Lukijoiden kirjeitä
Natsien hirmuteot. Vaimoni ja minä haluamme kiittää ja ilmaista syvän arvostuksemme sitä suoraa ja selkeää kieltä kohtaan, jota käytettiin natsirikoksia käsitelleissä kirjoituksissa. (8.4.1989) Valokuvat ja kartta tekivät meihin syvän vaikutuksen. Ne osoittavat, kuinka julma ja raaka ihmisten järjestelmä on. Pidimme erityisesti kirjoituksesta, jossa kerrottiin ylösnousemuksesta – se oli niin myönteinen ja lohdullinen! Vaikka emme ole itse kokeneet tällaisia asioita, on tärkeää puhua niistä ja muistaa ne.
I. L., Saksan liittotasavalta
Minun täytyy onnitella lehtenne toimittajia. He olivat todella perehtyneet aiheeseensa. Säilytän tätä numeroa kirjastossani kuolemaani saakka! Vaikka minusta ei koskaan tule Jehovan todistajaa, haluan kertoa teille, että on ihmisiä, jotka ovat kiitollisia tällaisesta aineistosta.
A. S., Yhdysvallat
Koulutus. Kirjoituksenne parjaa akateemista loppututkintoa. (”Nuoret kysyvät: Minkä elämänuran valitsisin?”, 8.5.1989) Te sanotte: ”Akateeminen loppututkinto voi parantaa tai olla parantamatta työnsaantimahdollisuuksiasi.” Vihjaatte, että on erittäin todennäköistä, että loppututkinto ei auta varmistamaan työpaikan saamista. Tämä ei yksinkertaisesti ole totta! Ja kuitenkin annatte siunauksenne lyhyehkölle jatkokoulutukselle.
A. N., Yhdysvallat
Tarkoituksemme ei ollut parjata yliopistokoulutusta, vaan rohkaista nuoria tavoittelemaan uraa Jumalan palveluksessa. Myönsimme, että yliopistollisen loppututkinnon suorittaneet saavat yleensä ottaen parempaa palkkaa ja heidän keskuudessaan työttömyys on vähäisempää kuin pelkän peruskoulutuksen saaneiden keskuudessa. Akateeminen loppututkinto ei kuitenkaan takaa taloudellista menestystä – luotettavat asiantuntijat todistavat tämän tosiasian. Lyhyehköt koulut ja kurssit mainittiin vain vaihtoehtoina, joita jotkut nuoret saattaisivat harkita, jos heidän vanhempansa vaatimalla vaativat heitä menemään korkeakouluun. Se, miten paljon koulutusta joku hankkii, on täysin henkilökohtainen asia. Mutta vaikka kristityt nuoret eivät jätä taloudellisia tosiasioita huomiotta, heidän tulisi punnita niitä mahdollisesti vaarallisia vaikutuksia, joita yliopistoympäristöllä voisi olla heidän hengellisyyteensä. (1. Korinttolaisille 15:33) Heidän täytyy myös muistaa jotakin, mikä ei näy työllisyystilastoissa: Jumala on luvannut huolehtia niistä, jotka asettavat hänen etunsa ensimmäiselle tilalle. (Matteus 6:33) – Toimitus.
Otsoni. Opettajani antoi minulle tehtäväksi esittää raportin jostain ajankohtaisesta ympäristöongelmasta. Valitsin aiheeksi ”Otsonikato”, ja Herätkää!-lehdestä 22.1.1989 oli minulle paljon apua. Kiitos tuossa kirjoituksessa esitetyistä valaisevista tiedoista. Sain erittäin hyvän arvosanan.
C. B., Saksan liittotasavalta
Aidsin uhri. Haluan ilmaista rakkauteni ja tukeni sille nuorelle miehelle, joka kirjoitti artikkelin ”Jotakin pahempaa kuin aids”. (22.4.1989) Tekstistä paistaa läpi hänen nöyryytensä ja arvostuksensa.
B. E., Yhdysvallat
Lukiessani tuota kirjoitusta kyyneleet kihosivat silmiini ja kurkkuuni nousi suuri pala. Minullakin oli poika, joka jätti Jehovan. Katselimme 13 vuotta, kun hän etsi onnellisuutta. Samalla kun pidimme lujasti kiinni Jehovan normeista, vakuutimme aina Waynelle rakastavamme häntä. Mutta hän joutui alkoholin ja kokaiinin orjuuteen. Hänen kuolemansa tuli täydellisenä yllätyksenä, vaikka olin aina levoton siitä, mitä saattaisi tapahtua. Hän oli 28-vuotias. Rukoilen, että toiset nuoret voisivat hyötyä tuon nuorenmiehen kokemuksesta, niin etteivät he hylkäisi Jehovaa ja maksaisi näin kallista hintaa.
S. E., Yhdysvallat