Lukijoiden kirjeitä

Heikko luonnontieteen tuntemus. Väite, että vain 6 prosentilla amerikkalaisista on hyvä luonnontieteiden tuntemus, herätti uteliaisuuteni. (”Tarkkailemme maailmaa”, 8.6.1989) Niinpä suoritin oman pienoistutkimuksen 12 keskituloisen aikuisen keskuudessa. Kolmea lukuun ottamatta kaikki ajattelivat, että aurinko kiertää maapallon ympäri! Kysyessäni, kuinka kauan ”siltä” menee kierrokseen, sain vastaukseksi esimerkiksi: ”18 tuntia”, ”24 tuntia”, ”48 tuntia”, ”365 vuotta” ja ”useita valovuosia”. Kaiken huipuksi eräs heistä sanoi minulle: ”Maapallo ei kierrä enää – –. Se pysyy liikkumatta radallaan.”

J. W. H., Yhdysvallat

Taistelu rikollisuutta vastaan. Suojatoimeksi väkivallantekijöitä vastaan lukijoitanne neuvottiin lukitsemaan kaikki auton ovet ajon ajaksi. (22.4.1989) Tämä voi olla vaarallista. Jos sattuu onnettomuus tai auto joutuu veteen, pelastajien on vaikea tavoittaa uhrit.

C. M., Alankomaat

Yhdysvaltain autoliitosta kerrottiin ”Herätkää!”-lehdelle, että ainoastaan 0,1 prosenttiin Yhdysvalloissa sattuneista auto-onnettomuuksista liittyy veteen uppoaminen. Erittäin rikollisilla alueilla ne vaarat, jotka liittyvät ajamiseen ovet lukitsematta, painavat vaa’assa siksi paljon enemmän kuin riski jäädä satimeen auton sisään. Tuollaisessakin tapauksessa pelastajat pystyvät useimmiten vapauttamaan loukkuun jääneet uhrit rikkomalla auton ikkunat. – Toimitus.

Homoseksuaalisuus. Minun täytyy kiittää kirjoituksessa ”Homoseksuaalisuus – miksi ei?” (8.7.1989) olleista neuvoista ja rohkaisusta. Siinä ei hyökätty ihmistä vaan hänen menettelytapaansa vastaan. Olen taipuvainen homoseksuaalisuuteen. Minulla oli tapana ajatella: ’Sinä olet joko sellainen tai et ole.’ Mutta noin viisi vuotta sitten aloin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Aluksi salasin ongelmani. Mutta lopulta keskustelin kahden kristityn vanhimman kanssa, ja he auttoivat minua pätevöitymään kasteelle.

Tunnen tarvetta avioitua, mutta ensin minun täytyy kehittää itsehillintää. Jehovan ja hänen järjestönsä rakentavien ohjeiden avulla voin pysyä lujana.

R. T., Alankomaat

Sanallinen väkivalta. Kiitos teille sanallista väkivaltaa käsitelleestä kirjoituksestanne. (8.6.1989) Vanhempani eivät milloinkaan kiittäneet minua tai osoittaneet minulle rakkauttaan muutoin kuin hankkimalla aineellista, kuten ruokaa, vaatteita tai rahaa. Tajuan nyt, että kieleni hillitseminen olisi voinut parantaa tilannetta. Kirjoitus oli erittäin ajankohtainen.

S. M., Australia

Olin pettynyt tuohon kirjoitukseen. Olipa vanhemmilla ollut miten raskas päivä tahansa, heillä ei ole oikeutta purkaa sitä lapseen. Sen sijaan että kirjoittaisitte siitä, miten uhrien täytyy muuttua, julkaiskaa kirjoitus, joka porautuu ongelman ytimeen: vanhempiin.

M. W., Yhdysvallat

Huomautuksesi ovat perusteltuja. Artikkelin tarkoitus ei ollut kuitenkaan porautua ’ongelman ytimeen’, vaan se kirjoitettiin nuorten auttamiseksi selviytymään vaikeasta tilanteesta. Kirjoituksessa sanottiin lisäksi: ”Solvaamista ei – – voida millään tavoin puolustella.” Vanhempien solvaamisen kohteiden ei siksi tarvitse tuntea olevansa siitä vastuussa. Toimimalla järkevästi nuoret uhrit voivat kuitenkin selviytyä mahdollisimman hyvin tästä hankalasta tilanteesta. – Toimitus.

Kirjoitus oli erittäin rohkaiseva. Kunpa minulla olisi ollut se, kun olin kasvuiässä. Isäpuoleni kohdisti meihin sanallista väkivaltaa monin tavoin. Hänellä oli tapana kiljua minulle ja sanoa sellaista, mikä todella loukkasi. Usein menin nukkumaan itkien. Jehova on auttanut minua unohtamaan menneisyyden, tyynnyttämään mielipahani ja elämään Häntä varten.

Y. M., Yhdysvallat