Mursut ja huumekauppa

ON VAIKEA kuvitella kahta erilaisempaa suurta nisäkästä kuin mursu ja norsu. Mutta noilla suurilla, hitailla hylkeidenkaltaisilla eläimillä, jotka vetelehtivät Beringinmeren jäälautoilla, on yhteinen ongelma Afrikan ruohoaavikon mahtavien vaeltajien kanssa: Niiden arvokkain omaisuus merkitsee niille usein ennenaikaista kuolemaa. Molemmilla on syöksyhampaat.

Mursuille syöksyhampaat ovat elämisen kannalta ehkä jopa tärkeämpiä kuin norsuille. Kun se sukeltaa etsimään merenpohjasta ravintoa, se hämmentää syöksyhampaillaan pohjaa ja imee huulillaan tyhjäksi simpukat ja osterit. Kun se haluaa kavuta jäälautalle ottamaan aurinkoa, se käyttää syöksyhampaitaan koukkuina, joilla se vetää 900–1400 kiloa painavan ruumiinsa vedestä. Mursuemo käyttää syöksyhampaitaan taistellakseen kuolemaan saakka mitä tahansa petoa vastaan, joka uhkaa sen pienokaista.

Mutta mursujen harmiksi myös ihmiset pitävät arvossa niiden syöksyhampaita, joita halutaan määrättömästi. Ja 3–4 metriä pitkä mursu, joka loikoilee arktisen auringon alla, ei ole vaikea kohde puoliautomaattikiväärillä varustautuneelle ihmiselle. Ei ole siksi harvinaista, että jotkut alaskalaiset ovat pienillä veneillä Beringinmerellä saaliinajossa, tappavat näitä eläimiä missä vain näkevät niitä ja palaavat kotiin mukanaan venekuormallinen mursujen päitä, jotka on irroitettu moottorisahalla.

Tähän asti kertomus kuulostaa liiankin tutulta, mutta tällä kertaa siihen liittyy omalaatuinen yllättävä seikka: huumeet. Nuoret alaskalaiset eskimot käyttävät mursujen syöksyhampaita huumeidenkäyttönsä rahoittamiseen. Ja Newsweek-aikakauslehti mainitsi: ”Vaihtokurssi on kauhistuttavan halpa.” Yhdysvaltain riista- ja kalastushallituksen erikoisedustaja kertoi tuolle lehdelle, että mustan pörssin kauppiaat voivat ostaa syöksyhammasparin – joiden arvo on 800 dollaria (n. 3400 markkaa) – kuudella marihuanasavukkeella.

Laki antaa enemmän suojaa metsästäjille kuin metsästetyille. Se antaa Alaskan kansalaisille oikeuden metsästää mursua siitä saatavan ravinnon vuoksi. He saavat tietenkin pitää syöksyhampaat sivutuotteena käytettäväksi perinteisiin käsitöihin. Laki kuulostaa reilulta, mutta sitä käytetään häikäilemättömästi hyväksi. Jotkut ulkomaalaiset mursunluukauppiaat ovat muuttaneet asumaan eskimonaisten luokse vain siksi, että he voivat väittää syöksyhammasvarastonsa olevan kansallista käsityötä varten.

Teurastuksen jatkuessa ollaan yhä huolestuneempia. Ne jotka metsästävät mursua laillisesti ja jotka tosiaan käyttävät syöksyhampaita käsitöihin, pitävät toimeentuloaan uhattuna. Vanhemmat eskimot pitävät nuorten huumeidenkäytön kasvavaa vitsausta kauhistuttavana. Entäpä mursut? Niitä on Tyynessä valtameressä vielä 250000, joten niitä ei pidetä uhanalaisina. Mutta niiden päättömiä ruumiita ajautuu rantaan sadoittain. Siperian rannikolle on huuhtoutunut niin monia, että Neuvostoliitto on kehottanut Yhdysvaltoja lopettamaan teurastuksen. Mutta miten kauan mursu on turvassa sukupuuttoon kuolemiselta, kun sen syöksyhampaat merkitsevät rahaa ahneille ja huumeita moraaliltaan rappeutuneille?

[Kuvan lähdemerkintä s. 31]

H. Armstrong Roberts