Hirmuliskot – monennäköisiä ja monenkokoisia

KAIKISTA sukupuuttoon hävinneistä eliömuodoista ovat kenties hirmuliskot eniten kiihottaneet ihmisten mielikuvitusta. Usein kuvitellaan, että dinosaurukset ovat olleet valtavan suuria ja kauhistuttavia. Kun niille aikoinaan keksittiin nimeksi dinosaurus, joka tulee kreikan sanoista ”kauhea lisko”, niiden tosiaan ajateltiin olleen pelottavan kookkaita, sillä olivathan kaikki siihen aikaan tunnetut dinosaurusten fossiilit suurikokoisia.

Eräät dinosauruslajit olivat jättimäisiä ja pelottavan näköisiä ja ne luultavasti painoivat vähintään kymmenen kertaa niin paljon kuin suuret afrikkalaiset norsut. Menneitten vuosikymmenten aikana paleontologit ovat kuitenkin löytäneet monien pienempien dinosaurusten luita. Jotkin dinosaurukset olivat aasin kokoisia, toiset vain vähän kanaa suurempia. Tutustukaamme eräisiin näistä kiehtovista muinaisaikojen matelijoista.

Lentokykyiset matelijat

Eräitä mielenkiintoisia muinaisaikojen matelijoita olivat lentoliskot (Pterosauria eli ”siivekkäät liskot”), joista yksi oli Pterodactylus (”siivekäs sormi”). Ne eivät kuitenkaan olleet dinosauruksia eivätkä lintuja. Ne olivat siivekkäitä matelijoita, ja ne on luokiteltu kuuluviksi samaan matelijalahkoon kuin dinosaurukset ja krokotiilit. Joillakin niistä siivenkärkien väli oli lähes 8 metriä. Texasissa vuonna 1975 tehty löytö osoittaa, että joillakin lentoliskoilla siivenkärkien väli oli yli 15 metriä. Ne olivat kenties suurimpia lentokykyisiä eläimiä, mitä koskaan on ollut.

Vaikka lentoliskoilla oli matelijan hampaat, kallo, lantio ja takaraajat, ne eivät millään tavalla muistuttaneet maassa matelevia dinosauruksia. Ja vaikka ne olivat pitkine, ilmaa erinomaisesti halkovine siipineen lintujen kaltaisia, ne olivat silti hyvin erilaisia. Niin kuin linnuilla lentoliskoillakin oli ontot luut ja muutama liikkuva nivel siivissään ja nilkoissaan. Linnuilla on siivissään höyheniä, kun taas lentoliskoilla oli siipiensä kantopintana pelkät kalvot. Lentoliskoilla siipikalvon tukena oli eturaajan erittäin pitkä neljäs sormi. Linnuilla siiven tärkeimpänä tukena on toinen sormi.

Nokkaliskot

Nokkaliskot (Ornithischia eli ”linnunlanteiset”) olivat toinen kahdesta dinosaurusten pääluokasta, jotka on erotettu toisistaan lantion rakenteen perusteella. Tähän luokkaan kuuluvilla lantio oli samankaltainen kuin linnuilla, mutta se luonnollisesti oli paljon suurempi. Jotkin nokkaliskot olivat pienikokoisia, toiset valtavan suuria. Kenguruliskolla (Iguanodon) oli pituutta yli 9 metriä. Useitten erilaisten sorsaliskojen (Hadrosauria) luurangoista ilmenee, että niillä oli ankan nokkaa muistuttava ylä- ja alaleuka, joissa oli paljon hampaita. Sorsaliskot ilmeisesti kulkivat kahdella jalalla – kävellen tai juosten. Eräät niistä olivat 10 metrin pituisia.

Harjaliskot (Stegosauria) olivat ryhmä nokkaliskoja, joilla oli selässään suurten luulevyjen muodostama harja. Ne kävelivät neljällä jalalla ja olivat noin 6 metrin pituisia ja lanteitten kohdalta noin 2,5 metrin korkuisia. Viime aikoina on ajateltu, että selästä törröttäneet luulevyt paitsi suojasivat harjaliskoja myös toimivat osana niiden ruumiin jäähdytysjärjestelmää. Eturaajat olivat raskaisiin ja norsumaisiin takaraajoihin verrattuna lyhyet, mikä aiheutti sen, että pieni pää oli alhaalla, lähellä maanpintaa. Pyrstö oli pitkä, ja siitä sojotti luupiikkejä.

Sarvikuonoliskot (Ceratopsia) olivat myös yksi nokkaliskojen ryhmä. Niitä eli kaikkialla maapallolla. Niiden pituus oli 2–8 metriä. Nämä ”panssarivaunut” olivat erilaisia kuin afrikkalaiset sarvikuonot, sillä niillä oli erityisenä tuntomerkkinä suuri kallon pidentymä, joka nousi niskan päälle korkeaksi suojakilveksi. Sarvikuonoliskoista olivat kolmisarviliskot yleisiä dinosaurusten maailmassa. Ne kaksi sarvea, jotka sojottivat eteenpäin silmien päällä, olivat noin metrin pituisia. Red Deer -joen laaksosta on löydetty runsaasti kolmisarviliskojen fossiileja.

Hammasliskot – dinosaurusten jättiläiset

Toinen dinosaurusten kahdesta pääluokasta ovat hammasliskot (Saurischia eli ”liskonlanteiset”). Niillä oli samankaltainen lantio kuin liskoilla, mutta sekin oli tietysti paljon suurempi. Nämä eläimet sopivat siihen yleiseen käsitykseen, mikä hirmuliskoista on olemassa, eli ne olivat valtavan suuria ja pelottavan näköisiä. Yksi niistä oli jymylisko (Apatosaurus; vanhempi nimi Brontosaurus), kasvinsyöjädinosaurus, joka käveli neljällä jalalla. Se saattoi kasvaa 21 metrin pituiseksi ja 30 tonnin painoiseksi. Näitä dinosauruksia on löydetty Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Yhtä suuri oli Diplodocus. Pitkän kaulansa ja pyrstönsä vuoksi se muistutti enemmän käärmettä, vaikka sillä olikin jalat. Se oli pisin hirmulisko, mitä tunnetaan, ja sillä oli pituutta noin 27 metriä, mutta se ei ollut aivan yhtä painava kuin jymylisko. Diplodocuksia on löydetty Pohjois-Amerikasta, ja niillä oli sieraimet päälaessa, joten ne saattoivat painaa päänsä lähes upoksiin veden alle.

Ei pidä unohtaa myöskään mammuttiliskoa (Brachiosaurus). Tansaniasta löydetyllä luurangolla on pituutta 21 metriä. Joidenkin mammuttiliskojen on arvioitu painaneen ainakin 85 tonnia. Niillä oli korkeutta 12 metriä, ja niiden selkä vietti kirahvimaisesti kohden pyrstöä.

Vuonna 1985 löydettiin Yhdysvalloissa New Mexikon osavaltiosta tavattoman kookas fossiloitunut selkärankainen. Osavaltion luonnontieteellisen museon intendentti antoi sille nimeksi Seismosaurus. Tällä eläimellä on arvioitu olleen pituutta 30 metriä ja painoa kenties 100 tonnia!

Hurjan näköinen tyrannilisko (Tyrannosaurus rex) oli lanteitten kohdalta 3 metriä korkea. Seistessään se saattoi olla 6 metriä korkea. Pituutta sillä oli 12 metriä. Sen pää oli 1,2 metriä pitkä, ja sillä oli suuressa suussaan paljon 15 sentin pituisia kartiomaisia hampaita. Takaraajat olivat suuret ja vankat, kun sitä vastoin eturaajat olivat hyvin pienet. Sen mahtavan kokoinen pyrstö muistutti sisiliskon pyrstöä. Nykyään ollaan sitä mieltä, että tyranniliskot eivät kävelleet pystyasennossa, vaan vaakasuorassa asennossa, jolloin eläin säilytti tasapainon pitkän pyrstönsä avulla.

Esirippu laskeutuu

Fossiililöytöjen perusteella on selvää, että kaikkialla maapallolla, jo kauan sitten kadonneissa muinaisaikojen maisemissa eli runsaasti hirmuliskoja. Nämä ihmetystä herättävät eläimet yhdessä lukemattomien muiden eläin- ja kasvilajien kanssa ovat kuitenkin kaikki poissa. Milloin tämä kaikki sitten on tapahtunut? Paleontologi D. A. Russell vastaa: ”Valitettavasti ne menetelmät, joita nykyään käytetään hyvin kauan sitten sattuneitten tapahtumien kestoajan mittaamiseen, ovat melko epätarkkoja.”

Mitä hirmuliskoille tapahtui? Miten niiden äkillinen ilmaantuminen ja nähtävästi myös äkillinen häviäminen on selitettävissä? Saattavatko dinosaurukset eräät darvinilaisen evoluution perusperiaatteet kyseenalaiseksi? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Kaavio s. 8, 9]

(Ks. painettu julkaisu)

9 metriä

6 metriä

3 metriä