Keskoset ovat haaste

OHEISEN kuvan tyttö, Kelly on nyt kahdeksanvuotias, ja kuten kuvasta näkyy, hän on iloinen, terve lapsi. Tämä ei ole mitään aivan tavallista, kun tiedetään, että hän on syntynyt 14 viikkoa ennen laskettua aikaa ja painanut syntyessään ainoastaan 794 grammaa. Ennen 1960-luvun puoliväliä oli erittäin harvinaista, että joku näin paljon ennen aikojaan ja näin pienenä syntynyt lapsi olisi jäänyt henkiin.

Millä tavoin keskonen sitten eroaa täysiaikaisena syntyneestä? Ensimmäisenä kiintyy huomio keskosen pieneen kokoon. Edelleen voi keskosen iho näyttää vaaleanpunaiselta, ja se on ohutta ja helposti rikki menevää; pienenpienet verisuonet voivat kuultaa ihon läpi. Jos keskonen on kovasti ennenaikainen, hänellä voi olla kasvoissaan ja muualla vartalossaan ohutta karvoitusta, joka kyllä häviää pian.

Lisäksi voi keskosen pää näyttää vartaloon verrattuna hieman liian suurelta, mutta sen takia ei pidä hätääntyä. Kun keskosena syntynyt lähestyy sitä ajankohtaa, jolloin hänen normaalisti olisi pitänyt syntyä, hänen ihonalainen rasvakerroksensa kasvaa ja hän alkaa vähin erin näyttää samalla tavoin sopusuhtaiselta kuin täysiaikaisena syntynyt vauva.

Keskosilla on erityistarpeita vaihtelevassa määrin – toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Jokainen tapaus on erilainen. Edistystä on kuitenkin tapahtunut pitkin harppauksin. Nykyaikainen hoitotekniikka yhdessä antaumuksellisen sairaalahenkilöstön ja vanhempien runsaan, hellän huolenpidon kanssa on johtanut siihen, että ennenaikaisten lasten kuolleisuus on laskenut huomattavasti.

Mitä vanhemmat voivat tehdä

Te vanhemmat varsinkin voitte tehdä paljon vastasyntyneen keskosen hyväksi. On hyvä antaa lapselle nimi pian synnytyksen jälkeen, sillä se lähentää vanhempia ja lasta toisiinsa ja luo sellaisen yhteyden, joka edistää keskoslapsen kehitystä. Kun vauvan vointi on vakiintunut, tulee fyysisen kontaktin luominen lapsen kanssa hyvin tärkeäksi.

Varsinkin silloin voi olla paikallaan hyväillä ja silittää vauvaa ja hieroa kevyesti hänen ihoaan, kun vauvaa ei vielä voi pidellä sylissä. Ja mikä voisikaan vaikuttaa lapseen rauhoittavammin kuin se, että hän saa kuunnella äitinsä ja isänsä ääntä näiden hyräillessä hiljaa jotakin laulua tai kuiskaillessa helliä sanoja? Toisaalta jos vauva on kovasti ennenaikainen, on syytä olla varovainen. ”Heitä käsitellään helposti liian suurella voimalla, ja he rusentuvat”, sanoo tri Peter A. Gorski, joka on kaksi vuotta tutkinut keskoslasten käyttäytymistä. ”Olen hoitanut vauvoja, joiden voimia katsekontaktilla aikaansaatu sosiaalinen vuorovaikutus on kuluttanut siinä määrin, että he ovat menneet hervottomiksi. Se mikä meistä tuntuu ystävällisyydeltä, ei ehkä aina olekaan parasta.”

Teidän kannattaa mahdollisimman usein käydä katsomassa lastanne, sillä se varmasti vahvistaa keskinäisiä siteitänne. Jos ette olosuhteittenne vuoksi pääse itse katsomaan häntä, sairaalaan voidaan lähettää vauvanne kuultavaksi kasettinauhoja, joihin on tallennettu perheenjäsenten puhetta ja muita kodin ääniä. Keskoskaappiin, jossa lapsi on, voitaisiin panna jokin äidin vaatekappale, jossa pestynäkin on jäljellä vain hänen äidilleen tyypillinen tuoksu. Jotkut ovat asettaneet äitiä, isää tai veljiä ja sisaria esittävän kuvan noin 25 sentin päähän vauvasta.

Yksi esimerkki. Elise syntyi vuonna 1971, kymmenen viikkoa ennen laskettua aikaansa. Painoa hänellä oli 1500 grammaa. Hänen vanhempansa saivat käydä katsomassa häntä vain kahdesti viikossa. Hänen äitinsä, Betty, toteaa: ”En tuntenut Eliseen samanlaista läheisyyttä kuin esikoiseeni ja niihin kolmeen lapseen, jotka syntyivät hänen jälkeensä.” Betty kuitenkin jatkaa: ”Vuosien kuluessa olemme tulleet vähitellen läheisiksi toisillemme, ja Elisestä on tullut yksi avuliaimmista ja miellyttävimmistä persoonista koko lapsikatraassamme.”

Parasta ravintoa keskosellekin on oman äidin rintamaito. Kanadalaiset tutkijat ovat Torontossa havainneet, että keskosten äideillä maito on koostumukseltaan erilaista kuin täysiaikaisina syntyneitten äideillä, ja keskoset voivat paremmin saadessaan oman äitinsä maitoa. Yhdysvaltain lääkäriliiton lehden mukaan ”keskoslapsi pystyy paremmin käyttämään rintamaidon sisältämän valkuaisen ja muut ravintoaineet kasvamiseensa”.

Mitä muut voivat tehdä

Onko jonkun ystäväsi tai sukulaisesi perheeseen syntynyt keskonen? Jos on, niin sinäkin voit tehdä paljon. On ruokakaupassakäyntejä, ruoanlaittoa, kotitöiden hoitamista, pyykinpesua ja kenties toisista lapsista huolehtimista. Se apu, jota annat tällaisten arkisten asioitten hoitamisessa, voi olla hyvinkin arvokasta vanhemmille, joiden täytyy säännöllisesti käydä katsomassa lastaan keskolassa, usein pitkienkin matkojen päässä.

Christy, joka synnytti lapsensa viisi viikkoa ennen laskettua aikaa, sanoi, että hänen kristityt veljensä ja sisarensa tarjosivat apuaan kaikissa niissä asioissa, jotka edellä on lueteltu. ”He olivat meille jatkuva ilon ja voiman lähde noina ensimmäisinä muutamina viikkoina”, hän sanoi.

Tukea voidaan antaa myös lähettämällä kortteja ja lahjoja. Lahjaksi voidaan antaa mitä tahansa, mitä saattaisit hankkia täysaikaisena syntyneelle lapselle. Vauvan koko täytyy tietysti ottaa huomioon. Keskosille on saatavissa esimerkiksi heille sopivankokoisia kertakäyttövaippoja.

Henkisen tuen merkitystä ei voida aliarvioida. Ole myönteinen ja optimistinen. Kellyn äiti, Mary, sanoi: ”Kaipasin sitä, että toiset olisivat rohkaisevia ja sanoisivat jotakin rakentavaa. Minua suututti, kun jotkut sanoivat: ’Älä kiinny liikaa.’ Toivo auttoi minua kestämään.” Eräs raamatullinen ajatus, josta hän sai voimaa, löytyy Jesajan 41:13:sta ja se kuuluu: ”Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: ’Älä pelkää, minä autan sinua.’”

Käynneillä, joita Maryn seurakunnan kristityt vanhimmat tekivät, oli myös hyvin kannustava vaikutus. Molemmat äidit, Christy ja Mary, sanoivat, että se tuki, jota he kumpikin saivat aviomieheltään, oli korvaamattoman arvokasta ja että keskosen syntyminen kokemuksena lähensi heitä toisiinsa.

Miten keskosuutta voidaan ehkäistä

On varmasti viisasta pyrkiä kiinnittämään enemmän huomiota siihen, millä tavoin keskosuutta voitaisiin ehkäistä, kuin vain tyytyä siihen, että kun keskosia syntyy, niitä koetetaan sitten kaikin keinoin hoitaa. Yhdysvalloissa on eräässä tutkimuksessa laskettu, että jokainen tunti, jonka raskaus jatkuu 24. ja 28. viikon välisenä aikana, säästää sairaalahoidon kustannuksina Suomen rahassa reilut 600 markkaa. Tulevan äidin ja isän olisikin hyvä täydentää raskaudesta ja synnytyksestä kertovaa tietopakettiaan keskostenhoito-oppaalla ja laatia toimintasuunnitelma sen varalta, että heidän lapsensa syntyy ennenaikaisesti. Mikä vielä tärkeämpää, tulevan äidin pitäisi itse pyrkiä vaikuttamaan siihen, että hänen vauvansa ei synny keskosena.

Ensinnäkään odottavan äidin ei pitäisi tupakoida. Tupakointi raskauden aikana ilmeisesti vaurioittaa sikiön valtimoita, kertoo aikakauslehti Medical World News. Eräs Cornellin yliopiston professori sanoo tässä lehdessä näin: ”Sikiön verisuonten vaurioituminen on mielestäni yhteydessä siihen, mitä tiedämme tupakoivien naisten vauvojen alhaisista syntymäpainoista ja synnynnäisten epämuodostumien suuresta esiintymistiheydestä samoin kuin keskenmenojen suuresta esiintymistiheydestä näiden naisten keskuudessa.”

Toiseksi odottavan äidin pitäisi välttää liiallista ruumiillista rasitusta, esimerkiksi painavien tavaroitten nostelua. Kolmanneksi tulee välttää tilanteita, jotka saattavat aiheuttaa ruumiinvammoja tai voimakkaita mielenjärkytyksiä. Raamatussa kerrotaan, miten ruumiinvamma tai järkyttävä uutinen voi jouduttaa synnytystä. – 2. Mooseksen kirja 21:22; 1. Samuelin kirja 4:19.

Suomessa on äitiyshuollon yhtenä tehtävänä raskausaikaisiin riskiryhmiin kuuluvien erottaminen tehostetun tarkkailun alaisiksi. Riskiryhmiin kuuluvia ovat esimerkiksi ne, jotka jo aiemmin ovat saaneet ennenaikaisen lapsen, odottavat useampaa kuin yhtä lasta, ovat yli 40-vuotiaita tai teini-ikäisiä, joilla on verenpainetauti, sokeritauti tai joilla istukka on poikkeava ja ne, jotka käyttävät kohtuuttoman paljon alkoholia. Riskiryhmiin kuuluvat odottavat äidit ja todetut komplikaatiotapaukset lähetetään tarkempiin tutkimuksiin ja mahdolliseen hoitoon. On myös tärkeää, että äidin ravinto odotusaikana on monipuolista, jotta hän itse pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa ja hänen lapsensa syntyisi mahdollisimman terveenä.

Vaikka odottava äiti tekisi kaiken mahdollisen turvatakseen normaalin synnytyksen, silti ei ole etukäteen varmaa, että kaikki menee hyvin. Ennenaikaiset synnytykset ovat aivan liian yleisiä, ja niitä näyttää esiintyvän aina vain enemmän. Millaiselta näyttää sitten tulevaisuus? Onko mitään toivoa siitä, että tällainen ihmisen suvunjatkamiseen liittyvä häiriömahdollisuus saadaan poistetuksi?