Muinaisaikojen ”suurten matelijoitten” löytyminen

JOS OLISIT Albertan provinssissa Kanadassa ja seisoisit Red Deer -joen laakson partaalla, aivan Drumhellerin kaupungin eteläpuolella, seisoisit kahden erilaisen maailman rajalla. Katsellessasi vaakasuoraan ympärillesi näkisit joka suunnassa loputtomiin Albertan preerioitten vehnäpeltoja. Mutta käännettyään katseensa jyrkänteeltä alas kohti kuivaa ja karua laaksoa vieraat voivat nähdä mielikuvituksessaan toisenlaisen maailman, joka on kaukana heidän omastaan: hirmuliskojen maailman.

Tästä monivärisiin sedimenttikerroksiin paikoin syvään uurtuneesta jokilaaksosta on löytynyt satoja hirmuliskojen luita. Jotkut paikalliset asukkaat pitävät karua jokilaaksoa ”upeana eroosiomaisemana”. Vierailijat – niin nuoret kuin vanhatkin – ovat kuitenkin ihmetyksen vallassa katsellessaan sitä fossiilijäämistöä, joka kertoo jotakin niistä eläimistä, jotka olivat ihmeellisimpiä luontokappaleita, mitä maan päällä milloinkaan on elänyt.

Hirmuliskojen löytyminen

Vielä ennen vuotta 1824 olivat hirmuliskot eli dinosaurukset ihmiselle tuntemattomia. Tuona vuonna löytyi Englannista useitten erilaisten matelijoitten kivettyneitä luita. Englantilainen paleontologi Richard Owen käytti ensimmäisenä näistä eläimistä nimeä hirmuliskot (Dinosauria). Nimi dinosaurus tulee kreikan sanoista deinos ja sauros eli ”kauhea lisko”. Vaikka hirmuliskot olivat matelijoita, ne eivät olleet liskoja, mutta siitä huolimatta niistä tänäkin päivänä käytetään tätä nimeä.

Vuoden 1824 jälkeen dinosaurusten fossiileja on löydetty kaikilta mantereilta. Sedimenttisissä eli veden kuljettamista aineksista muodostuneissa kivikerrostumissa säilynyt fossiilisto osoittaa, että hirmuliskojen yksilö- ja lajirunsauden on täytynyt olla tavattoman suuri aikana, jota maapallon historiassa kutsutaan matelijoiden aikakaudeksi. Jotkin niistä elivät kuivalla maalla, toiset soilla. Jotkin lajit viihtyivät mahdollisesti jopa vedessä muistuttaen elintavoiltaan paljon nykyisiä virtahepoja.

Pohjois-Amerikan keskiosien tasangoilta on maakerrostumista löydetty suuret määrät hirmuliskojen jäännöksiä tai muunlaisia merkkejä niiden elämästä kuten jalanjälkiä. Keskisen Albertan preerioilta on kaivettu esiin suuri määrä dinosaurusten jäännöksiä, niiden joukossa lähes 500 täydellistä luurankoa. 1920-luvulla löysivät tutkimusretkikunnat hirmuliskon luita Gobin autiomaasta keskisestä Aasiasta. 1940-luvulla löysi venäläinen retkikunta Mongoliasta 12 metriä pitkän hirmuliskon luurangon.

Vuonna 1986 löysivät argentiinalaiset tutkijat Etelämantereelta erään kasvinsyöjädinosauruksen fossiileja. Etelämanner oli ollut siihen asti ainut suuri maa-alue, jolta ei ollut löydetty hirmuliskojen fossiileja. Hieman aikaisemmin oli eräs amerikkalainen tutkija löytänyt dinosauruksen luita Alaskan pohjoisrannikolta. Koska dinosaurusten luita on menneitten sadan vuoden aikana kaivettu esiin hyvin monista eri paikoista, on käynyt ilmeiseksi, että dinosaurukset olivat muinaisuudessa yleisiä.

Milloin ne elivät?

Dinosaurukset olivat omana aikanaan maapallon valtiaita. Sen jälkeen ne kaikki hävisivät. Ihmisten fossiileja sisältävät kerrostumat ovat aina hirmuliskojen fossiileja sisältävien kerrostumien päällä. Tämän takia tutkijat ovat yleensä sitä mieltä, että ihminen on ilmaantunut maapallolle vasta myöhemmin.

James Scott kirjoittaa tästä asiasta näin: ”Varhaisimmatkin Homo sapiensin (ihmisen) lajit elivät vasta kauan hirmuliskojen häviämisen jälkeen – –. Kun (maan liikkumisesta johtuva) kerrosten kallistuminen on otettu huomioon, on todettava, että fossiilisia ihmisiä sisältävät kivilajit ovat aina niiden kerrostumien yläpuolella, joissa on säilynyt suurten dinosaurusmatelijoitten luita, ja siitä seuraa, että jälkimmäiset kuuluvat vanhempaan aikakauteen kuin ihmisten jäännökset.” – Palaeontology.

Red Deer -joen laaksossa on yksi kerros sedimenttikiveä, joka sisältää hirmuliskojen luita. Heti sen päällä on punertavanruskea kerros, joka vaakatasossa seurailee jyrkän rinteen muotoja. Punertavanruskean kerroksen päällä on kerros ruskehtavaa hienorakeista hiekkakiveä, joka sisältää subtrooppisten saniaisten fossiileja – merkkinä lämpimästä ilmastosta. Sen päällä on useita kivihiilikerroksia. Ylempänä rinteellä on karkearakeisempia maakerroksia. Mistään näistä ylemmistä kerroksista ei ole löydetty hirmuliskojen luita.

Eräässä Kanadan hirmuliskolöydöistä kertovassa kirjassa sanotaan, että ”kaikki hirmuliskojen 11 päälajia – – katosivat [läntisen Kanadan] sisäosista samoihin aikoihin”. Tämä tosiasia yhdessä sen kanssa, että hirmuliskojen luitten löytymisen yhteydessä ei ole löydetty ihmisten luita, on saanut useimmat tiedemiehet tulemaan siihen johtopäätökseen, että dinosaurusten aikakausi päättyi ennen kuin ihmiset ilmaantuivat. – A Vanished World: The Dinosaurs of Western Canada.

Tulee kuitenkin huomata eräs asia. Joidenkuiden mielestä dinosaurusten ja ihmisten luita ei löydy samoilta paikoilta sen takia, että hirmuliskot karttoivat ihmisten asuttamia alueita. Tällaiset erilaiset käsitykset osoittavat sen, että fossiilisto ei paljasta salaisuuksiaan kovin helposti ja että kukaan ei tänä päivänä maapallolla tiedä vastauksia kaikkiin kysymyksiin.

Elintavat

Tiedemiehet ovat tulleet siihen tulokseen, että Pohjois-Amerikassa on Kalliovuorten itäpuolella joskus ollut suuri, matala meri. Tällä merellä oli leveyttä satoja kilometrejä, ja se ulottui nykyiseltä Jäämereltä Meksikoon asti. Laakeaa rantaviivaa peittivät rehevät suometsät. Fossiilien perusteella on ajateltu, että tällaisessa ympäristössä viihtyivät aikoinaan monet erilaiset hirmuliskot. Eräs 9 metrin pituinen ankannokkalisko (Edmontosaurus) ilmeisesti ruokaili suolla yhdessä lajitovereittensa kanssa samaan tapaan kuin lehmät laitumella. Tällaiseen tulokseen ovat paleontologit tulleet hyvinsäilyneitten jalanjälkien – kolmivarpaisten jalkojen painamien – ja mahalaukun kivettyneen sisällön perusteella.

Toiset todisteet antavat viitteitä siitä, että joidenkin dinosaurusten käyttäytymisessä oli sosiaalisia piirteitä. Ne elivät todennäköisesti laumoina, joihin saattoi kuulua satoja tai vielä useampia yksilöitä. Pesien ja munien löytyminen päällekkäisinä kerroksina osoittaa, että jotkin dinosaurukset palasivat vuodesta toiseen samoille pesimäpaikoille. Pesien lähettyviltä on löydetty myös poikasten luurankojen jäännöksiä, mikä tiedelehti Scientific Americanin mukaan ’viittaa voimakkaasti siihen, että poikaset viihtyivät toistensa seurassa, ja antaa myös mahdollisuuden olettaa, että vanhemmat huolehtivat poikasistaan niiden kuoriuduttua munasta’.

Fossiilitodisteet siis osoittavat sen, että dinosaurusten maailma on ollut valtavan runsas ja monimuotoinen. Minkä näköisiä ne sitten olivat? Olivatko ne kaikki pelottavia, jättimäisiä hirviöitä – ”kauheita liskoja”? Miksi ne kaikesta päättäen katosivat äkisti?

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Smithsonian Institution, Washington, D.C.: Kuva numero 43494