Tarvitseeko lapsesi nyt tietokoneen?

Mikä osa tietokoneilla on lastemme koulutuksessa?

Miten hyvä opettaja se on?

ÄITI istui tarkkaavaisena kuuntelemassa lapsensa opettajaa. Opettaja kertoi hänelle, ettei lapsen koulunkäynti sujunut oikein hyvin.

”Mitä te sitten ehdotatte?” äiti kysyi.

”Oletteko ajatellut kotitietokoneen hankkimista?” vastasi opettaja.

Edellä kerrotun kaltaista tilannetta kuvailevat mainokset ovat monesti saaneet huolestuneet vanhemmat uskomaan, että turvatakseen lastensa oikean koulutuksen – ja tulevat työnsaantimahdollisuudet – heidän täytyy huolehtia siitä, että heidän lapsensa saavat mahdollisimman paljon tietoa tietokoneista. Lisäksi tietokoneita ilmaantuu luokkahuoneisiin nopeasti kiihtyvällä tahdilla.

Tietokone pystyy epäilemättä opettamaan ja kehittämään luovuutta ja ongelmien ratkaisemiskykyä sellaisilla tavoilla, joita ei aikaisemmin pidetty mahdollisina.

Erään tietokoneohjelman avulla oppilas pystyy esimerkiksi paitsi leikkelemään sammakon kappaleiksi, myös kokoamaan sen uudelleen. Jos oppilas suorittaa ”leikkauksen” oikein, hän saa palkkioksi nähdä sammakon heräävän eloon ja hyppäävän pois kuvaruudusta. Joillakin ohjelmilla simuloidaan planeettojen liikettä, esitetään maapallon maantiedettä, tai oppilas voi niiden avulla lentää lentokonetta, ajaa autoa tai tehdä kemiallisia kokeita.

Toista tapaa, jolla tietokonetta käytetään, kutsutaan yleensä tietokoneavusteiseksi opetukseksi. Tietokone tekee kysymyksen. Jos oppilas vastaa oikein, se siirtyy eteenpäin seuraavaan kysymykseen. Jos vastaus on väärä, kone johdattelee oppilasta antamalla hänelle vihjeitä. Näin oppilas saa opetusta yksilöllisesti, ja hän voi edetä omaa tahtiaan. Tietokone on lisäksi rajattoman ”kärsivällinen”, eikä se ”hermostu” oppilaaseen, jos tämä antaa väärän vastauksen, niin kuin opettaja saattaisi hermostua. Tämäkin vaikuttaa osaltaan oppimiseen.

Monissa kouluissa opetetaan nykyään tietotekniikan perustaitoja. Tällaisilla tunneilla oppilaille opetetaan, miten konetta käytetään ja ohjelmoidaan. Tämä voisi olla hyvin tärkeää niille, joita kiinnostaa ammatin hankkiminen tietokonealalta. Tämänkaltaisen opinto-ohjelman kannattajat ovat vahvasti sitä mieltä, että kaikkien oppilaiden tulisi tietää jonkin verran tietokoneista. Myös työnsaantimahdollisuudet, joko todelliset tai kuvitellut, herättävät suurta mielenkiintoa tällaisia oppikursseja kohtaan.

Koulun tietokoneita voidaan käyttää hyödyllisesti myös kirjoittamisessa ja tietojen etsimisessä. Kirjoittamisen opettajat usein havaitsevat, että tietokoneita tekstinkäsittelylaitteina käyttävät oppilaat ovat halukkaampia kirjoittamaan omaa tekstiään uudelleen ja korjaamaan sitä – mikä on hyvän kirjoittamisen olennainen osa – koska heillä on aina edessään valmis, siisti lopputulos.

Tietokone voi myös avata opiskelijalle pääsyn laajoihin tietolähteisiin. Joissakin paikoissa voivat yhden koulun opiskelijat sopivia laitteita käyttämällä olla erikoisprojekteissa yhteydessä muiden koulujen opiskelijoihin. He voivat myös käyttää hyväkseen suuria keskuskirjastoja ja tietopankkeja, ja näin heillä on käytettävissään monenlaisista eri aiheista ajantasaisia tietoja, joita heidän oman koulunsa kirjasto ei pystyisi koskaan ylläpitämään.

Oikein käytettynä tietokone on selvästikin opetuksen apuväline. Kun tietokoneita on riittävästi, nuoret oppilaat voivat saada arvokasta käytännön kokemusta ja yksilöllistä opetusta. Vanhemmat oppilaat voivat irtautua oppikirjoihin perustuvasta opinto-ohjelmasta ja hyötyä tietokoneen mahdollistamista uusista opetustavoista.

Kaikki tämä epäilemättä kuulostaa suurenmoiselta. Mutta miten asiat sujuvat käytännössä? Onko tietokone vastannut odotuksia?

Vastaako se odotuksia?

Hyvien opetustulosten saavuttaminen tietokoneiden avulla ei oikeastaan eroa mitenkään hyvien tulosten saavuttamisesta minkä tahansa muun opetussuunnitelman avulla. Tarvitaan oikeanlaatuisia opinto-ohjelmia, joita pätevät opettajat noudattavat. Onko nämä kriteerit täytetty?

Joissakin kouluissa kiirehdittiin tietokonelaitteistojen hankkimista, ja tietokoneita ostettiin harkitsematta huolellisesti, miten niitä aiottaisiin käyttää ja mitä oppilaat tarvitsisivat. Sen vuoksi monet koulut koettavat nyt epätoivoisesti löytää mielekkäitä käyttötapoja tietokoneilleen.

Tämä asiaintila käy ilmi siitä, miten koulujen tietokoneita käytetään parhaillaan. Vaikka on olemassa kiehtovia ohjelmia ja nerokkaita opetustapoja, tutkimukset ovat osoittaneet, että tällaiset ohjelmat muodostavat vain hyvin pienen osan kaikista kouluissa käytettävistä ohjelmista. Useimmat tunneilla käytössä olevista ohjelmista ovat joko harjoittelua tai tietotekniikan perustaitojen opettamista varten.

Harjoituksilla on tietenkin paikkansa koulussa. On kuitenkin vaikea kumota sitä johdonmukaisuutta, joka käy ilmi erään koulunopettajan ja tietotekniikan opettajan herättämästä kysymyksestä: ”Miksi pitäisi käyttää 2000 tai 1200 tai edes 600 dollaria tietokoneen harjoitusohjelmaan, kun vanha tavallinen 2,95 dollarin työkirja, jossa on runsaasti harjoitustehtäviä, ajaa aivan saman asian?” Jotkut kasvatusalan asiantuntijat ovat lisäksi sitä mieltä, että tällaiset sovellutukset tekevät tyhjäksi koko sen tarkoituksen, jonka vuoksi tietokoneita käytetään oppitunneilla, koska ne supistavat oppimisen oikeiden ja väärien vastausten etsimiseen, sen sijaan että ne kehittäisivät ajattelua ja luovuutta.

Monet pitävät tietotekniikan opettamisen tarpeellisuutta tietokoneiden valmistajien ja valmistukseen liittyvien teollisuudenalojen keksimänä nokkelana myynti-ideana. Kirjoituksen alussa kuvaillun kaltaiset mainokset ja kenties vanhempien oma pelko tätä uutta konetta kohtaan saavat monet heistä tuntemaan, että heidän lapsistaan tulee epäonnistuneita ihmisiä, jos nämä eivät tunne tietokoneita riittävän hyvin. Todellisuudessa vain harvoissa tulevaisuuden työpaikoissa vaaditaan tietotekniikan, toisin sanoen ohjelmoinnin, tietokonekielien ja niin edelleen, osaamista. Tietokoneita tullaan käyttämään pikemminkin työvälineinä, paljolti samalla tavoin kuin laskimia tai sähkökirjoituskoneita käytetään yleisesti nykyään. On tietysti eduksi, jos tietää, miten näitä koneita käytetään, mutta ketään ei huolestuta se, ettei tiedä, miten ne toimivat, jollei ole kiinnostunut ammatin hankkimisesta tältä alalta. Nykyään ollaan sillä kannalla, että tietotekniikkaa tulisi opettaa, mutta ainoastaan valinnaisena oppiaineena.

Koska tietokoneet ovat tulleet luokkahuoneisiin vasta suhteellisen hiljattain, ne usein tuntuvat opettajista, joilla ei ole teknistä koulutusta, yhtä käsittämättömiltä kuin oppilaistakin. Muutosten vastustaminen onkin kouluviranomaisten mukaan huomattavin este tietokoneiden opetuskäytön tason nostamiselle.

”Monet opettajat tuntevat olonsa epämukavaksi tietokoneiden parissa”, sanoi erään koulun rehtori. ”He tietävät, että tietokoneet ovat nyt tulleet ja että heidän pitäisi olla kiinnostuneita. Mutta henkilökunnan koulutus on yhä suurin ongelma.” Opettajien uudelleenkoulutus vaatii aikaa ja rahaa. Kouluviranomaiset toivovat kuitenkin, että kun opettajat saavat enemmän kokemusta ja kun työntekijäjoukkoon tulee useampia tietotekniikan perustaidot tuntevia opettajia, tätä työvälinettä voidaan käyttää tehokkaammin.

Mitä vanhempien tulee tehdä

Tarvitseeko lapsesi siis tosiaan nyt tietokoneen? Vastaus saattaa hyvinkin riippua sinusta, lapsen isästä tai äidistä. Jos olet huolissasi siitä, että ilman tietokonetta lapsestasi tulee epäonnistunut ihminen, niin ehkäpä edellä oleva aineisto auttaa sinua näkemään asian tasapainoisemmalla tavalla.

Kasvatusalan ihmiset ovat tavallisesti yhtä mieltä siitä, että koululaisten tulisi puuhailla jonkin verran tietokoneiden parissa. Tätä varten hyvin monissa kouluissa on nykyään jonkinlainen opetussuunnitelma, jonka mukaan oppilaita opetetaan tuntemaan tietokonetta, tehdään laitteiston perusosat – itse tietokone, näppäimistö, levyasema, kirjoitin ja niin edelleen – heille tutuiksi ja opetetaan ohjelmoinnin alkeita. Useissa kouluissa on tarpeelliset laitteet opetuksen antamiseksi, ja oppilaat saavat käytännön harjoitusta. Tietokonealasta kiinnostuneet voivat myöhempinä vuosina valita erityisiä kursseja samaan tapaan kuin muut oppilaat voivat valita vaikkapa kuvaamataidon, kaupallisten ja muiden aineiden kursseja.

Joissakin kouluissa tietokoneita tietysti käytetään laajemmin, ja uusia ohjelmia hyödynnetään useiden eri aineiden opetuksessa. Mutta koska tällaiset opinto-ohjelmat ovat silti suhteellisen uusia, kukaan ei ole täysin varma, ovatko ne parempia kuin tavanomaiset opetusmenetelmät.

Ehkäpä erään yläasteella opiskelevan yhdysvaltalaisnuoren sanat, joita lainattiin New York Times -lehdessä, ovat hyvä yhteenveto tilanteesta. Hän kirjoittaa: ”Tietokoneilla on työvälineinä paikkansa opetuksen antamisessa, mutta ne eivät ole mikään vakuutus epäpätevyyttä ja sekavaa ajattelua vastaan.” Korostaen sitä, että on tärkeää opettaa oppilaita ajattelemaan, hän sanoo lopuksi: ”Tekniikka ei tarjoa mitään oikotietä tähän tavoitteeseen pääsemiseksi.”

[Tekstiruutu s. 26]

”Lapsi hyötyy paljon enemmän tunnista, jonka hän viettää hänestä kiinnostuneen isän tai äidin kanssa, kuin tunnista, jonka hän viettää piipittävän laatikon edessä.” – ”Mikrotietokoneet”-palsta, New York Times -lehti