumeidenkäyttö aloitetaan entistä nuoremmalla iällä”, sanotaan tiedotuslehdessä nimeltä Behavior Today. Eräs tutkimus osoitti, että yli puolet kaikista lukiolaisista oli joskus kokeillut jotakin huumetta ja että 25 vuotiaitten ikäryhmässä tällaisten kokeilijoitten osuus oli jo noin 80 prosenttia. Yhdysvalloissa on nykyään noin 1,2 miljoonaa narkomaania ja 23 miljoonaa sellaista, jotka silloin tällöin käyttävät huumeita.
Huume-epidemia ei ole jättänyt muitakaan maita rauhaan. Neuvostoliiton sisäministeri Alexander Vlasov sanoi eräässä Pravdan uutisessa näin: ”Taistelusta huumeiden väärinkäyttöä ja siihen liittyvää rikollisuutta vastaan on tullut sisäministeriön tärkeimpiä tehtäviä.” Soviet Weekly -lehden mukaan ”Neuvostoliitossa on kahden viime vuoden aikana nostettu 80000 kansalaista vastaan syyte huumausainerikoksista”, ja vaikka huumeidenkäyttäjille on pyritty antamaan hoitoa, ”ongelma on edelleen vaikea, ja rekisteröityjä huumeidenkäyttäjiä on noin 131000”.
Unkarissa on tiettävästi 30000–50000 huumeidenkäyttäjää. Puolassa on arviolta 200000–600000 narkomaania, joista osa käyttää kovia aineita, ja useimmat heistä ovat alle 25-vuotiaita. Pakistanissa on arvioitu olevan lähemmäs 313000 oopiumin ja 150000 heroiinin käyttäjää. Euroopan talousyhteisöä edustavan Euroopan parlamentin jäsen sir Jack Stewart Clark ennustaa, että 1990-luvun puolivälissä Länsi-Euroopassa voi olla 3–4 miljoonaa kokaiinin käyttäjää. Espanjassa kokaiinin käyttäjiä on jo noin 60000–80000. Vuonna 1984 Suomessa arvioitiin olevan huumeidenkäyttäjiä noin 100000.
Huumeongelma on kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että erään Yhdistyneitten kansakuntien tutkimuksen mukaan se on nykyään uhkaamassa ”joissakin maissa turvallisuutta”.
Miksi huumeongelma on nykyään niin paljon esillä? Miksi ihmiset ylipäätään käyttävät huumeita? Miksi voimaperäisetkin yritykset kasvavan huumeongelman hillitsemiseksi ovat epäonnistuneet? Mitä pahenevan huumevaaran pysäyttämiseksi on tehtävissä?