Vaaleanpunainen ihme

Liekehtivä lintu! Näin muinaiset kreikkalaiset kuvailivat feeniksiä, tarunomaista lintua joka päätti elämänsä liekeissä ja syntyi myöhemmin tuhkasta. Vuosisatoja myöhemmin feeniksin nimi siirrettiin oikealle linnulle: flamingolle. Se elää nimensä mukaan tavalla, johon legenda ei koskaan pystynyt. Lennossa oleva parvi on äärettömän vaikuttava näky – taivaan täyttää suhiseva, törähtelevä ”tulimyrsky” vaaleanpunaista, mustaa ja tulenpunaista.

Ja yksittäinen flamingo on suunnittelun ihme päästä jalkoihin. Ajattele sen nokkaa, pitkulaista, kannellista laatikkoa, jonka kärki kääntyy alaspäin, niin että se on yhdensuuntainen lammen pohjan kanssa, kun lintu liikuttaa päätään edestakaisin etsiessään ruokaa matalassa vedessä. Nokan sisäpuolella on rivi sarveissälöjä, jotka pitävät suuremmat esineet ulkopuolella, mutta vangitsevat pienet, syötävät levänpalaset ynnä muuta kielen pumputessa vettä sisään ja ulos. Vain valaat ruokailevat samalla tavalla suodattaen pieniä äyriäisiä hetuloidensa läpi.

Linnuista flamingoilla on suhteessa pisimmät kaula ja jalat. Flamingo saattaa olla yli 1,8 metrin korkuinen. Sen riu’un kaltaiset jalat soveltuvat elämiseen matalissa, suolaisissa järvissä. Se jopa lepää seisoessaan vedessä, suojassa petoeläimiltä, ja kaikkein epätodennäköisimmässä asennossa – seisomassa yhdellä jalalla! Asiantuntijat sanovat, että flamingo seisoo yhdellä jalalla lepuuttaakseen toista. Erityisen jänteen ansiosta lintu voi lukita jalkansa jäykästi paikoilleen, ikään kuin sauvaksi. Myös erinomainen tasapainoaisti auttaa.

Kehitysopin kannattajilla on vaikeuksia flamingon alkuperän kanssa. Heille se on jossain mielessä kuten hanhi, taas toisaalta kuten kattohaikara ja vielä harmaahaikarankin kaltainen. Voisimme lisätä, että se ruokailee kuten valas ja on nukkuessaan kuin jalkalamppu. Mutta meidän ei tarvitse vaivata päätämme sillä, mistä se on tullut. Vain älykäs Suunnittelija voisi suunnitella tällaisen ihmeen.