Kew Gardens – kasviensiirtokeskus koko maailmaa varten

Herätkää!-lehden Englannin-kirjeenvaihtajalta

PUUTARHANVILJELIJÄ Simon Goodenough, joka oli kotoisin Lontoosta Englannista, oli syrjäisellä Saint Helenan saarella Etelä-Atlantilla. Hänen oli voitettava luontainen korkeanpaikankammonsa laskeutuessaan varovaisesti köysien varassa kallionseinämää alas. Lopulta hän pääsi tavoitteeseensa ja irrotti hellävaraisesti yksinäisen harvinaisentyyppisen pensaspäivänkakkaran jyrkänteen reunasta. Tämä lähes sukupuuttoon hävinnyt pensas aloitti sitten 11000 kilometriä pitkän matkan Englantiin päästäkseen tehohoitoon.

Englannissa annettu hoito tehosi niin hyvin kasviin, että se alkoi lisääntyä. Se palautettiin Saint Helenalle, ja kaksi vuotta myöhemmin yksi ainoa harvinainen kasvi oli lisääntynyt tuhanneksi, mikä helpottaa tuon saaren eroosio-ongelmaa.

Tämä on vain yksi monista onnistuneista siirroista, jotka Lontoossa Englannissa sijaitseva Kew’n Kuninkaallinen kasvitieteellinen puutarha on tehnyt. Saatat kuitenkin ihmetellä, miksi lähettää tämä kasvi niin kauas. Mikä on niin erikoista Kew’ssa sijaitsevassa puutarhassa?

Puutarha tiedettä ja mielihyvää varten

Yli miljoona kävijää tulee vuosittain Kew’hun nauttimaan käynnistä sen hyvin järjestetyssä 117 hehtaarin puutarhassa. Ilma on mihin vuodenaikaan tahansa täynnä monenlaisen kasvillisuuden virkistäviä tuoksuja. Siellä on yli 40000 erilaisen kasvilajin elävä kokoelma. Sen vuoksi jotkut pitävät Kew Gardensia maailman hienoimpana kasvitieteellisenä puutarhana. Mutta Kew Gardensissa on muutakin kuin pelkkä kauneus.

Tiesitkö, että kasvitieteellisen puutarhan tärkeimpiä tehtäviä on julkinen opetus? Onhan Kew Gardensia kuvailtu ”yliopistoksi, jonka kirjoitukset ovat kukkia”! Miten tämä kasvitieteellinen opinahjo sai alkunsa?

Aina 1700-luvun puolivälistä lähtien, kun Walesin leskiprinsessa Augusta hoiteli puutarhaa maillaan Richmondissa Thames-joen varrella, Kew on ollut puutarhanhoidollisen mielenkiinnon keskipiste. Mutta on suurelti sir Joseph Banksin (1743–1820) ansiota, että Kew Gardensista tuli kuuluisa. Hän järjesti valtavan kasvienkeräysohjelman, ja kasvitieteilijöitä matkusti Lontoosta maailmalle etsimään kasveja tuodakseen ne Lontooseen luokitusta varten. Tuloksena oli se, että Kew Gardensissa on maailman laajimpia kuivattujen ja prässättyjen kasvien kokoelmia: sen arkistot sisältävät yksityiskohtaista tietoa noin 6,5 miljoonasta kasvista.

Kuuluisia saavutuksia

Kew Gardensin lähettiläät auttoivat siirtämään kasveja maapallon yhdeltä alueelta toiselle. Kew Gardensin puutarhuri David Nelson lähti merelle Englannista vuonna 1787 kuuluisassa Bounty-nimisessä laivassa, joka oli kapteeni Blighin komennossa. Hänen tehtävänsä oli kerätä leipäpuun hiilihydraattipitoisia hedelmiä Tahitilta eteläiseltä Tyyneltämereltä ja istuttaa niitä ravinnonlähteeksi Karibianmeren saarille. Huono-onninen merimatka päättyi kapinaan, jonka vuoksi Nelson heitettiin pois laivasta yhdessä kapteenin kanssa. Lopulta he pääsivät maihin Indonesiaan kuuluvalle Timorin saarelle, jossa Nelson kuoli. Muita Kew Gardensin edustajia kuitenkin seurasi, ja leipäpuun hedelmät saavuttivat lopulta määräpaikkansa Saint Vincentin saarella.

Hyödyllisten kasvien etsimisestä tuli Kew Gardensin erikoisala. Puutarha avusti sellaisen aineen tuotantoa, jonka jotkut uskoivat muuttavan maailmanhistoriaa: kiniinin, tehokkaan malarianvastaisen lääkkeen, jota saadaan perulaisen kiinapuun kuoresta.

Eräs Clements Markham elätteli kunnianhimoista pyrkimystä auttaa Intian niemimaata vitsanneen malarian hillitsemisessä. Vuonna 1859 hän lähti matkaan Kew Gardensin puutarhureiden kanssa tutkimaan Perua, Ecuadoria ja Boliviaa kerätäkseen kaikkia tunnettuja ikivihreitä kiinapuulajeja ja niiden siemeniä. Huolimatta huonosta säästä ja lastin siirroista laivasta toiseen jotkin puuntaimet pääsivät Kew Gardensin kasvihuoneiden suojaan. Täällä asiantuntijoiden hellässä huolenpidossa ne lisääntyivät, ja ne toimitettiin myöhemmin Intiaan. Ei kestänyt kauankaan, kun kiniiniannoksia oli säännöllisesti saatavissa Intian kylissä.

Kew Gardensin museossa olevassa näyttelykaapissa on havainnollisesti esiteltynä toinen onnistunut siirtotarina. Siellä voi nähdä yksityiskohtia kumipuusiementen (Hevea brasiliensis) kokoelmasta. Entinen Kew Gardensin johtaja Joseph Hooker suunnitteli hankkeen näiden siementen siirtämiseksi Etelä-Amerikasta Kew’hun. Kuljetusvaikeuksista huolimatta 70000 siementä saapui lopulta Liverpooliin Englantiin, mistä ne jatkoivat matkaa erikoisjunalla Kew’hun. Vaikka niistä vain 2397 iti kunnolla, kahdessa kuukaudessa 1919 tainta lähetettiin Ceyloniin (nykyiseen Sri Lankaan) ja Malaijaan. Näistä kasvoivat nykypäivän erittäin laajat kumiviljelmät noissa maissa.

Muihin Kew Gardensin saavutuksiin 1800-luvulla kuuluu puiden valitseminen kasvamaan Ascensionin saarella, joka aikaisemmin oli lähes puuton. Puutarhasta lähetettiin kaktuksia Kanarian saarille käytettäväksi kokenillikilpikirvan kasvattamisessa. Jauhettuna kirvaa käytetään väriaineena kosmetiikassa ja joissakin juomissa. Monia muita hyödyllisiä kasveja lähetettiin Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Etelä-Afrikkaan ja Yhdysvaltoihin.

Entä mitä on sanottava Kew Gardensista nykyään? Hyödymmekö yhä sen puutarhureiden asiantuntemuksesta?

Englannin terapeuttinen ilmasto

Puutarhan johtaja näkee sen tehtävän liittyvän ”tiedon levittämiseen hyötykasveista, jotka ovat sopivia viljeltäväksi erilaisilla alueilla maailmassa, erityisesti kuivassa tropiikissa”. Hän uskoo, että fossiilisten polttoaineiden, kuten hiilen ja öljyn, hupeneminen pakottaa ihmiskunnan käyttämään kasveja pääasiallisena polttoaineen ja lääkeyhdisteiden lähteenään. Jotkut alueet voivat jo nyt nauttia parantuneesta ympäristöstä sen ansiosta, että ne viljelevät kasveja, joiden kykyä ylläpitää hyvää multakerrosta on tutkittu Kew Gardensissa.

Taistelussa kasvitautien aiheuttamia tuhoja vastaan ”välikaranteeni”-järjestelmä on osoittautumassa hyödylliseksi. Mikä tahansa Kew Gardensiin saapuva sairas kasviaines tarvitsee aikaa hoitoa varten ennen matkustamista uuteen määräpaikkaansa. Tässä vaiheessa Englannin ilmasto osoittautuu hoitavaksi. Esimerkiksi säännelty oleminen Kew’n lauhkeassa säässä tappaa taudin, joka joskus tarttuu länsi-intialaiseen kaakaopuuhun. Sellainen hoito sallii tervehtyneiden kasvien jatkaa matkaansa Länsi-Afrikan sadon kohottamiseksi.

Sukupuuttoon häviämisen uhka

Kasvien säilyttämiseksi on myös käynnissä taistelu. ”300000 kasvilajista, jotka elävät viidessä maanosassa, ainakin 20000:ta uhkaa sukupuuttoon häviäminen”, sanoo Saint Louisissa Missourissa Yhdysvalloissa olevan kasvitieteellisen puutarhan johtaja Peter Raven. Ranskalainen aikakauslehti Science et Vie (Tiede ja elämä) lisää: ”Tämä luku voisi hyvin kohota 40000:een ennen seuraavan vuosisadan puoliväliä. Se merkitsee joka seitsemättä kasvia!” Mitä tällaisen kriittisen tilanteen edessä tehdään sukupuuttoon häviämissuuntauksen pysäyttämiseksi?

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto pitää tarkkailuyksikköä Kew Gardensissa. Täällä tiedemiehet tutkivat huolellisesti uhanalaisten kasvien siemenet ja tekevät havaintoja niiden viljelemisen ihanneolosuhteista. Tämän tiedon avulla he arvioivat, miten jäljitellä kasvin elinympäristöä. Sitten puutarhurit alkavat huolehtia uhanalaisen lajin lisääntymisestä.

Lisäsuojaa tarjoaa suunnitelma, jonka tarkoitus on varmistaa, että kaikkia uhanalaisia lajeja kasvatetaan useammassa kuin yhdessä kasvitieteellisessä puutarhassa. Miten tämä järjestetään? Kasvitieteellisten puutarhojen välillä tapahtuvalla siementen vaihdolla, mikä on johtanut siemenpankkien perustamiseen. Näiden pankkien ylläpitäminen nähdään sijoituksena tulevaisuuteen.

Saatat ihmetellä, mikä saa kasvitieteelliset puutarhat ponnistelemaan tällä tavoin suojelun hyväksi. Malcolm Coen toimittama The Natural World -lehti esittää yhden pakottavan syyn: ”Ekosysteemin tasapainon ja joustavuuden vaurioituminen vahingoittaa viime kädessä ihmisen hyvinvointia.”

Kew Gardensin saavuttama menestys on ollut tosiaankin vaikuttavaa, kuten esimerkiksi sen pensaan siirtäminen, joka nykyään auttaa taistelussa Saint Helenan eroosio-ongelmia vastaan. Mutta voidaanko tätä menestystä toistaa muualla? Missä määrin kasviensiirto tekee kuivista alueista hedelmällisiä? Vain aika voi kertoa sen. Sillä välin me kuitenkin arvostamme Kew Gardensin antaumuksellisten kasvitieteilijöiden ja puutarhanviljelijöiden työtä. Ja ehkä sinulla on jonain päivänä jopa tilaisuus käydä tutustumassa tähän koko maailmaa varten tarkoitettuun kasviensiirtokeskukseen.

[Kuva s. 15]

Jättilumpeen lehtiä Kew Gardensin kasvihuoneessa

[Kuvat s. 16]

Kuninkaallinen pelargonilajike ’Grenada’, yksi noin 250 jalopelargonilajikkeesta

Kiinanruusun kukat voivat olla valkoisia, vaaleanpunaisia, punaisia, keltaisia tai oranssinvärisiä

[Kuva s. 17]

Ruusuja on noin 100 lajia tuhansina muunnoksina ympäri maailmaa

[Kuva s. 18]

Pagodi on Kew Gardensin kuuluisa maamerkki