Lukijoiden kirjeitä

Autolla ajo. Arvostin kirjoitustanne ”Nuoret kysyvät: Miten voin saada vanhempani vakuuttuneiksi siitä että olen valmis ajamaan autoa?” (22.3.1989) Olen 14-vuotias ja olen puhunut äidilleni autolla ajamisesta, mutta hän on suhtautunut koko asiaan hyvin epäilevästi. Aloin ajatella, että en tule ajamaan autoa ennen kuin olen 30! Nyt tiedän, että voin ryhtyä toimiin rakentaakseni äitini luottamusta itseeni, niin että kun aika koittaa, hän tietää, että voin kantaa vastuun. Kiitoksia teille hyvin paljon!

J. D., Yhdysvallat

Lemmikkieläimet. Hoidin lemmikkieläinkauppaa useita vuosia ja minusta tuntuu, että olen pätevä esittämään ’asiantuntijan mielipiteen’. Kirjoituksessanne lemmikkieläimistä (8.6.1989) oli monia hyviä puolia. Mutta kun tuli kysymys hygieniasta, te ette kirjoittaneet mitään omistajan vastuusta. Vastuuntuntoinen lemmikkieläimen omistaja huolehtii siitä, että eläin pidetään puhtaana, terveenä ja vailla loisia, niin että lemmikkieläin voidaan ottaa sisään asuntoon. Säännöllisten eläinlääkärissä käyntien pitäisi olla rutiininomaisia ja niihin pitäisi varata rahaa perheen kustannusarviossa. Kirjoituksessa olisi pitänyt mainita se, että on tärkeää puhdistaa päivittäin ulosteet pihalta, hiekkalaatikosta tai häkistä. Ei voida syyttää eläintä likaisuudesta, loisista tai sairaalloisuudesta, jos omistaja antaa sen elää sellaisissa oloissa.

L. T., Yhdysvallat

Nämä olivat hyviä ajatuksia. Kirjoituksen ei kuitenkaan ollut tarkoitus olla perusteellinen tarkastelu lemmikkieläinten hoidosta. Pikemminkin sen tarkoitus oli auttaa lukijoita päättämään, ovatko he valmiita ottamaan vastaan lemmikkieläimen omistajan raskaan vastuun. – Toimitus.

Sanallinen väkivalta. Kirjoituksenne (8.6.1989) auttoi minua ymmärtämään, että vanhemmat ovat kovan paineen alla. Tänään minulle puhuttiin loukkaavasti ja tunsin oloni äärimmäisen kurjaksi. Olin hyvin vihainen vanhemmilleni. Mutta se, että olin lukenut tämän kirjoituksen perusteellisesti juuri päivää aikaisemmin, todella auttoi. Kun ajattelin vanhempieni hyviä puolia, sen sijaan että olisin viipynyt vain heidän huonoissa ominaisuuksissaan, tulivat mieleni ja ajatukseni paljon, paljon paremmiksi. Kiitoksia teille hyvin paljon.

E. T., Japani

Olen 15-vuotias ja olen ollut hyvin alakuloinen ja masentunut viime aikoina isältäni saamani sanallisen väkivallan vuoksi. Tämä kirjoitus oli hengellistä ruokaa oikeaan aikaan. Se on todella ollut rohkaisun lähde minulle ja äidilleni.

H. T., Yhdysvallat

Rikollisuus. Tämän vuoden huhtikuun 22. päivän numerossa oli neuvo, joka kiinnitti erityisesti huomiotani. Ryöstäjistä selviämiseksi neuvottiin: ”Katso hyökkääjää silmiin ja pyri säilyttämään katsekontakti.” Elin monta vuotta hyvin rikollisella alueella, ja minulle opetettiin, ettei saa katsoa hyökkääviä ihmisiä silmiin, koska heistä voisi tuntua siltä, että yrität tunnistaa heidät rikossyytteen tekemiseksi.

R. L., Yhdysvallat

Olemme samaa mieltä siitä, että tietyissä olosuhteissa mahdollisesti väkivaltaisen yksilön tuijottaminen voisi synnyttää väkivaltaa. Silti jotkut viranomaiset uskovat, että ryöstön aikana on parempi säilyttää katsekontakti kuin katsella levottomasti ympäriinsä tai tuijottaa maahan – sellainen käytös saattaisi osoittaa pelkoa tai paniikkia. – Toimitus.

Pahempaa kuin aids. Minut kasvatettiin Jehovan todistajaksi. Mutta halusin olla pidetty ja jouduin väärään seuraan. Minua autettiin palaamaan oikealle tielle ennen kuin se oli liian myöhäistä. Kirjoitus aidsin uhrista (22.4.1989) auttaa minua pysymään tällä tiellä. Hänellä oli rohkeutta tehdä muutos, kun taas hyvin monet olisivat luovuttaneet. Hänen kokemuksensa osoittaa, että maailmalla ei ole mitään tarjottavana meille ja että ilman Jehovan rakkautta ja suopeutta olemme kuoleman omia.

D. C., Uusi-Seelanti