Kohoavien hintojen aiheuttama inhimillinen hätä
Herätkää!-lehden Espanjan-kirjeenvaihtajalta
”Olemme lakanneet tykkänään syömästä tomaatteja sen takia, että ne ovat kalliita. Ja mitä hedelmiin tulee, en jaksa muistaa, milloin viimeksi olen ostanut niitä”, huokaisi eräs perheenäiti Intiassa.
”Emme voi ostaa kenkiä emmekä vaatteita”, sanoo eräs meksikolainen tekstiilityöläinen, joka yrittää pitää huolta viisihenkisestä perheestään. ”Neljä vuotta sitten meillä oli vähemmän rahaa, mutta kaikki oli halvempaa. Nykyään raha ei riitä enää mihinkään.” Hänen maansa valuutan, peson, ostovoima heikkeni vuosina 1982–1986 yhteensä 35,4 prosenttia.
Muhammed el-Ghani toimii yövartijana Kairossa Egyptissä, jossa joidenkin välttämättömyystarvikkeiden hinnat kaksinkertaistuivat eräänä äskettäin päättyneenä vuoden mittaisena ajanjaksona. ”Me elämme päivän kerrallaan, ja on sellaisia päiviä, joina meillä ei ole varaa syödä”, hän selittää.
Brasiliassa joutui muuan huono-onninen junaonnettomuuden uhri odottelemaan 20 vuotta, ennen kuin hänen vahingonkorvausasiassaan syntyi pitävä oikeudenpäätös. Hän rupesi lopulta saamaan kerran kuussa maksettavaa korvausta, jonka suuruus oli puolet siitä vähimmäispalkasta, jota maksettiin siihen aikaan, jolloin onnettomuus oli sattunut. Inflaation takia tämä rahasumma oli niin pieni, että kun hän lähti nostamaan sitä, hän ei todennäköisesti saanut sillä edes bussilipun hintaa takaisin.
Nigerialaisella Balalla oli jo kolme lasta, mutta hän pyörtyi saadessaan tietää, että hänen vaimonsa oli juuri saanut kolmoset. Vaikka hänellä oli jo kaksi työpaikkaa, perheen tulot hädin tuskin riittivät perustarpeiden tyydyttämiseen, ja ruokatarvikkeiden hinnat ovat kaiken aikaa nousseet. Hän tietää, että hänen tulee olemaan mahdotonta huolehtia edes lastensa perustarpeista. Hän oli valmis antamaan vauvat ottolapsiksi.
Vaikka yksityiskohdat voivat olla erilaisia, niin itse tarina on kaikkialla maailmassa samanlainen. Elinkustannukset kohoavat jatkuvasti. Monille leivästä ja maidosta on tullut ylellisyyttä ja kolmesta ateriasta päivässä harvinaisuus. Nigeriasta tulleessa raportissa sanotaan: ”Tähän asti leipä on ollut useimmille nigerialaisille tärkein ruoka-aine, mutta nyt sitä syövät vain rikkaat. Riisiä syödään vain juhlatilaisuuksissa.”
Jotkut lievittävät ongelmaa tekemällä pitkiä työpäiviä, mutta toisten on vaikeaa tai jopa mahdotonta saada työtä. Heidän on pakko omistaa jok’ikinen päivä loputtomaan ja usein tuloksettomaan ravinnon etsintään. Heidän tapauksessaan ei ole kyse pelkästään siitä, millä tavoin he selviytyisivät elinkustannuksistaan, vaan lähinnä siitä, miten paljon heidän on kamppailtava pelkästään selviytyäkseen hengissä.
Suurin syyllinen useimmissa tapauksissa on inflaatio eli hintojen kohoaminen. Palkat voivat nekin nousta, mutta ne harvoin pysyvät hinnannousujen tahdissa. Erityisen lujille joutuvat ne, joiden täytyy elää kiinteillä tuloilla, kuten esimerkiksi eläkeläiset ja työttömät. Monissa maailman alikehittyneistä maista elintaso on laskenut viime vuosina melkoisesti. Koko maailmaa ajatellen voidaan todella sanoa, että vaikka rikkaat voivat olla entistä rikkaampia, niin köyhät ovat varmasti entistä köyhempiä. Onko tilanne tällainen sinunkin maassasi?
Taloudellinen hätä synnyttää levottomuuksia
Ei ole yllättävää, että monet korottavat äänensä tällaista kehitystä vastaan. Esimerkiksi Meksikossa kävi niin, että Chiapasin ja Oaxacan maakunnista tulleet köyhtyneet opettajat pystyttivät pääkaupungin keskusaukiolle telttoja siinä toivossa, että heidän telttaleirinsä herättämä huomio saisi aikaan taloudellista oikeudenmukaisuutta. ”Ihmisiä riistetään”, väittää eräs heistä. Toisissa maissa ovat suuret hinnankorotukset johtaneet mellakointiin.
Rikollisuus, jota jotkut ovat sanoneet köyhien hiljaiseksi mutta vaaralliseksi kapinaksi rikkaita vastaan, on myös lisääntymässä nopeasti. Erään poliisiseminaarin mukaan yli maailman hyökyvä rikollisuuden aalto johtuu siitä, että nykyään on niin paljon toivottomassa taloudellisessa asemassa eläviä ihmisiä. Taloudellisen ahdingon aiheuttama turhautuminen purkautuu joskus pelottavalla tavalla. Vuonna 1987 tappoivat sadat nälkää näkevät talonpojat, jotka katsoivat joutuneensa ylempää kastia edustavien isäntiensä riiston kohteeksi, kahdessa intialaisessa kylässä yli 50 ylemmän kastin jäsentä.
Kuka tai mikä on syyllinen?
Meidän vuosisadallamme on luotu enemmän vaurautta kuin koskaan ennen. On kuitenkin nurinkurista, että vuosisatamme lähestyessä loppuaan yhä useampien miljoonien osana on jatkuva köyhyys. Lupaukset paremmasta tulevaisuudesta, taloudellisesta kasvusta ja kaikille maksettavasta kunnollisesta palkasta ovat aivan liian usein poliitikkojen luomia haavekuvia.
Ketä tai mitä tästä voidaan syyttää? Monet syyttävät maansa hallitusta. Hallitukset puolestaan voivat syyttää toisten maitten talouspolitiikkaa. Maailman talousjärjestelmä on myös joutunut ankaran arvostelun kohteeksi. On ilmeistä, että ongelmat ovat mutkikkaita ja ratkaisujen löytäminen hyvin vaikeaa. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelemme joitakin elinkustannuskriisin perussyitä ja sitä, miksi niiden poistaminen on niin vaikeaa.