”Vankka kuin Gibraltarin kallio”

Jyrkästi lämpimistä, sinisistä Välimeren vesistä 426 metrin korkeuteen kohoava Gibraltarin kallio näyttää varmasti vankalta. Kirkkaana päivänä voit nähdä Gibraltarin terävän huipun kilometrien päästä Etelä-Espanjasta ja Välimeren toiselta puolelta Marokosta.

Gibraltarin historia ulottuu aina siihen hämärään ajanjaksoon, jolloin antiikin merimiehet uskoivat maan olevan litteä ja ajattelivat, että Gibraltarinsalmesta läpi meneminen veisi heidät maailman reunalle ja tuhon syvyyteen. Sitä pidettiin myös toisena Herkuleen pylväistä; toinen on Jebel Musa, joka on salmen toisella puolen Ceutassa Afrikan rannikolla. Tarun mukaan kreikkalainen Herakles-sankari oli erottanut vuoret toisistaan.

Gibraltarin kaupunki on kiitollisuudenvelassa olemassaolostaan arabeille, jotka tulivat Pohjois-Afrikasta 700-luvulla ja perustivat myöhemmin kaupungin vuonna 1160. Nimi Gibraltar tulee arabialaisesta nimestä džebel al-Tarik eli Tarikin vuori. Tarik ibn Ziyād oli arabijohtaja, joka voitti viimeisen goottikuninkaan vuonna 711.

Espanjalaiset valloittivat Gibraltarin vuonna 1462, ja menettivät sen Englannille vuonna 1704. Vielä nykyäänkin se on jäljellä yhtenä viimeisistä Englannin entisen siirtomaavallan linnoituksista. Mutta Gibraltarin kallio kuvaa yhä jotakin vankkaa ja pysyvää.

Gibraltarin 120 Jehovan todistajaa, jotka ovat kahdessa seurakunnassa (englannin- ja espanjankielisessä), esittävät alueen asukkaille lupausta Jumalan valtakunnan hallinnosta, lupausta joka on Gibraltarin kalliotakin vankempi. – Tiitukselle 1:1, 2; Heprealaisille 6:17–19.