Öljy – onko sille vaihtoehtoja?
ÖLJY. Kun sitä vuotaa, se peittää meren sileällä mustalla kalvolla, joka tukehduttaa ja tappaa suuren osan siitä, mihin se pääsee tarttumaan. Kun sitä poltetaan, se synnyttää myrkyllisiä kaasuja, jotka vaurioittavat keuhkoja, heikentävät puita ja ovat jopa aiheuttamassa maapallolle ”kuumetta”, jota sanotaan kasvihuoneilmiöksi. Silti maailma on nykyään erittäin suuresti riippuvainen siitä. Me kulutamme niin paljon öljyä, että joidenkuiden mielestä öljy saattaa loppua ennen kuin lakkaamme myrkyttämästä sillä itseämme.
Kun kerran öljyn tiedetään aiheuttavan monenlaisia ongelmia, ei ole ihme, jos yhä useammat nykyään kysyvät, onko öljyn rinnalle tarjolla vaihtoehtoisia polttoaineita. Tämän kysymyksen yhteydessä huomio kiintyy luonnollisesti autoihin. Ne ovat nopeimmin kasvattamassa osuuttaan maailman rajallisten öljyvarojen kuluttajina ja ovat samalla myös pahimpia saastuttajia. Autot syytävät joka vuosi pakoputkistaan noin 400 miljoonaa tonnia hiiltä jo ennestään hätää kärsivään ilmakehään. Onko öljypohjaisen bensiinin käyttö sitten ainut keino, jolla auton saa liikkumaan?
Ei suinkaan, sillä on olemassa muitakin energianlähteitä. Aurinkoenergialla ja sähköllä toimivat autot ovat vielä kokeiluvaiheessa. Ei ole odotettavissa, että tällaiset ajoneuvot pystyisivät lähitulevaisuudessa korvaamaan bensiinikäyttöiset autot – ellei sitten tapahdu jotakin odottamatonta läpimurtoa.
Vety saattaa olla lupaava autojen polttoaine. Paitsi että vety saastuttaisi vähemmän kuin bensiini, se ei loppuisi pian. Se on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine. Tällä hetkellä käyttökelpoinen vetyauto on kuitenkin vasta mahdollisuus, jonka toteutuminen on kaukana tulevaisuudessa, sen jälkeen kun vedyn käytön esteenä olevat tekniset ongelmat on ehkä saatu ratkaistuiksi.
Alkoholit polttoaineena
Mitä on sanottava lähitulevaisuudesta? Nykyään henkilö- ja kuorma-autoissa käytetään jo yleisesti kahta polttoainetta, jotka eivät ole alkuisin öljystä, nimittäin alkoholia ja maakaasua. Puhdasta alkoholia, etanolia, tislataan ruokosokerista. Vuonna 1987 oli Brasiliassa myydyistä uusista autoista yli 90 prosenttia etanolikäyttöisiä, mutta viime kuukausina on niiden osuus pienentynyt 69 prosenttiin öljyn halpenemisen takia. Etanoli on puhtaampaa kuin bensiini, ja sen lähteenä on uusiutuva luonnonvara. Voimme aina kasvattaa enemmän sokeriruokoa tai sokerijuurikasta tai maniokkia tai viljaa tuottaaksemme enemmän etanolia.
Yksi ongelma on kuitenkin se, että etanolin raaka-aineeksi sopivien kasvien viljely vaatisi paljon maa-alaa. Yhdysvaltojen olisi varattava lähes 40 prosenttia vuotuisesta viljasadostaan etanolin valmistukseen, jotta sillä saataisiin katetuksi edes 10 prosenttia tuon maan autojen polttoainetarpeesta.
Toinen ongelma on hinta. Erään arvion mukaan etanolin valmistukseen sopivat kasvit menettävät 30–40 prosenttia energiasisällöstään polttoaineeksi muuttamisen yhteydessä. Kun tähän vielä lisätään viljely- ja jalostuskustannukset, niin jotkut asiantuntijat ovat tulleet siihen tulokseen, että etanolin tuottaminen kuluttaa enemmän energiaa kuin mitä etanoli itsessään tuottaa sitä.
Metanoli-nimistä alkoholia taas valmistetaan maakaasusta tai kivihiilestä, ja se on halvempaa. Siinä missä eräät polttoaineet vähentävät moottorista tehoa, metanoli antaa sitä lisää. Metanolia käytetäänkin usein kilpa-autoissa sen bensiiniä paremman nakutuskestävyyden takia. Viime kesäkuussa Yhdysvaltain presidentti George Bush julkisti vaihtoehtoisia polttoaineita koskevan esityksen, jolla pyritään siihen, että vuoteen 1995 mennessä Yhdysvalloissa olisi puoli miljoonaa metanolikäyttöistä autoa. Hallituksen mukaan sen esitys toteutuessaan vähentäisi suuresti autojen pakokaasupäästöjä.
Metanolin käyttö ei sekään ole ongelmatonta. Vaikka se palaessaan tuottaa vähemmän hiiltä kuin raakaöljy, se tuottaa taas toisenlaista haitta-ainetta, formaldehydiä, jota epäillään syövän aiheuttajaksi. Metanoliautoilla olisivat myös kylmäkäynnistykset hankalampia kuin bensiiniautoilla.
Maakaasu
Talojen lämmitykseen ja kotitalouksien ruoanlaittoon yleisesti käytettävällä maakaasulla on huomattavia etuja myös autojen polttoaineena. Kyseessä on yksinkertainen yhdiste, jossa pääaineosana on metaani, ja se palaa puhtaasti. Sen käytöstä syntyy hieman samaa hiiltä, jota bensiini palaessaan synnyttää, mutta ei laisinkaan nokista, erittäin hiukkaspitoista savua, joka on tyypillistä dieselöljylle. Näin puhdasta polttoainetta käyttävät moottorit tarvitsevat vähemmän huoltoa. Maakaasu on melko halpaa, ja sitä on yhä runsaasti.
Kaasulla kulkevia ajoneuvoja on jo liikenteessä Italiassa, Neuvostoliitossa, Uudessa-Seelannissa ja Kanadassa. Mutta kaasukaan ei ole ongelmatonta. Bensiinikäyttöisen auton muuttaminen kaasukäyttöiseksi maksaa. Lisäksi kaasu vie (kokoon puristettunakin) paljon tilaa. Auton tavaratilaan pitäisi asentaa useita suuria säiliöitä. Silti kaasuauton toimintasäde on melko pieni ja sitä täytyy tankata useammin kuin bensiiniautoa.
Tankkaamisesta puhuttaessa meidän on kiinnitettävä huomiota ongelmaan, joka on yhteinen kaikille vaihtoehtoisille polttoaineille. Kuka haluaisi ostaa vaihtoehtoista polttoainetta käyttävän auton, kun on vaikea löytää huoltamoa, joka myisi siihen käyvää polttoainetta? Toisaalta miksi huoltoasemilla pitäisi olla tarjolla vaihtoehtoisia polttoaineita, kun ei ole takeita siitä, että ihmiset tulevat ostamaan niitä? Kummat siis tulevat ensin, tällaisten polttoaineiden ostajat vaiko niiden myyjät?
Yhdeksi ratkaisuksi tähän ongelmaan on esitetty, että tehtäisiin autoja, jotka toimivat kahdella eri polttoaineella. On jo olemassa autoja, jotka toimivat maakaasulla ja bensiinillä, maakaasulla ja dieselöljyllä, alkoholilla ja bensiinillä tai kahden polttoaineen erivahvuisilla seoksilla. Vaikka tällaisten autojen tankkaaminen voi olla helpompaa, niiden pakokaasut eivät ole ehkä yhtä puhtaita eivätkä moottorit yhtä suorituskykyisiä kuin niiden autojen, jotka on suunniteltu toimimaan yhdellä puhtaalla polttoaineella.
Tuntematon öljyvaranto
Nopein keino öljyongelmien lievittämiseen on se, että pyrimme käyttämään sitä tehokkaammin. Tämä ei tekisi loppua öljyn aiheuttamasta saastumisesta, mutta näin voidaan ehkä onnistua torjumaan ankara öljypula siksi aikaa, että saadaan kehitellyksi vaihtoehtoisia polttoaineita. Eräs amerikkalainen senaattori väittää, että jos amerikkalaiset autot saataisiin kuluttamaan sadalla kilometrillä keskimäärin vain seitsemän litraa polttoainetta, ”vuoden 2000 paikkeilla öljyä säästyisi jo 660000 barrelia (1 barreli = 159 litraa) päivässä. 30 vuodessa – jollaiseksi yhden öljykentän käyttöikä on arvioitu – se tekisi noin 7,8 miljardia barrelia. Se on paljon enemmän kuin mitä öljyteollisuus todennäköisesti löytää Alaskasta.” – The New York Times, 15.4.1989.
Vaikka polttoainetalouden parantaminen tuntuisi eniten Yhdysvalloissa, siellä sille kuitenkin annetaan vähiten arvoa. Yhdysvalloissa autoilla ajetaan lähes yhtä paljon kuin koko muussa maailmassa yhteensä. Niinpä erityisesti amerikkalaisilla on suorastaan mahtava hyödyntämätön öljyvaranto suoraan nenänsä edessä, tai paremmin sanottuna henkilö- ja kuorma-autojensa konepeltien alla: moottoreita, jotka haukkaavat paljon polttoainetta.
Onko autojen kulutuksen pienentäminen mahdollista? On varmasti. On jo melko tavallista, että henkilöautolla pääsee sata kilometriä seitsemällä litralla. Kun öljyn hinnat nousivat rajusti 1970-luvulla, moottoreita oli pakko kehitellä vähemmän polttoainetta kuluttaviksi. Sen jälkeen autonvalmistajat ovat kehittäneet autoja, joissa on uudenaikaiset moottorit, kevyemmät ja lujemmista aineista tehdyt ja aiempaa virtaviivaisemmat korit, ja tuloksena on ollut, että ne kuluttavat huomattavasti aiempaa vähemmän polttoainetta. Eräs Volvon kehittelemä auto vie sadalla kilometrillä 3,3 litraa. Volkswagen on rakentanut auton, joka kuluttaa sadalla kilometrillä 2,8 litraa. Renaultilla on prototyyppi, jonka kulutus on sadalla kilometrillä 1,9 litraa!
Mitalilla on toinenkin puoli. Mikään näistä autoista nimittäin ei ole myytävänä; ne eivät ole tehdastuotannossa. Kun öljy halpeni vuonna 1986, autonvalmistajat katsoivat tilanteen muuttuneen ja autonostajien olevan nykyään vähemmän kiinnostuneita pienestä polttoaineenkulutuksesta. Peugeotilla on niin sanottu kriisiauto – jonka kulutus sadalla kilometrillä on 3,2 litraa – varalla odottamassa öljyn kallistumista.
World Watch -aikakauslehti toteaa, että useimmilla amerikkalaisilla autonvalmistajilla ei edes ole ”kriisiautoja”, jotka voitaisiin tarpeen vaatiessa ottaa heti tuotantoon, eivätkä ne ole tekemässä sijoituksia polttoainetta säästävään tekniikkaan. Lehden mukaan selitys on tämä: ”Yleisen käsityksen mukaan yhtenä syynä on ilmeisesti se, että neljännesvuosittain julkaistavista voitoista ja osakekursseista kannetaan enemmän huolta kuin uuden tuotteen kehittelemisestä.” Toisin sanoen hyvän taloudellisen tuloksen tekeminen on nyt tärkeämpää kuin myöhemmin edessä häämöttävän kriisin torjuminen.
Mutta eivät ainoastaan suuryhtiöt ole kiinnostuneita omista eduistaan. Autonvalmistajat pitävät tärkeänä sitä, että ne tietävät, mitä niiden asiakkaat haluavat. Ne ovat varsin hyvin selvillä siitä, että ihmiskunnan liialliseen riippuvuuteen öljystä ei tällä hetkellä ole olemassa helppoja ratkaisuja. Kaikilla vaihtoehdoilla on myös huonot puolensa. Henkilöauto, joka ei saastuta ilmaa eikä kuluta öljyvarantoja, ei ehkä tarjoa samanlaista voimaa, vauhdin hurmaa eikä ylellisyyttä kuin vanha bensiiniahmatti, eikä polttoaineen ostaminen siihen ole ehkä yhtä helppoa.
Mitä sinä itse ajattelet? Ovatko ihmiset halukkaita tekemään tällaisen uhrauksen, jotta vältyttäisiin kriisiltä, joka saattaa puhjeta täydellä voimallaan vasta sitten, kun heidän lapsistaan tai lastenlapsistaan tulee autoilijoita? Se, millä tavoin ihminen on kohdellut maapalloa, jälkeläistensä perintöä, aivan kuin vastaa omalla sanattomalla tavallaan: ”Väliäkö hällä?”
Loppujen lopuksi siihen, millä tavoin saisimme polttoainetarpeemme tyydytetyksi saattamatta maapalloa perikatoon, liittyy muutakin kuin vain se, että löydämme vaihtoehtoja öljylle. Me tarvitsemme toisenlaisia asenteita, vaihtoehtoja ahneudelle ja lyhytnäköisyydelle. Ihmisen taitamattomuus maapallon luonnonvarojen – myös polttoaineiden – käytössä kasvattaa entisestään niiden todisteiden kekoa, joka osoittaa oikeaksi sen, mitä Raamattu on jo kauan sitten sanonut: ihmisellä ei ole oikeutta eikä edes kykyjä hallita itseään. – Jeremia 10:23.
Ne jotka tutkivat Raamattua, pystyvät kuitenkin näkemään pitemmälle. Raamatussa nimittäin vakuutetaan meille, että piakkoin Luojamme tulee osallistumaan aiempaa aktiivisemmin ihmisyhteiskunnan asioiden hoitoon. Epäilemättä hän opettaa meidät käyttämään maapallon runsaita luonnonvaroja sillä tavoin, että emme likaa omaa pesäämme. Tulevaisuudentoivoamme ajatellen tämä on enemmän kuin paras vaihtoehto. Se on ainut vaihtoehto. – Jesaja 11:6–9.
[Huomioteksti s. 15]
Me tarvitsemme vaihtoehtoja ahneudelle ja lyhytnäköisyydelle