Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g88 8/12 s. 10-12
  • Onko mitään toivoa huumeongelman voittamisesta?

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Onko mitään toivoa huumeongelman voittamisesta?
  • Herätkää! 1988
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Sota huumeiden tarjontaa vastaan hävitty
  • Tarjoaako kysynnän vähentäminen ratkaisun?
  • Mihin meidän tulee panna toivomme
  • Miten huumeet vaikuttavat elämääsi?
    Herätkää! 1999
  • Voidaanko huumeiden vastainen sota voittaa?
    Herätkää! 1999
  • Paheneva huumeongelma
    Herätkää! 1988
  • Miten huumaavien aineiden väärinkäyttö vaikuttaa sinuun ja ympäristöösi
    Herätkää! 1974
Katso lisää
Herätkää! 1988
g88 8/12 s. 10-12

Onko mitään toivoa huumeongelman voittamisesta?

MISTÄ johtuu, että kaikki yritykset paisuvan, laittoman huumekaupan pysäyttämiseksi ovat epäonnistuneet? Syynä on ollut yhdellä sanalla ilmaistuna RAHA. Huumekauppa on mahtavaa liiketoimintaa. Voitot lasketaan miljardeissa dollareissa.

Yksistään Yhdysvalloissa ovat huumekaupan bruttotulot noin 60–120 miljardia dollaria (270–540 miljardia markkaa) vuodessa. Jos menot ovat 20 miljardin dollarin luokkaa, niin nettotuloiksi jää 40–100 miljardia dollaria. ”Huumekauppa, jossa vuosittain pyörii 300 miljardin dollarin [1350 miljardin markan] suuruiset rahat, on maailman suurinta liiketoimintaa”, kirjoittaa World Press Review.

Kun huumekauppiailla on käytettävissään näin paljon rahaa, he ovat ihmisen luontaista ahneutta ja itsekkyyttä hyväkseen käyttämällä saavuttaneet sellaisen vallan, että he pystyvät tekemään melkeinpä mitä tahansa. ”He eivät enää laske rahojaan – he punnitsevat ne”, sanoi eräs poliisiupseeri. ”He voivat lahjoa todistajat; he voivat ostaa rahalla kenet tahansa, kenet he haluavat.” Kerrotaan, että Boliviassa eräs huumekauppias tarjoutui maksamaan maansa koko 3,8 miljardin dollarin ulkomaanvelan, mikäli viranomaiset eivät yrittäisi panna huumausainelakeja täytäntöön.

Läntisen pallonpuoliskon mahtavat kokaiini- ja marihuanakauppiaat ovat vaikutusvaltansa puolesta jopa ylittäneet Aasian perinteiset oopiumikuninkaat. ”Lahjonnalla ja käyttämällä tarpeen vaatiessa ampuma-aseita huumeparonit ovat kylväneet ympärilleen turmelusta Boliviasta Bahama-saarille asti, ja useammassa kuin yhdessä valtiossa he uhkaavat syrjäyttää vaaleilla valitun hallituksen vallanpitäjänä”, kirjoittaa viikkolehti Time. ”Meillä on vastassamme järjestö, joka on vahvempi kuin valtio”, sanoo Kolumbian entinen presidentti Belisario Betancur.

Hänen luulisi tietävän, mistä puhuu. Kolumbiassa ovat Medellínin kartellin jäsenet, kokaiinikauppaa hallitsevat huumekuninkaat, käyneet kiivasta kampanjaa kaikkia niitä vastaan, jotka ovat vastustaneet heitä tai yrittäneet asettaa heitä syytteeseen. Tapettujen joukossa on ollut oikeusministeri, 21 tuomaria, erään sanomalehden päätoimittaja, toistakymmentä toimittajaa ja kymmeniä sotilaita ja poliiseja. ”Koskaan ennen ei rikollinen liikeyritys ole onnistunut tällä tavoin uhkailemaan suurehkoa valtiota”, toteaa viikkolehti Newsweek. ”Kolumbiassa tuomarit pelkäävät tuomita, poliisit pelkäävät tehdä pidätyksiä. Kriittiset toimittajat kirjoittavat nykyään artikkelinsa usein ulkomailta, missä heillä on seuranaan paljon muita kolumbialaisia, jotka ovat paenneet maasta voidakseen pitää henkensä.”

Sota huumeiden tarjontaa vastaan hävitty

Raha on se tekijä, jonka vuoksi sota huumeiden tarjonnan tyrehdyttämiseksi on epäonnistunut kaikilla tasoilla. Talonpojat viljelevät yhä kookapensasta, marihuanahamppua ja oopiumiunikkoa, joista saadut tulot ovat moninkertaiset verrattuna niihin pieniin ansioihin, joilla he ehkä jotenkuten tulisivat toimeen, jos tyytyisivät viljelemään perinteisiä viljelyskasveja. Heille huumekuninkaat ovat hyväntekijöitä, jotka pitävät talouselämän pystyssä. Monet poliisit ja tullimiehet katselevat huumeiden salakuljetusta jatkuvasti läpi sormiensa ja voivat tällä tavoin ansaita kerralla jopa 50000 dollaria ja enemmänkin.

Kauppiaat perehdyttävät lapsia jo 9–10 vuoden ikäisinä huumekaupan tuottavuuteen: keräilemään kaduilta tyhjiä crack-pulloja 25 sentin kappalehintaan, ansaitsemaan 100 dollaria päivässä tähystäjänä poliisin varalta, 300 dollaria päivässä huumeita kuljettavana juoksupoikana ja vihdoin teini-iässä jopa 3000 dollaria päivässä kauppiaana. Kun he sitten pöyhistelevät koulutovereittensa edessä ostamillaan turkiksilla, paksuilla kultakäädyillä ja kalliilla autoilla, he houkuttelevat muita huumekaupan piiriin.

Terroristit ovat keksineet ruveta rahoittamaan toimintaansa huumeilla. He vuorostaan auttavat huumekauppiaita. Joillekuille poliittisille johtajille huumekauppa on keino, jolla he sekä rikastuttavat itseään että pyrkivät horjuttamaan vihollishallituksia. Pidätykset tai tuomiot eivät pelota heitä. Voitot ovat niin huikeita, että heti kun yksi kauppias tai lahjottu viranomainen jää kiinni, hänen tilalleen on kaksi uutta tulokasta.

”Huumeiden tuotanto ja huumekauppa tulevat valitettavasti vastaisuudessakin olemaan suurta liiketoimintaa, ja kaikkialla maailmassa tulee huumeidenkäyttö jatkuvasti kasvamaan”, sanotaan eräässä Yhdysvaltain ulkoministeriön maaliskuussa julkaisemassa raportissa. ”Hallitusviranomaisten ja toimeenpanoviranomaisten turmelus, lahjonta, huumekauppiaitten harjoittama pelottelu ja väkivalta ja se karu tosiasia, että huumekauppiailla on enemmän miehiä, aseita ja rahaa kuin on valtioilla, tulevat edelleenkin heikentämään koko maailmaa kattavia yrityksiä huumeiden tuotannon ja huumekaupan lopettamiseksi.” Mihin me sitten voimme panna toivomme?

Tarjoaako kysynnän vähentäminen ratkaisun?

Joidenkuiden mielestä ratkaisu on siinä, että huumeiden kysyntä saataisiin pienenemään. Muiden elinkeinojen tavoin kansainvälistä huumekauppaakin säätelee kysynnän ja tarjonnan laki. Ilman nykyisenlaista, kyltymättömän tuntuista huumeiden kysyntää huumeiden virta lopulta ehtyisi. Varoituksista, paremmasta koulutuksesta, huumetesteistä ja huumevalistuksesta huolimatta huumeidenkäyttö jatkuu vähentymättömänä. Vielä pahempaa on, että yhä useammat alkavat käyttää niitä.

”Huumeidenkäyttö on leviämässä muihinkin maihin eri puolilla maailmaa”, toteaa viikkolehti Time eräässä raportissaan. ”Amerikkalainen huumekulttuuri on mennyt vientitavarana eurooppalaisen ja aasialaisen nuorison keskuuteen. Vaikka tarkkojen lukujen saanti on vaikeaa, huumeiden käyttö näyttää laajenevan kaikkialla maailmassa ja varsinkin niissä maissa, joista huumeita tulee Yhdysvaltoihin.” Esimerkiksi Boliviassa on narkomania lisääntynyt viime aikoina aivan valtavasti. Samalla kun kookalehtien pureskelu ja teen valmistaminen lehdistä on täysin laillista, ovat yhä useammat nuoret tulossa riippuvaisiksi myrkyllisestä kokaiinin muodosta, basucosta, jota poltetaan. Vietnamista kerrotaan, että oopiumin ja heroiinin käyttö on lisääntynyt huimasti nuorison keskuudessa sekä maan etelä- että pohjoisosassa. Koko maailmassa on tiettävästi noin 40 miljoonaa laittomien huumausaineiden käyttäjää.

Nykyään myönnetään, että mikään valtio ei yksinään pysty panemaan huumeongelmaa aisoihin. Ryhtyvätkö kaikki valtiot sitten yhdessä hillitsemään tätä nykyajan vitsausta? Täydelliseen yhteistyöhön ryhtyminen on varsin epätodennäköistä, kun ajatellaan sitä, millainen ahneus ja taloudellisen voiton pyynti ovat laitonta huumekauppaa pyörittämässä – puhumattakaan yhteensovittamattomista poliittisista erimielisyyksistä. Jotkin valtiot pidättyvät käyttämästä liittolaisiaan vastaan sellaisia pakotteita, joilla olisi todellista vaikutusta, vaikka nämä liittolaiset saattavat olla huumekaupan keskuksia. Sitä paitsi miljoonat ihmiset saavat toimeentulonsa huumekasvien viljelystä. ”On maita, jotka yksinkertaisesti romahtaisivat, jos huumekauppa katoaisi yhdessä yössä”, kirjoittaa lehti World Press Review.

Mihin meidän tulee panna toivomme

Viranomaiset toivovat parhaassa tapauksessa sitä, että huumeiden käyttö saataisiin jonkin verran vähenemään ja että nykyinen huumevillitys aikanaan vähitellen menettäisi otettaan. Toivolle huumeongelman täydellisestä poistumisesta on kuitenkin päteviä perusteita. Ne löytyvät seuraavasta Raamatun lupauksesta: ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren.” (Jesaja 11:9; Habakuk 2:14) Sanoihin ”ei – – pahaa eikä vahinkoa” sisältyvät myös kaikki ne tuskalliset ongelmat, joita huumeiden käyttö aiheuttaa.

Miten tällainen on sitten mahdollista? Sen takia, että maa on oleva ”täynnä Herran [”Jehovan”, UM] tuntemusta”. Huumeista irtipääsy täytyy nähdä todella mielekkäänä, ennen kuin siinä voi onnistua. Rakkaus Jehova Jumalaan ja halu miellyttää häntä, jotka perustuvat hänen ja hänen menettelytapojensa täsmälliseen tuntemukseen, ovat auttaneet monia vapautumaan huumausaineiden vaikutuksesta. Esimerkistä käy Angelo-niminen mies.

Angelo on nyt 60-vuotias, mutta hän alkoi käyttää huumeita jo vuonna 1964. Huumeiden maailmaan Angelon tutustuttivat ystävät, joilla näytti olevan hauskaa, ja aluksi hän käytti marihuanaa, sen jälkeen kokaiinia, hasista, morfiinia ja LSD:tä, muutamia mainitaksemme. ”Olin jatkuvasti huumaustilassa”, selittää Angelo. ”Huumasin itseni joka päivä. Tunsin voivani johtaa maailmaa. Pääni tuntui olevan kuin maata kiertävällä radalla. Niihin aikoihin tekivät astronautit kuumatkoja, ja halusin itse mennä vielä kauemmas.”

Huumeet aiheuttivat kuitenkin myös harha-aistimuksia, pahantuulisuutta, syrjään vetäytymistä ja itsemurhahaluja. ”Maaliskuussa vuonna 1979 rupesin lukemaan Raamattua”, Angelo kertoo. ”Minulla oli ollut harha-aistimuksia ja halusin tehdä itsemurhan. Ajattelin kuitenkin, että minun olisi hyvä ensin tietää, minne joutuisin kuoltuani. Ovelleni tuli Jehovan todistajia, ja halusin ehdottomasti, että he selittäisivät minulle Raamattua. Tutkiessani Raamattua minulle selvisi, että huumeiden käyttö on vastoin Jumalan lakia – että ruumiimme kuuluu Jumalalle, ja kuten 2. Korinttolaiskirjeen 7:1:ssä sanotaan, meidän tulee pitää se erossa ’saastutuksesta’.”

Miten Angelo pääsi vapaaksi huumeiden orjuudesta? Hän vastaa: ”Rukoilemalla, rukoilemalla hartaasti ja tutkimalla Raamattua joka päivä. Ihmisen tulee ilmaista lujaa päättäväisyyttä päästäkseen eroon huumeista. Se ei ole missään tapauksessa helppoa. Tunsin kuitenkin Jehovan tietävän, mitä minulla oli sydämessäni, ja Sananlaskujen 3:5, 6:n mukaisesti saatoin turvautua häneen. Tunsin omakohtaisesti, että ainoastaan Jehovan avulla saatoin saada asiani kuntoon, sillä hän tiesi, millaista orjuuttavaa huumeiden himoa tunsin.”

Angelon lailla monet muutkin ovat huomanneet, että kun ihmisellä on voimakas syy huumeista vapautumiseen, kun hän uskoo Jumalaan ja luottaa hänen apuunsa ja saa tukea toisilta, jotka ovat aidosti kiinnostuneita hänen hyvinvoinnistaan, niin vaarallisesta huumeriippuvuudesta voi päästä irti. Mutta ”kuinka he tulevat uskomaan häneen, josta eivät ole kuulleet?” kysytään Raamatussa Roomalaiskirjeen 10:14:ssä. Tämän lehden julkaisijat mielellään auttavat sinua pääsemään Jumalan ”täsmälliseen tuntemukseen” ja saamaan varman toivon ikuisesta elämästä huumeista vapaassa uudessa maailmassa. – Efesolaisille 1:17; Roomalaisille 15:4.

[Huomioteksti s. 11]

”Huumekauppa, jossa vuosittain pyörii 300 miljardin dollarin [1350 miljardin markan] suuruiset rahat, on maailman suurinta liiketoimintaa”

[Huomioteksti s. 12]

Huumeista irtipääsy täytyy nähdä todella mielekkäänä, ennen kuin siinä voi onnistua

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa