Lukijoiden kirjeitä

Laihduttaminen. Kun ensi kerran näin kyseiset kirjoitukset tämän lehden 22. toukokuuta 1989 päivätyssä, laihduttamista käsitelleessä numerossa, lykkäsin niiden lukemista useita viikkoja. Olen näet ollut suurimman osan elämästäni ylipainoinen. Nyt olen juuri lukenut ne ja olen suuresti rohkaistunut, jopa innokas toteuttamaan erinomaisia, rakkaudellisia ehdotuksia. Osoittamaanne empatiaa, ymmärtämystä ja rakkaudellista kiinnostusta arvostetaan hyvin paljon.

L. B., Yhdysvallat

Suuret kiitokset teille ylipainoisuutta käsitelleistä kirjoituksistanne. (22.5.1989) En ole ahmatti, mutta kärsin useista aineenvaihduntaongelmista, joiden takia olen ylipainoinen. Tunnen itseni suurimman osan ajasta omituiseksi. En tarvitse arvosteluja laihoilta ihmisiltä, jotka olettavat minun vain syövän kaiken aikaa. Kiitoksia teille huomion kiinnittämisestä siihen asiaan, että kaikki lihavat eivät ole ahmatteja. Tiedän Jehovan rakastavan ja ymmärtävän minua ja hyväksyvän minut ulkonäöstäni huolimatta. Kunpa vain ihmiset voisivat olla rakkaudellisempia ja ymmärtäväisempiä.

P. R., Yhdysvallat

Luettuani nämä kirjoituksenne olen alkanut harrastaa säännöllistä liikuntaa ja ponnistelen kovasti, jotten söisi enää paljon iltamyöhällä. Olen jo laihtunut 3–4 kiloa ja tunnen oloni suurenmoiseksi. Tuhannet kiitokset!

G. V., Saksan liittotasavalta

Kaikki eivät pääse nopeasti hyviin tuloksiin. Joillakuilla yksilöillä laihduttaminen on kovaa taistelua, joka vaatii paljon ponnistelua, päättäväisyyttä ja tukea toisilta – ei arvostelua. – Toimitus.

Pahempaa kuin aids. Kirjoitus nimeltä ”Jotakin pahempaa kuin aids” liikutti minua syvästi. (22.4.1989) Kirjoitus muistutti minua omasta asemastani. Olen itsekin tehnyt sellaista, mikä on Jehova Jumalalle hyvin inhottavaa. Luettuani sen kyyneleet kihosivat silmiini. Aloin tajuta, että ilman Jehovaa eläminen on samaa kuin jos eläisi jollakin vedettömällä taivaankappaleella. Ponnistelen nyt aiempaa enemmän voidakseni toimia Jumalaa miellyttävällä tavalla.

I. A., Yhdysvallat

Elämänuran valinta. Monet kiitokset kirjoituksesta nimeltä ”Minkä elämänuran valitsisin?”. (8.5.1989) Olin halunnut mennä yliopistoon, mutta erinäisten ongelmien takia jouduin luopumaan tästä haaveestani. Sillä välin aloin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Tämä kirjoituksenne auttoi minua tosiaankin hyvin paljon. Enää minua ei kaduta. Minulla on osa-aikatyö, ja palvelen kokoaikaisesti evankelistana. En tiedä mitään elämänuraa, joka voisi tuottaa suurempaa tyydytystä.

A. P., Italia

Ihmeet ja näyt. Olen säännöllinen Herätkää!-lehden lukija. Olen kuitenkin sitä mieltä, että teiltä jäivät eräät tärkeät seikat huomaamatta Lourdesia käsitelleissä kirjoituksissa. (8.3.1989) Olen käynyt 18 vuonna Lourdesissa, ja vaikka en olekaan nähnyt ihmeitä enkä näkyjä, siitä on ollut muunlaista hyötyä. Monille se on eräänlainen herätys, ja vielä useammille se on ollut ohjauksen lähde heidän elämässään. Lourdesiin ei lähdetä vasiten etsimään ihmettä. Siellä opitaan ymmärtämään Jeesuksen käsky: ”Rakastakaa toisianne.” Mikään sellainen paikka, joka voi saada näin monet ihmiset ymmärtämään tämän asian, ei voi olla paha.

R. K., Englanti

Esimerkiksi Lourdesissa ja Fátimassa sijaitsevat pyhäköt ovat hyvin rakkaita monille vilpittömille katolilaisille, ja voimme hyvin ymmärtää, miltä heistä tuntuu. Kirjoituksissamme kuitenkin osoitettiin, että tällaisten paikkojen nauttima kunnioitus perustuu perättömiin tietoihin ja on vastoin Raamattua. Ja vaikka tällaiset paikat voivat vedota voimakkaasti tunteisiin, meidän täytyy muistaa Jeesuksen Kristuksen sanoneen, että ”tosi palvojat” eivät kunnioita mitään nimenomaista paikkaa, vaan ”palvovat Isää hengessä ja totuudessa”. – Johannes 4:21–23. – Toimitus.