Flamingot lentävät parvissa

Herätkää!-lehden Espanjan-kirjeenvaihtajalta

TUTTU ja kuitenkin salaperäinen, kömpelö ja kuitenkin sulavalinjainen, eristäytyvä ja kuitenkin seurallinen – flamingo on todella viehättävä lintu.

Flamingon ainutlaatuinen siluetti on melkein kaikille tuttu. Sen kuvia on egyptiläisissä hieroglyfeissä (se vertauskuvasi punaista väriä), muinaisissa luolamaalauksissa ja nykytaiteessa. Flamingoihin liittyy silti vielä arvoituksia. Ne pesivät epätavallisen luoksepääsemättömillä seuduilla, ja suurimpia pesimisalueita onkin löydetty vasta kuluneitten 50 vuoden aikana. Lisäksi uros- ja naaraslintu ovat niin samannäköisiä, ettei niitä erota toisistaan kuin pätevä lintutieteilijä, joka käyttää apunaan optista apuvälinettä.

Flamingon pitkät, hontelot koivet ja tuo pitkä, kaareva kaula, jota se taivuttelee kumiletkun tavoin eri suuntiin työntäessään nokkansa siipensä alle piiloon, lisäävät sen antamaa kömpelöä vaikutelmaa. Mutta kahlatessaan tarkoituksellisesti matalikoilla tai etsiessään veden alta äyriäisiä ruoakseen se liikkuu hyvin sulavasti ja lentoon lähtiessään suorastaan henkeäsalpaavan kauniisti.

Harvat luonnon näyt vetävät vertoja sille, että flamingoparvi lehahtaa lentoon. Niiden punamustat siivet erottuvat selvästi niiden vaaleanpunaista tai valkoista ruumista vasten.a Kun flamingoparvi kohoaa siivilleen, näyttää siltä kuin lukemattomia kirjavia viuhkoja heilutettaisiin yhtaikaa ylös alas. Päästyään lentoon flamingojen kauniit siluetit ja niiden rytminen liike muuttavat ne lintumaailman ballerinoiksi.

Valitettavasti tällaista upeaa näkyä ei näe usein. Flamingot ovat seurallisia lintuja, mutta ne pysyttelevät mieluiten vain toistensa seurassa – ne ovat tyyppiesimerkki samanlaisista linnuista, jotka lentävät parvissa. Ne karttavat määrätietoisesti asuttuja seutuja ja kokoontuvat suurina parvina vain kaukaisille suolajärville tai mutamatalikoille.

Ainutlaatuisia tapoja

Saadakseen lisätietoja näistä kiehtovista linnuista Herätkää!-lehden toimittaja haastatteli Málagassa Espanjassa sijaitsevan Fuente de Piedra -nimisen luonnonsuojelualueen johtajaa Manuel Rendónia.

Ovatko flamingot niin hentoja kuin ne näyttävät olevan? ”Eivät oikeastaan. Ne viihtyvät korkealla Andien vuoristossa karuilla suolajärvillä, joiden rannoille mitkään muut linnut eivät uskaltautuisi. Afrikan järvissä, joissa ne oleskelevat usein, vesi on niin kuumaa ja syövyttävää, että se polttaisi ihmisen ihon, mutta flamingojen koipien nahka suojaa niitä vahingolta.”

Mikä on niiden suurin ongelma? ”Se on epäilemättä sopivan pesäpaikan löytäminen. Niiden täytyy löytää rauhallinen, matala suolajärvi, jonka pikkusaarille ne voivat rakentaa pesänsä. Nykyään tällaisia paikkoja on vaikea löytää. Itse asiassa koko Välimeren läntisellä puolella niitä on vain kaksi, yksi Espanjassa ja toinen Ranskassa.b

”Täällä Fuente de Piedrassa niillä on toisenlainen vaikeus. Andalusian paahtavassa auringossa niiden pesimisjärvi kuivuu melko nopeasti – jo ennen kuin poikaset oppivat lentämään.”

Mitä tapahtuu, jos järvi kuivuu kokonaan? ”Meidän täytyy joidenkin vuosien ajan johtaa siihen vettä keinotekoisesti, niin että koko pesue ei tuhoudu. Olemme havainneet, että kuuden hehtaarin suuruisen alueen pitäminen veden peitossa riittää, vaikka flamingovanhempien onkin pakko hakea melkein kaikki ravintonsa monen kilometrin päässä sijaitsevilta laguuneilta. Flamingot lentävätkin suurimman osan ajastaan edestakaisin pesä- ja ruoanhakupaikan väliä ja jättävät poikasensa muutaman täysikasvuisen linnun huostaan – aivan kuin lastentarhaan.”

Mitä muuta olette havainnut? ”Lintujen merkitsemisen ansiosta olemme saaneet paljon lisää tietoa niiden vaellushalusta. Flamingot eivät tee varsinaisia muuttomatkoja, mutta ne matkaavat ruoanhakupaikalta toiselle mielin määrin. Niinpä sama lintu voi viettää kesän Espanjassa ja talven Pohjois-Afrikassa, kun taas jokin toinen yksilö tekee juuri päinvastoin. Flamingoja voisi kutsua seikkailijoiksi, vaikka niiden matkustaminen liittyykin enemmän ruoan hakuun kuin seikkailujen etsimiseen.

”On selvää, että flamingot kukoistavat, jos niitä hiukan autetaan ja suojellaan. Ennen 1980-lukua ne pesivät täällä vain silloin tällöin ja melko pieninä yhdyskuntina. Olemme nähneet niiden määrän kasvavan kovasti, kun olemme rajoittaneet ihmisen puuttumista niiden elämään mahdollisimman vähiin ja kun olemme pitäneet järvessä ainakin vähimmäismäärän vettä, kunnes poikaset ovat oppineet lentämään. Vuonna 1988 täällä kasvatettiin lähes 10000 poikasta.”

Luomakunnan ihme

Vain harvat niistä, jotka ovat nähneet flamingoja luonnossa, unohtavat tuon kokemuksen. Maailmassa on yhä joitakin paikkoja, joissa niitä voi nähdä suurina parvina luonnollisessa ympäristössään juuri siksi, että ne viihtyvät syrjäisillä seuduilla ja siksi että luonnonsuojelijat ovat pitäneet niistä niin antaumuksellisesti huolta.

Maailma olisi ikävystyttävämpi paikka ilman näitä luomakunnan ihmeitä, jotka hivelevät silmiä ja nostavat mielialaa. Voidaan todella sanoa, että nämä samanlaiset linnut, jotka lentävät parvissa, liittävät äänensä niihin ”siivekkäisiin lintuihin”, jotka ylistävät Jehovan nimeä (Psalmit 148:10, 13).

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 25]

Valokuvat ylhäällä ja alhaalla: Zoo de la Casa de Campo, Madrid