Uskonnon tulevaisuus sen menneisyyden valossa

2. osa: 2369–1943 eaa.: Metsästäjä, torni ja sinä

”On vain yksi uskonto, vaikka siitä on sata versiota.” – George Bernard Shaw, irlantilainen näytelmäkirjailija (1856–1950)

SEKÄ ihmisen luomisen aikaan että Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen oli todellakin olemassa vain yksi uskonto. ’Miksi sitten nykyään siitä on sata versiota – ja enemmänkin?’ saatat ihmetellä.

Löytääksemme vastauksen kiinnitämme huomiomme Nimrodiin, yhteen Nooan pojanpojanpojista. Raamattu sanoo hänestä: ”Hän oli ensimmäinen, valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä [”Jehovaa vastustamassa”, UM]. – – Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin.” – 1. Mooseksen kirja 10:8–11.

Koska Nimrod ”oli ensimmäinen valtias maan päällä”, hän ilmeisesti pani alulle jotakin uutta. Mitä sitten? Sanat ”hänen valtakuntansa alkuna” antavat meille johtolangan. Jos Nimrodilla oli valtakunta, niin hänen on täytynyt olla hallitsija. Tri August Knobelin saksankielinen Raamatun selitysteos kutsuukin häntä aivan oikein ”ensimmäiseksi vedenpaisumuksen jälkeiseksi hallitsijaksi” ja selittää, että ketään hänen kaltaistaan ei ollut ollut aiemmin.

Nimrod nousi vastustamaan Luojaa, joka ei ollut koskaan tarkoittanut, että ihmiset hallitsisivat toisiaan. Ja lähtiessään Assyriaan Nimrod ryhtyi laajentamaan poliittista valtakuntaansa mahdollisesti asevoimin. Jos hän teki niin, se teki hänestä paitsi eläinten myös ihmisten ’mahtavan metsästäjän’.

Olivatko Nimrod ja torni todella olemassa?

Muuan tietosanakirja kertoo, että ”tutkijat ovat ilman todellista menestystä yrittäneet samaistaa Nimrodin lukuisiin muinaisiin kuninkaisiin, sankareihin tai jumaluuksiin, kuten assyrialais-babylonialaiseen jumalaan Merodakiin (Mardukiin), babylonialaiseen Gilgameš-sankariin, jonka mainittiin olevan metsästäjä, ja Orioniin, joka on metsästäjä kreikkalaisessa tarustossa”. (Collier’s Encyclopedia) Niinpä eräs saksalainen hakuteos myöntääkin, että todellisuudessa ”emme tiedä hänestä sen enempää kuin Raamatun kertomuksessa on esitetty”.

Kaikesta huolimatta Nimrod oli olemassa. Arabialainen perinne mainitsee hänet. Hänen nimensä, muodossa Nimrud tai Nimroud, esiintyy Lähi-idän paikkojen nimissä. Sumerilais-akkadilaiset opetusrunot kertovat hänen sankariteoistaan. Lisäksi juutalainen historioitsija Josephus viittaa häneen nimeltä.

Koska Nimrodin poliittinen järjestelmä oli suunniteltu syrjäyttämään Jumalan oikeutettu hallitusvalta ihmiskunnan suhteen, se sai uskonnollisia piirteitä. Ihmiset alkoivat rakentaa ”tornia, jonka huippu ulottuu taivaaseen”, tehdäkseen ”itselleen”, ei Jumalalle, ”nimen”. – 1. Mooseksen kirja 11:4.

Vaikkeivät arkeologit olekaan pystyneet tunnistamaan mitään muinaisia raunioita selvästi Nimrodin Baabelin torniksi, he ovat löytäneet Mesopotamiasta yli kaksikymmentä ilmeisesti samanlaista rakennelmaa. Itse asiassa tällainen torni oli silloisen temppeliarkkitehtuurin ominaispiirre. Kirjassa Paths of Faith sanotaan, että babylonialaiset temppelit ”olivat lähinnä zikkurrateja, pyramidimaisia rakennelmia, joiden huipulla oli pyhäkkö”. Se lisää: ”Koska zikkurrat on samanlainen kuin komeat uskonnolliset rakennukset Egyptin pyramideista aina Intian stūpoihin ja buddhalaisen maailman pagodiin, se – – oli todennäköisesti tornillisen kirkon kaukainen edeltäjä.”

Saksalainen arkeologi Walter Andrae teki laajoja kaivauksia tällä alueella 1900-luvun alussa. Hän kirjoitti zikkurratin päällä olevasta pyhäköstä, että sen ajateltiin olevan ”portti – – jonka kautta taivaan Jumala laskeutuu zikkurratin portaikkoon päästäkseen maalliseen asuinpaikkaansa”. Ei siksi ihme, että Baabelin asukkaat väittivät kaupunkinsa nimen merkitsevän ’Jumalan porttia’, mikä juontuu sanoista bab (portti) ja ilu (Jumala).

Mutta on muitakin syitä olla epäilemättä Raamatun kertomusta Nimrodista ja hänen tornistaan, kuten näemme.

Seuraukset jotka vaikuttavat sinuun

Nimrod, ensimmäinen joka sulautti uskonnon politiikkaan, asetti mallin kaikille myöhemmille vastaaville liittoutumille. Olisiko sillä Jumalan hyväksyntää? Se Raamatussa myöhemmin ilmaistu periaate, että ”hyvä puu ei voi kantaa pahaa hedelmää eikä huono puu tuottaa hyvää hedelmää”, oli soveltamisvaiheessaan. – Matteus 7:18.

Alun perin kaikki maan asukkaat puhuivat samaa kieltä.a Mutta kun Nimrod ja hänen kannattajansa ottivat tehtäväkseen rakentaa tämän tornin Baabeliin, Jumala ilmaisi paheksuntansa. Me luemme: ”Niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel [sanasta ba-lalʹ ’sekoittaa’], koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen.” (1. Mooseksen kirja 11:1, 5, 7–9) Miten turhautuneita rakentajien onkaan täytynyt olla, kun yhtäkkiä he eivät pystyneet keskustelemaan siitä, mitä oli tapahtunut, saati että olisivat päässeet yksimielisyyteen siitä, miksi se tapahtui! Epäilemättä kehittyi monia teorioita, ja niiden vaihtelevuutta lisäsi se, etteivät kieliryhmät voineet vaihtaa ajatuksia keskenään.

Kun nämä ryhmät hajaantuivat maan eri osiin, ne veivät luonnollisesti mukanaan uskonnolliset teoriansa. Ajan kuluessa paikalliset perinteet ja tapahtumat värittivät näitä ajatuksia, vaikka ne olivatkin pohjimmiltaan samoja. ”Yhdestä uskonnosta” nousi pian ”sata versiota”. Selvästikin tämä ensimmäinen uskonnollis-poliittisen toiminnan koe oli päättynyt surkeasti.

Sen seuraukset ulottuvat vuosisatojen halki koskettamaan sinua, minkä tosiasian voit ymmärtää, jos olet joskus yrittänyt keskustella uskonnosta jonkun toisuskoisen kanssa. Jopa yleiset uskonnolliset sanat, kuten ”Jumala”, ”synti”, ”sielu” ja ”kuolema”, merkitsevät eri asioita eri ihmisille. Englantilaisen tutkijan John Seldenin sanat ovat osuvat, kun hän 300 vuotta sitten sanoi: ”Jos asiaa tutkittaisiin tarkoin, yhdestäkään uskonnosta löytyisi tuskin kolmea [henkilöä], jotka olisivat kaikista kohdista samaa mieltä.” Tämä on ihmiskunnan perintö, kaikki sen kaukaisen mahtavan metsästäjän takia, joka ilman Luojan siunausta ei pystynyt rakentamaan torniaan valmiiksi.

Baabelin nykyiset jäänteet

”Missään tuntemistamme uskonnoista ei voi olla niin monia jumalia kuin sumerilais-assyrialais-babylonialaisessa uskonnossa”, väittää kirjailija Petra Eisele. Hän puhuu 500 jumalasta ja kertoo, että joissakin laajemmissa luetteloissa on jopa 2500 nimeä. Lopulta ajan kuluessa ”Babylonian viralliset teologit vakiinnuttivat jumalten arvojärjestyksen jokseenkin tarkaksi ja jakoivat ne kolminaisuuksiin”, sanotaan eräässä mytologian tietosanakirjassa (New Larousse Encyclopedia of Mythology). Yhden huomattavan jumalten kolminaisuuden muodostivat Anu, Enlil ja Ea. Eräs toinen koostui tähtijumalista Sin, Šamaš ja Ištar, joka myös tunnettiin Astartena, äiti-jumalattarena, Tammus-jumalan puolisona.

Marduk, Babylonian huomattavin jumala, jota kutsuttiin myöhemmin Enliliksi tai Beliksi, oli sodan jumala. Kirjassa Paths of Faith kerrotaan, että tämä ”oli sen historiallisen tosiasian uskonnollinen tunnustus, että jumalten babylonialaiset palvojat keskittyivät yhä enemmän sotimiseen”. Nimrodin kaltainen mahtava metsästäjä, joka pyydysti ihmisiä ja petoja, palvelisi johdonmukaisesti sodan jumalaa, ei ”rakkauden ja rauhan Jumalaa”, josta Raamattu puhuu. – 2. Korinttolaisille 13:11.

Babylonialaiset ja assyrialaiset jumalat olivat merkillepantavan ”inhimillisiä”, sillä niillä oli samanlaiset tarpeet ja tunteet kuin kuolevaisillakin. Tämä johti uskonnollisten rituaalien ja tapojen kehittymiseen, esimerkiksi temppeliprostituutioon, jonka tuskin voidaan ajatella olevan lähtöisin Jumalasta.

Noituus, henkien manaaminen ja astrologia kuuluivat myös kiinteästi babylonialaiseen uskontoon. Petra Eisele väittää, että ”on aivan mahdollista, että länsimainen piintynyt käsitys noidista – – on peräisin Kaldeasta”. Lisäksi babylonialaiset edistyivät hämmästyttävän hyvin tähtitieteessä yrittäessään lukea tähdistä tulevaisuutta.

Mesopotamialaiset uskoivat myös ihmissielun kuolemattomuuteen. Tämän he osoittivat hautaamalla kuolleiden kanssa esineitä, joita vainajat voisivat käyttää kuoleman jälkeen.

Tarkastelehan nyt hetki muutamia nykyajan suuria uskontoja. Tiedätkö yhtään uskontoa, joka opettaa, että ihmissielu on kuolematon; joka opettaa, että Jumala on kolminaisuus, jossa on kolme jumalaa yhdessä; joka ei puutu jäsentensä moraalittomuuteen; joka sekaantuu politiikkaan tai jonka jäsenet uhraavat henkensä mieluummin sodan jumalalle kuin rauhan Jumalalle? Jos tiedät, olet tunnistanut Baabelin nykyajan tytärjärjestöt, jotka yhä levittävät Nimrodin tornin aikaisia uskonnollisia jäänteitä. Nimeä ”Babylon” käytetäänkin Raamatussa sopivasti merkitsemään koko väärän uskonnon maailmanmahtia. – Ks. Ilmestyksen lukuja 17 ja 18.

Tietenkään kaikki vedenpaisumuksen jälkeiset ihmiset eivät langenneet babylonialaiseen uskonnolliseen sekaannukseen. Esimerkiksi Aabraham, joka oli kymmenen sukupolven päässä Nooasta, piti yllä tosi palvontaa. Jumala teki liiton tämän Seemin jälkeläisen kanssa luvaten hänelle 1. Mooseksen kirjan 22:15–18:ssa, että yhden tosi uskonnon yhteydessä tultaisiin siunaamaan kaikki maan sukukunnat. Tämä liitto astui voimaan ilmeisesti vuonna 1943 eaa., mikä merkitsi sitä, että ”yhden [tosi]uskonnon” ja väärän uskonnon ”sadan version” välillä olevien taistelurintamien oli määrä tulla selvemmiksi. Näiden kahden merkityksellinen kohtaaminen oli pian tapahtuva. Lue siitä enemmän Herätkää!-lehden seuraavassa numerossa olevasta kolmannesta osasta: ”Egypti – Jumalten taistelukenttä”.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 21]

Tarut jotka muistuttavat Raamatun kertomusta

Pohjois-Burman asukkaat uskovat, että kaikki alun perin ”asuivat yhdessä suuressa kylässä ja puhuivat samaa kieltä”. Sitten he ryhtyivät rakentamaan tornia kuuhun, minkä vuoksi heidän täytyi työskennellä tornin eri tasoilla, ja siten he menettivät kosketuksen toisiinsa. He ”oppivat vähitellen erilaiset tavat, tottumukset ja puheenparret”. Pohjois-Siperian jeniseinostjakit sanovat, että ihmiset pelastautuivat tulvasta kellumalla tukkien ja kattoparsien päällä. Voimakas pohjoistuuli kuitenkin hajotti heidät niin, että ”he alkoivat tulvan jälkeen puhua eri kielillä ja muodostaa eri kansoja”. – ”The Mythology of All Races.”

Ensimmäiset atsteekit opettivat, että ”vedenpaisumuksen jälkeen jättiläinen rakensi keinotekoisen kukkulan, joka ulottui pilviin, ja vihastutti siten jumalat, jotka heittivät tulta tai kiven taivaasta”. Mayojen mukaan Votan, ensimmäinen ihminen, auttoi rakentamaan valtavan talon, joka ulottui taivaisiin. Taivas osoittautui ”paikaksi, jossa Jumala antoi jokaiselle heimolle sen erityisen kielen”. Ja Kalifornian maiduintiaanit väittävät, että ”hautajaistoimituksen aikana [kaikki kansat] alkoivat yhtäkkiä puhua eri kielillä”. – ”Der Turmbau von Babel” (Baabelin tornin rakentaminen).

Näidenkaltaiset tarut tukevat kirjailija tri Ernst Böklenin väitettä, jonka mukaan ”on erittäin todennäköistä, että 1. Mooseksen kirjan 11. luku ja senkaltaiset muista kansoista lähtöisin olevat kertomukset perustuvat todellisiin historiallisiin muistelmiin”.

[Tekstiruutu s. 22]

Onko risti peräisin Babyloniasta?

”Babylonia”, ”Kaldea” ja ”Mesopotamia” eli ”Kaksoisvirranmaa” viittaavat samaan yleisalueeseen, joka nykyään tunnetaan Irakina. Julien Ries, joka toimii eräässä Belgian katolisessa yliopistossa (Université Catholique de Louvain-la-Neuve), kirjoittaa: ’Risti esiintyy Aasian, Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Amerikan vanhoissa kulttuureissa Mesopotamia [mukaan luettuna, jossa] neljän samanpituisen sakaran muodostama risti on taivasta ja Anu-jumalaa edustava merkki.’ Uuden testamentin sanoja selittävä sanakirja (”An Expository Dictionary of New Testament Words”) on yksityiskohtaisempi sanoessaan, että risti ”juontaa alkunsa muinaisesta Kaldeasta, ja sitä käytettiin – – Tammus-jumalan vertauskuvana (koska se oli hänen nimensä alkukirjaimen, salaperäisen taun, muotoinen)”. Ristillä on siksi selvästi esikristillinen tausta. Jotkut ovat esittäneet, että Tammus, jota myös kutsutaan Dumuziksi, oli alun perin kuningas, joka korotettiin jumalaksi kuolemansa jälkeen. O. R. Gurney esimerkiksi kirjoittaa kirjassaan ”Journal of Semitic Studies”: ”Dumuzi oli alun perin ihminen, Erekin kuningas.” Voisiko tämä viitata mahdollisesti Nimrodiin, josta Raamattu sanoo, että ”hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek”? (1. Mooseksen kirja 10:10) Tällä hetkellä sitä ei voida tietää varmasti.

[Kuva s. 23]

Mesopotamian zikkurratien jäännökset tukevat Baabelin tornia koskevaa Raamatun kertomusta