Sota – sokki ja sen aiheuttamat vammat

”OLIMME olleet partioretkellä, jonka aikana ei ollut tapahtunut mitään erikoista. Partionjohtajana meillä oli varovainen, ystävällinen upseeri. Hän ei ollut ammattisotilas. Hän oli johtamassa meitä takaisin omille linjoillemme. Vartiomies vaati meiltä tunnussanaa. Ennen kuin upseeri ehti vastata, joku hermostunut sotilas ampui linjojen takaa ja osui upseeria kasvoihin. Miesparka kuoli – tukehtui omaan vereensä.” Tähän kokemukseen tiivistyi Edward B:n, englantilaisen sotilaan, kohdalla toisen maailmansodan aiheuttama vamma.

Jotkut koettavat kätkeä sodan todelliset kasvot. Esimerkiksi eräitten propagandistien kuvauksissa ensimmäinen maailmansota esitettiin ”osittain Harmagedonina – hyvän ja pahan välisenä lopullisena taisteluna, – – ja osittain keskiaikaisina turnajaisina, joihin on saatu krikettipelin tuntua”. (The Faces of Power) Se ei ollut kumpaakaan. Paremman kuvauksen siitä esitti uutiskirjeenvaihtaja, kirjailija Ernest Hemingway, kun hän sanoi sen olleen ”valtavin, raain ja taitamattomimmin hoidettu teurastus, mitä maailmassa on koskaan tapahtunut” – ennen toista maailmansotaa.

Tällainen teurastus on ollut ominaista kaikille niin tällä vuosisadalla kuin aiemminkin käydyille sodille. ”Jokainen käyty sota, olipa sen syy tai oikeutus ollut millainen tahansa, on ollut inhottava, tuskallinen ja alentava kaikille asianosaisille”, kirjoittaa Malcolm Browne. Vietnamissa hän näki omin silmin paljon siitä sodalle tyypillisestä teurastuksesta ja tuskasta, josta on tarjolla runsaasti tietoa, mutta silti hän oli sitä mieltä, että ”kaikki Vietnamissa tehdyt kauhuteot eivät ole mitään uutta ihmisten kokemuspiirissä”. – The New Face of War.

Samanlaisia kauhuja koettiin epäilemättä myös toisen maailmansodan aikaan. Saksa ja Japani tuhottiin, ja ne menettivät yhteensä miljoonia sotilaita ja siviilejä kuolleina. Yhdysvaltain menetykset olivat 400000, Englannin 450000 ja Ranskan yli puoli miljoonaa ihmistä. Neuvostoliiton menetykset olivat arviolta 20 miljoonaa ihmistä. Tehtyään luetteloa ”tästä ihmisten kärsimyksinä kootusta verosta” eräs toisesta maailmansodasta kertova kirja sanoo: ”Kokonaistappiot tässä sodassa olivat siviilit mukaan luettuina ainakin 50 miljoonaa ihmistä.” – World War II.

Siviiliuhrit olivat Gerald Priestlandin sanoja lainataksemme osa ”totaalista sodankäyntiä: miehiin, naisiin ja lapsiin kohdistuvaa sotaa riippumatta siitä, missä he ovat tai mitä he tekevät tai miten vanhoja tai avuttomia he kenties ovat”. Esimerkkeinä hän käyttää tapauksia, joissa ”liittoutuneet polttivat tuhkaksi Hampurin ja Dresdenin ja saksalaiset tuhosivat Liverpoolin ja Coventryn”. – Priestland – Right and Wrong.

Kymmenien miljoonien ihmisten tuhoutuminen sodassa on ollut moraalisesti kauhistuttavaa. Miten sitten on niiden laita, jotka ovat selvinneet hengissä sodan ”inhottavista, tuskallisista ja alentavista” vammoista? Miten sota vaikutti heihin? Entä miten he voivat selviytyä jälkivaikutuksista? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavissa kirjoituksissa.