Musiikkimaailma muutosten edessä?

KUUNTELEHAN tarkasti radiostasi tai levyiltäsi tai televisiostasi tulevaa musiikkia. Kuuletko oikeiden jousisoittimien soittavan? Kuunteletko tosiaan oikeita vaskipuhaltimia?

Tekniikka astelee musiikissa pitkin harppauksin eteenpäin, ja sen vuoksi nuo kuulemasi äänet eivät ehkä olekaan peräisin niistä instrumenteista, joista kuvittelet niiden olevan. Saatatkin kuunnella syntetisaattoria. Monille muusikoille syntetisaattori edustaa musiikkimaailmassa tapahtuvaa ikävää muutosta. Monet näistä muusikoista ovat sitä mieltä, että syntetisaattori on viemässä heidän työpaikkansa!

Mikä on syntetisaattori?

Syntetisaattori on laite, jonka avulla ääntä tuotetaan elektronisesti. Käyttäjä voi muokata ja valvoa äänen ominaisuuksia. Ääni synnytetään usein koskettimiston avulla, ja silloin koskettimisto on samanlainen kuin pianossa.

Nimensä syntetisaattori on saanut siitä, että sillä syntetisoidaan eli koostetaan useita ohjelmoituja peruselementtejä äänen tuottamiseksi. Joissakin syntetisaattoreissa on digitaalinen näytteenottomahdollisuus (sampling), jossa ääntä voidaan tallentaa syntetisaattoriin ja toistaa se painettujen koskettimien mukaiselta sävelkorkeudelta. Vaikka tällaista ääntä ei olekaan syntetisoitu sanan varsinaisessa merkityksessä, tässä kirjoituksessa tällaiset soittimet luetaan syntetisaattoreihin kuuluviksi.

Syntetisaattorit ovat olleet käytössä monia vuosia. Mutta ne kohosivat huimaa vauhtia huomattavaan asemaan varsinkin 1970-luvulla, jolloin tätä laitetta käytettiin popmusiikissa sellaisen uuden äänen luomisessa, joka kilpaili sähkökitaran kanssa. Vaikka aluksi syntetisaattorit saattavat vaikuttaa vain uudenlaisilta laitteilta, joilla voi tuottaa joitakin kiinnostavia äänitehosteita, niin digitaalitekniikan avulla ne voidaan tosiasiassa ohjelmoida jäljittelemään ja toistamaan perinteisten instrumenttien sointivärejä.

Miten syntetisaattori uhkaa työpaikkoja?

Kuvittele olevasi muusikko ja hankkivasi toimeentulosi soittamalla viulua äänityksissä, joissa tuotetaan musiikkia televisio-ohjelmiin, mainoksiin ja niin edelleen. Oletetaanpa, että jossakin tulevassa äänityksessä tarvitaan 20-jäsenistä jousisoittajien ryhmää.

Musiikista vastaava johtaja haluaa leikata suuren violistiryhmän palkkaamisesta aiheutuvia kuluja, ja hän voi saada samanlaisen jousiston äänen palkkaamalla vain kuusi violistia ja yhden syntetisaattorin soittajan. Siten syntetisaattori on jättänyt 14 violistia vaille työtä tuon äänityksen aikana, ja kenties sinä olet niiden joukossa, jotka eivät saaneet työtä. Jos tällaista tapahtuu vain kerran, se ei ehkä häiritse sinua. Mutta jos siitä tulee poikkeuksen sijasta sääntö – ja joidenkuiden muusikkojen mielestä näin on jo käynyt – niin tajuatko nyt, miten syntetisaattori voisi uhata jopa sinunkin toimeentuloasi?

Pystyykö syntetisaattori jäljentämään jonkin perinteisen instrumentin äänen ja sointivärin tarkasti? Mike Comins, joka soittaa viulua edellä kuvaillun kaltaisissa äänityksissä ja joka toimii tällaisten muusikkojen perustaman liiton virkailijana, sanoo: ”Olemme usein vitsailleet sillä ajatuksella, että Georg Solti kävelisi Chicagon Orchestra Hallin lavalle, jossa hänen lisäkseen olisi vain syntetisaattorin soittaja. Hän kohottaisi kätensä, ja tämä kaveri synnyttäisi laitteellaan täysin Chicagon sinfoniaorkesterin ääntä vastaavan äänen. – – Tämä on synkkä kasku, sillä vaikka syntetisaattoria ei olekaan käytetty korvaamaan sinfoniaorkesteria esiintymisissä tai äänityksissä, se pystyisi tekemään sen, ja tämä pelottaa.”

Kokonainen orkesteri laatikossa?

Vuonna 1984 eräs muusikko levytti orkesterimusiikkia sisältävän albumin ja kutsui ”orkesteria” “LSI-filharmonikoiksi”.a Todellisuudessa ”orkesterina” oli syntetisaattori. Säveltäjä käytti puolentoista vuoden kuluessa arviolta 2000 tuntia digitaalisen syntetisaattorin ohjelmointiin saadakseen äänen muistuttamaan orkesterin ääntä. Tulokset olivat hämmästyttäviä. Keyboard-aikakauslehti kutsui sitä ”yhdeksi syntetisoinnin huomattavista taidonnäytteistä” ja sanoi, että ”ei ole täysin mahdotonta kuvitella yhden kosketinsoittimen voivan petkuttaa meidät ajattelemaan, että kyseessä on Chicagon sinfoniaorkesteri”.

Merkitseekö tällainen orkesterin äänen jäljitteleminen sitä, että perinteiset soittimet käyvät pian vanhanaikaisiksi? Edellä mainittu säveltäjä ei ole sitä mieltä, sillä hän sanoo: ”Rakastan orkesteria – –. Pidän yhä alkuperäistä parempana!”

Monet muusikot yhtyisivät hänen käsitykseensä. Joidenkuiden mielestä mikään syntetisaattori ei voi toistaa muiden soittimien ääntä ja sointiväriä niin tarkasti, että se todella korvaisi ne. Muusikko Walter Sear sanoo: ”[Syntetisaattorin] trumpetti ei kokeneesta muusikosta soi trumpetin tavoin. – – Ja puhallinsoittimen artikulaatio ja fraseeraus eivät sovi koskettimistolle.” Hän kuitenkin pelkää, etteivät ihmiset ole niin tarkkoja sen suhteen, mitä he kuuntelevat, ja että he ovat oppineet hyväksymään elektronisesti synnytetyn äänen, vaikka ”siitä puuttuvatkin nuo pienet virheet, jotka tekevät akustisista instrumenteista niin kiinnostavia”.

Syntetisaattori on tosiaan aiheuttanut melkoista kiistelyä ammattimuusikkojen keskuudessa. Mutta syntetisaattorin suosio ei vaikuta pelkästään ammattimuusikoihin. Se vaikuttaa myös tuttuun soittimeen, joka sinullakin saattaa olla kotonasi.

Pianon viimeiset päivätkö?

Syntetisaattorivallankumouksen takia pianokin on joutumassa vaikeuksiin. Pianoja myyvät yhtiöt raportoivat myyntilukujen olevan laskemaan päin, ja useat tunnetut pianonvalmistajat ovatkin joutuneet lopettamaan toimintansa. Samana ajanjaksona syntetisaattoreiden myynti on kuitenkin kasvanut huimasti.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että pianon ääni ei enää miellyttäisi. Erään myyntistudion omistaja selittää: ”Pianon ääntä kyllä halutaan, mutta 99 tapauksessa 100:sta asiakkaat eivät ole turhantarkkoja siitä, miten he sen saavat.” Monet pitävät syntetisaattorin käyttöä parempana, koska se on aina vireessä, sitä on helpompi kuljettaa ja monissa tapauksissa se on halvempi. Itse asiassa monia syntetisaattoreita myydään alle puolta halvemmalla kuin pianoja.

Merkitseekö tämä sitä, että pian syntetisaattori korvaa pianon kokonaan? Jotkut uskovat, ettei niin pitkälle mennä. Tuotantojohtaja John Steinway sanoo: ”Mikään ei tule koskaan syrjäyttämään säänneltyä luonnollista pianonsoittoa. Vaikka tällä alalla tehdäänkin valtavasti työtä, en usko, että soittajalle koskaan pystytään antamaan yhtä suuria vaikutusmahdollisuuksia kuin piano voi antaa.”

Pianonvalmistajien näkökulmasta katsottuna todisteet ovat kuitenkin selvät: pianojen myynti on laskemassa, ja ihmiset suosivat syntetisaattoria. Suuntaus voi olla väliaikainen. Tai voi olla niin, kuten Keyboard-aikakauslehti huomauttaa, ”että olemme nyt omin silmin näkemässä pianon viimeisten päivien alkaneen”.

Toistaako historia itseään?

Ongelma ei ole uusi. Kautta historian ovat tekniikan edistysaskeleet saaneet aikaan sen, että monet taitavat työntekijät ovat yhtäkkiä havainneet olevansa työttöminä. Nyt syntetisaattorin takia jopa joidenkuiden ammattimuusikkojen uran päässä alkaa työttömyyskortisto häämöttää synkkänä.

Niille, jotka valmistavat ja soittavat syntetisaattoreita, tekniikan avaamien ovien takaa on paljastunut miltei rajattomat mahdollisuudet. Niille, jotka hankkivat toimeentulonsa soittamalla perinteisiä instrumentteja, syntetisaattori edustaa ikävää muutosta, joka voi maksaa heille heidän työpaikkansa.

Kun siis seuraavan kerran kuulet musiikkia televisiosta, radiosta tai levysoittimesta, niin kuuntele huolellisesti äläkä anna korviesi petkuttaa sinua. Saatatkin kuunnella syntetisaattoria.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 14]

”[Syntetisaattorin] trumpetti ei kokeneesta muusikosta soi trumpetin tavoin. – – Ja puhallinsoittimen artikulaatio ja fraseeraus eivät sovi koskettimistolle.”